Ensimmäinen pyhä sota
Ensimmäinen pyhä sota, myös Kirrhan sota tai Krisan sota (m.kreik. Κρισαῖος πόλεμος, Krisaios polemos), on useissa antiikin ajan lähteissä kuvattu sota, joka olisi käyty Fokiissa noin vuosina 600/595–590/585 eaa. Delfoin amfiktyoniliiton ja Kirrhan (jota kutsutaan myös ”Krisaksi”) kaupunkivaltion välillä. Nykyisin sodan historiallisuus on kuitenkin kyseenalaistettu.[1][2][3]
| Ensimmäinen pyhä sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
Antiikin aikaiset kuvaukset muokkaa
Kertomuksen mukaan Kirrhan mahti aiheutti delfoilaisissa kateutta, varsinkin, koska kirrhalaiset pitivät hallussaan pääsyä Delfoin Apollonin pyhäkköalueelle mereltä käsin. Kirrhalaiset myös ottivat suuria tullimaksuja kaupunkiin rantautuneilta ja Delfoihin matkalla olleilta pyhiinvaeltajilta. Lopulta heitä syytettiin myös väärinkäytöksistä eräitä pyhäköstä palanneita fokislaisia naisia kohtaan.[4]
Näiden väärinkäytösten vuoksi Delfoin amfiktyoniliitto julisti sodan kirrhalaisia vastaan. Kirrhan piiritys kesti kymmenen vuotta, ja on perinteisesti sijoitettu noin vuosiin 600/595–590/585 eaa.[5][6] Piirityksen johtajaksi esitetään Sikyonin tyranni Kleisthenes. Hän käytti kaupunkinsa voimakasta laivastoa saartaakseen Kirrhan mereltä. Samanaikaisesti amfiktyoniliiton yhdistynyt armeija saartoi kaupungin maan puolelta. Taistelussa thessalialaisia johti Eurylokhos ja ateenalaisia Alkmaion (III).[1]
Sodan lopussa amfiktyonit saivat Kirrhan vallattua. Kerrotaan, että Kirrha vallattiin sotajuonella, jossa sen vesi myrkytettiin. Kaupunki sai vetensä kanavasta, joka tuli Pleistos-joesta. Piirittäjät löysivät kaupunkiin johtavan vesiputken, kun hevosen kavio rikkoi sen. He laittoivat veteen helleborosta eli jouluruusua, joka myrkytti veden. Myrkytettyä vettä juotuaan kirrhalaiset saivat ripulin, joka heikensi heitä niin, etteivät he voineet enää puolustaa kaupunkiaan.[5][7]
Tähän liittyvistä tapahtumista on useita hieman toisistaan poikkeavia kuvauksia. Pausaniaan mukaan vesi olisi myrkytetty Solonin suosituksesta.[5][8] Toisten mukaan vesi olisi myrkytetty koslaisen Nebroksen neuvosta. Hänen poikansa Khrysos kuoli taistelussa. Kummatkin olivat koslaisia asklepiadeihin kuuluneitä lääkäreitä ja Thessaloksen esi-isiä.[9][10]
Kirrha tuhottiin maan tasalle. Osa kaupungin asukkaista pakeni Kirfis-vuorelle, jossa he jatkoivat vastarintaa pitkän aikaa.[1] Kaupungin hallussa olleet maat omistettiin Apollonille, ja julistettiin kirous kaikille, jotka asuisivat alueella tai viljelisivät sitä. Alueen rajojen kuvaus kirjoitettiin Delfoin tuonaikaisen Apollonin temppelin seinään.[5]
Amfiktyonien kerrotaan käyttäneen Kirrhasta saadun sotasaaliin Delfoin Python kisojen perustamiseen.[5] Delfoin hippodromi sijaitsi Kirrhan tasangolla kaupungin raunioiden lähellä, ja siellä oli Khrysokselle omistettu heeroskultti. Pindaroksen aikana myös alkuperäinen, myöhempää Delfoin stadionia edeltänyt stadion oli siellä.[1][3][5][11]
Ensimmäiset lähteet, jotka mainitsevat sodan, ovat vasta klassisen kauden lopulta 340-luvulla eaa. Niihin lukeutuvat Speusippos, Aiskhines ja Demosthenes, sekä Aristoteles ja Kallisthenes teoksessa Python kisojen voitot. Aristoteles ja Kallisthenes ajoittivat sodan vuosiin 594/593–585/584 eaa.[1] Pisin esitys sodasta on Hippokrateen pojan Thessaloksen nimiin laitetussa epäperäisessä puheessa, joka on liitetty mukaan Corpus Hippocraticumiin. Se on todellisuudessa peräisin vasta hellenistiseltä kaudelta 300–200-luvuilta eaa.[1][3] Nimitys ”ensimmäinen pyhä sota” on nykyaikainen eikä esiinny antiikin lähteissä.[1]
Nykytutkimus muokkaa
Antiikin aikaiset kuvaukset sodasta ovat yksityiskohtaisia ja laajoja varsinkin ottaen huomioon sodan varhaisen ajankohdan. Tästä huolimatta kuvauksissa on monia outouksia ja ristiriitaisuuksia, eivätkä ne täsmää yhteen Kirrhan seudun arkeologisten löytöjen kanssa. Huomionarvoista on myös se, että sota mainitaan antiikin ajan lähteissä ensimmäisen kerran vasta vuonna 345 eaa. Kukaan tätä aikaisempi historioitsija, kuten Herodotos ja Thukydides, ei mainitse sotaa edes tilanteissa, joissa se vaikuttaisi lähes välttämättömältä. Sen sijaan siitä kirjoitetaan yhtäkkiä paljon kolmannen ja neljännen pyhän sodan välisenä aikana.[1]
Epäselvyys sodan historiallisuudesta liittyy epäselvyyteen Kirrhan ja Krisan kaupungeista. Nykytutkimuksessa kaupungit erotetaan usein toisistaan niin, että nimellä Krisa viitataan esihistoriallisen myöhäishelladisen kauden linnoitettuun asutukseen, joka sijaitsi nykyisellä Ágios Geórgioksen kukkulalla Korintinlahden rannikon ja Delfoin välillä, ja nimellä Kirrha antiikin aikaiseen kaupunkiin, joka sijaitsi Korintinlahden rannikolla. Tällöin ensimmäisen pyhän sodan kohteena olisi ollut Kirrha.[1]
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että useimmissa varhaisemmissa antiikin aikaisissa lähteissä näitä kahta nimeä käytetään synonyymeinä yhdestä ja samasta kaupungista, tai sitten lähteet ovat niin sekavia, ettei ole selvää, kumpaan paikkaan nimien on milloinkin tarkoitus viitata. Myös etymologisesti nimimuodot Krisa (Κρίσα) → Kirsa (Κἰρσα) → Kirr(h)a (Κίῤῥα) voivat olla samaa alkuperää. Tämän vuoksi sota esiintyy usein yhtä lailla Kirrhan sotana kuin Krisan sotana.[1][3][5]
Joissakin myöhemmissä antiikin ajan lähteissä Kirrha ja Krisa erotetaan niin, että Krisa olisi ollut arkaaisen ajan kaupunki, joka oli ensimmäisen pyhän sodan kohteena, ja Kirrha myöhemmin olemassa ollut satamakaupunki. Antiikin lähteiden tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että nämä myöhemmät lähteet erottavat kaupungit lähinnä sekaannuksen vuoksi.[1]
Oli miten oli, kumpikaan mainituista paikoista ei sovi ensimmäisen pyhän sodan kuvaukseen. Sen sijaan arkeologia osoittaa, ettei seudulla ollut olemassa arkaaisella kaudella 500-luvun eaa. alussa mitään linnoitettua kaupunkia, joka olisi voinut kestää kymmenvuotisen piirityksen ja joka olisi tuhoutunut tuolloin. Nykyisellä Ágios Geórgioksen kukkulalla ollut asutus, niin kutsuttu Krisa, oli olemassa vain esihistoriallisella ajalla ja tuhoutui myöhäishelladisella kaudella noin vuoden 1200 eaa. tienoilla. Rannikolla sijainnut Kirrhan kaupunki, josta antiikin lähteet käyttävät sekä Kirrhan että Krisan nimeä, puolestaan oli olemassa vasta 500-luvulta eaa. eteenpäin.[1][3]
Tämän vuoksi on esitetty, että kertomus ensimmäisestä pyhästä sodasta keksittiin Ateenassa kolmannen pyhän sodan jälkeen, ja asiaa ajoivat kolmatta ja neljättä pyhää sotaa amfiktyoniliiton toimeksiannosta johtaneen Filippos II:n kannattajat. Noel Robertsonin mukaan ajatus sodasta perustui delfoilaisiin legendoihin kamppailuista hyökkääjiä ja pahantekijöitä vastaan; muinaisaikaisen Krisan raunioihin suurine kyklooppimuureineen, jotka olivat edelleen nähtävillä Kirrhan ja Delfoin välillä sijainneella nykyisellä Ágios Geórgioksen kukkulalla; sekä Kirrhan lähelle Delfoin hippodromille sijoittuneeseen Khrysoksen heeroskulttiin. Kaikki nämä tekijät kaipasivat selitystä, jollaiseksi myytin kaltainen sotakertomus sopi. Tältä pohjalta Filippoksen kannattajat loivat ajatuksen varhaisesta, yleiskreikkalaisesta sodasta, ja he saivat kertomukseen yksityiskohtaiselta vaikuttavia aineksia ja tarkoilta vaikuttavia ajoituksia käyttämällä hyödykseen Delfoista saamiaan tietoja 500-luvun eaa. todellisista tapahtumista.[1][2]
Sotakertomuksen tarkoituksena oli esittää esikuva neljännen pyhän sodan taistelulle Amfissaa vastaan: se kertoi, että aiemminkin historiassa oli taisteltu Delfoin pyhyyttä rikkoneita tahoja vastaan. Lokrislaisten amfissalaisten rikkomukset, samoin kuin jo fokislaisten rikkomukset ennen kolmatta pyhää sotaa, vertautuivat kirrhalaisten väitettyihin rikkomuksiin historiassa. Näin kertomus toimi moraalisena esikuvana 340-luvun eaa. tapahtumille.[1][2] Samalla kertomuksella selittettiin Kirrhan tasangon Apollonille pyhitetyn maa-alueen arvoituksellista alkuperää.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Robertson, Noel: The Myth of the First Sacred War. The Classical Quarterly, 1978, 28. vsk, nro 1, s. 38–73. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Franchi, Elena: The Ambivalent Legacy of the Crisaeans: Athens’ Interstate Relations (and the Phocian Factor) in 4th-Century Public Discourse 4.11.2020. De Gruyter. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”Krisa; 183. Kirrha”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 405, 419–420. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1. (englanniksi)
- ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”KIRRHA (Xeropigadi) Phokis, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Smith, William: ”Crissa”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Kirrha (Phokis) 107 Itea - Κίρρα ToposText. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.37.7 (kreik.) (engl. käännös); Polyainos: Strategemata 3.6; Frontinus: Strategemata 3.7.6.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.37.6 (kreik.) (engl. käännös).
- ↑ Smith, William: ”Nebrus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Johannes Tzetzes: Khiliades vii. Hist. 155, teoksessa Fabric. Bibl. Gr. vol. xii, s. 680, ed. vet.; Kirje Artakserkseelle (Epistula ad Artaxerxem), teoksessa Hippocr. Opera, vol. iii, s. 770; Thessaloksen puhe (epäperäinen), teoksessa Hippocr. Opera, vol. iii, s. 835–.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.37.4 (kreik.) (engl. käännös); Pindaros: Pythia 11.20, 11.73.