Enrico Caruso
Enrico Caruso (25. helmikuuta 1873 Napoli – 2. elokuuta 1921 Napoli) oli yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista tenoreista oopperan historiassa. Caruso oli myös suosituin laulaja kaksikymmentä vuotta 1900-luvun alussa ja yksi äänitetyn musiikin pioneereista. Hän oli myös hyvä näyttelijä.[1]
| Enrico Caruso | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1873 Napoli, Italia |
| Kuollut | 2. elokuuta 1921 (47 vuotta) Napoli, Italia |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Karuzo, Enriko |
| Aktiivisena | 1890-luvulta 1920-luvulle |
| Tyylilajit | ooppera |
| Levy-yhtiöt | Victor Talking Machine Company |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uransa aikana hänen äänensä tallennettiin noin 230 äänilevyyn.[1] Laulajana hän ansaitsi yli miljoona Yhdysvaltain dollaria.[2]
Samaan aikaan kun Caruso lauloi maailman arvostetuimmissa oopperataloissa mukaan lukien La Scala Milanossa ja Covent Garden Lontoossa, hän on parhaiten tunnettu New Yorkin Metropolitan-oopperan johtavana mieslaulajana 16 vuoden ajalta.
Elämäntyö
muokkaa
Italialainen Caruso syntyi Napolissa ja hän aloitti uransa samaisessa kaupungissa vuonna 1894. Sen jälkeen hän konsertoi muun muassa Pietarissa, Buenos Airesissa ja Lontoossa.[1] Hän kohtasi suuren menestyksen seuraavana vuonna Milanossa. Siellä hän teki ensimmäisen levytyksensä vuonna 1902.[1] Vuonna 1903 hän meni New Yorkiin laulamaan Metropolitan-oopperaan, minne hän teki myös elinikäisen kiinnityksen. Näytäntökausien välillä hän teki vierailuja Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Eurooppaan.[1]
Caruson ohjelmistoon kuului noin 60 oopperaa, pääasiassa italiankielisiä, joskin hän lauloi myös ranskaksi ja englanniksi vahvalla italialaisella korostuksella. Hänen valikoimiinsa kuului 500 laulua aina klassista italialaisista lauluista tuon ajan suosittuihin lauluihin. Hän oli yksi ensimmäisistä laulajatähdistä, joka teki lukuisia levytyksiä, ja hän myös ylitti miljoonan myydyn levyn rajan levyllä Canion aaria Vesti La Giubba oopperasta Pajatso.[2]
Hänen tähtiroolejaan oopperoissa olivat Pajatso Canio, Lemmenjuoman Nemorino, Carmenin Don Josè sekä Toscan Cavaradossi.[1]
Caruso nautti elämästä, ruoasta, viinistä ja sikareista. Hän oli avulias ja ystävällinen. Maailmansodan aikana hän esiintyi lukuisissa hyväntekeväisyyskonserteissa.[3]
Caruso kuoli vuonna 1921 ja hänet haudattiin Napoliin. Vuonna 1986 italialainen muusikko Lucio Dalla sävelsi laulun ”Caruso” kunnianosoitukseksi oopperalaulajaa kohtaan. Laulusta tuli suosittu ympäri maailmaa.
Ääninäytteet
muokkaaVideo
|
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Media Musiikki. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5436-5
- ↑ a b Enrico Caruso Victoria & Albert Museum. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
- ↑ Enrico Caruso all music guide. Viitattu 1.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- The Enrico Caruso page (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- Grandi-Tenori: Caruso. (englanniksi)
- Enrico Caruso Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Enrico Caruso kotioloissaan. Lesken muistelmia suuresta laulajasta, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 30.09.1928, nro 40, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot