Carmen

Georges Bizet’n ooppera
Tämä artikkeli käsittelee oopperaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Carmen on Georges Bizet’n säveltämä ooppera vuodelta 1875. Oopperan libretto perustuu Prosper Mériméen samannimiseen novelliin. Vaikka vastaanotto oli aluksi ristiriitainen, Carmenista on ajan myötä tullut yksi maailman suosituimmista oopperoista.

Carmen
Alkuperäinen nimi Carmen
Määritelmä kolminäytöksinen ooppera
Säveltäjä Georges Bizet
Libretto Henri Meilhac ja Ludovic Halévy
Pohjautuu Prosper Mériméen samannimiseen novelliin
Tyylilaji opéra lyrique / verismo
Kieli ranska
Kantaesitys 3. maaliskuuta 1875
Opéra-Comique, Pariisi
Aikajana Bizet’n oopperoista
Don Rodrique Carmen
1872 1875

Bizet kuoli kolme kuukautta oopperan ensiesityksen jälkeen, eikä hän siten ehtinyt nähdä teoksensa menestystä sen koko laajuudessa. Vuoden 1875 aikana Carmen esitettiin Pariisissa kaikkiaan 37 kertaa. Vuoden 1878 aikana se esitettiin muun muassa Bordeaux’ssa, Marseillessa ja Lyonissa sekä Ranskan ulkopuolella Napolissa, Firenzessä, Pietarissa, Hannoverissa ja New Yorkissa. Venäläinen säveltäjä Pjotr Tšaikovski kuuli Carmenin ensimmäisen kerran vuonna 1880 ja ennusti sen olevan kymmenen vuoden kuluttua maailman suosituin ooppera.[1] Suomessa Carmen esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1889, suomeksi käännettynä vuonna 1912.[2]

Henkilöt muokkaa

Päähenkilöt

Sivuhenkilöt

  • Frasquita, mustalaistyttö – (sopraano)
  • Mercédès, mustalaistyttö – (mezzosopraano)
  • Dancaïro, salakuljettaja – (tenori tai baritoni)
  • Remendado, salakuljettaja – (tenori)
  • Zuniga, luutnantti – (basso)
  • Moralès, korpraali – (baritoni)
  • Lillas Pastia, kapakanpitäjä – (puherooli)
  • Andres, luutnantti (puherooli)
  • sotilaita, salakuljettajia, tupakkatehtaan tyttöjä, katupoikia, mustalaisia, härkätaistelijoita, kansaa – (kuoro)

Tunnettuja aarioita, duettoja ja kohtauksia muokkaa

Teddy Björkman, Berliner Staatskapelle, joht. Simon Pergament-Parmet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

  • Alkusoitto
  • Preludi I näytökseen
  • ”Avec la garde montane” – katupojat
  • ”La cloche a sonné” – sotilaat
  • ”L’amour est un oiseau rebelle” – Carmen
  • ”Parle-moi de ma mère” – Don José ja Micaëla
  • ”Près des remparts de Seville” – Carmen
  • Preludi II näytökseen
  • ”Les tringles des sistres tintaient” – Carmen
  • ”Votre toast, je peux vous le rendre” – Escamillo ja kuoro
  • ”Nous avons en tête une affaire” – Dancaïro, Remendado, Frasquita, Mercédès ja Carmen
  • ”Halte-là! Qui va là? Dragon d’Alcala!” – Don José, Carmen, Frasquita ja Mercédès
  • ”Je vais danser en votre honneur” – Carmen
  • ”La fleur que tu m’avais jetée” – Don José
  • ”Bel officier, bel officier, l’amour vous joue” – Carmen, Remendado ja Dancaïro
  • Preludi III näytökseen
  • ”Écoute, écoute, compagnon, écoute!” – salakuljettajat
  • ”En vain, pour éviter les réponses amères” – Carmen
  • ”Quant au douanier, c’est notre affaire” – Carmen, Frasquita ja Mercédès
  • ”Je dis que rien ne m’épouvante” – Micaëla
  • ”Je suis Escamillo, Toréo de Grenade” – Escamillo ja Don José
  • ”Dût-il m’en coûter la vie” – Don José, Micaëla ja salakuljettajat
  • Preludi IV näytökseen
  • ”Les voici, les voici, voici la quadrille” – kansa IV näyt
  • ”Si tu m’aimes, Carmen, tu pourras” – Escamillo ja Carmen IV näyt
  • ”Tu ne m’aimes donc plus?” – Don José ja Carmen IV näyt

Synopsis muokkaa

Kesto muokkaa

I näytös 60 min; II näytös 40 min; III näytös 40 min; IV näytös 20 min; yhteensä n. 160 min

Tapahtumapaikka ja -aika muokkaa

Tapahtuu Sevillan lähistöllä noin 1820.

Ensimmäinen näytös muokkaa

 
Carmenin näytelmäversion juliste.

Torille, jota reunustavat päävartio ja toisella puolella tupakkatehdas, tulee nuori talonpoikaistyttö Micaëla etsimään korpraali Don Joséta. Kun hän saa kuulla vahtisotilailta, että tämä saapuu seuraavan vartion mukana, hän lupaa tulla myöhemmin takaisin. Torilla maleksivat katupojat kuuluttavat pian vartion olevan tulossa. Sen mukana saapuvat luutnantti Zuniga ja korpraali Don José. Vartionvaihdon jälkeen vallitsee torilla hetken aikaa raukea toimettomuus, kunnes tupakkatehtaan kello soi aamiaistunnin merkiksi ja tehtaassa työskentelevät naiset tulevat ulos. Heidän joukossaan on myös kaunis ja pahankurinen mustalaistyttö Carmen, joka heti joutuu torilla parveilevien miesten piirittämäksi. Ainoa, joka ei kiinnitä häneen huomiota on Don José. Carmen panee sen merkille ja ennen poistumistaan takaisin tehtaaseen ilkamoiden poveltaan ottamansa akaasiankukan korpraalin kasvoille. Hämmentynyt Don José nostaa kukan maasta ja panee sen talteen. Micaëla palaa ja tuo hänelle terveisiä ja vähän rahaa Don Josén äidiltä, jolla on huoli pojastaan ja joka toivoisi tämän menevän Micaëlan kanssa naimisiin. Tytöllä on kaupunkimatkallaan asioita toimitettavana, ja niinpä hän jättää hyvästit Don Josélle ja lähtee omille teilleen. Äkkiä kantautuu tupakkatehtaasta huutoa ja meteliä. Zuniga lähettää Don Josén ottamaan selvää, mitä tehtaassa on tekeillä. Käy ilmi, että Carmen on joutunut riitaan erään naisen kanssa ja viiltänyt tätä veitsellä kasvoihin. Kun luutnantti poistuu kirjoittamaan Carmenin pidätysmääräystä, jää tämä kahden kesken Don Josén kanssa. Käyttäen hyväksi viehätysvoimaansa ja luvaten tavata hänet illalla Lillas Pastian majatalossa Carmen saa Don Josén lupaamaan, että tämä päästää hänet pakoon. Saatuaan pidätysmääräyksen Don José lähtee kuljettamaan Carmenia vankilaan. Yhtäkkiä tämä työntää hänet kumoon ja häviää kaupungin sokkeloisille kujille.

Toinen näytös muokkaa

Lillas Pastian kapakassa sotilaat viettävät iltaa kauniitten mustalaistyttöjen seurassa, jotka viihdyttävät heitä laulamalla ja tanssimalla. Zuniga kertoo Carmenille, että Don José, joka päästettyään hänet pakenemaan oli joutunut vankilaan, on päässyt jälleen vapaaksi. Iloisten huutojen saattelemana ja joukko ihailijoita kannoillaan astuu kapakkaan Escamillo, kuuluisa härkätaistelija, joka laulullaan tervehtii läsnäolijoita. Hänen huomionsa kiintyy kauniiseen Carmeniin, jonka hän toivoo saavansa tavata uudelleen. Carmen ei myöskään peittele ihastustaan komean toreadorin nähdessään. Tämän illan hän kuitenkin on päättänyt varata Josélle, jonka hän arvaa tulevan suoraan vankilasta luokseen. Vieraiden poistuttua sala­kuljettajat Remendado ja Dancairo koettavat saada mustalaistyttöjä mukaan suunnittelemaansa kaappaukseen. Frasquita ja Mercédès suostuvatkin lähtemään houkutuslinnuiksi, mutta Carmen sanoo jäävänsä odottamaan Don Joséta. Kohta kuuluukin hänen lähestyvä laulunsa kadulta. Don José on iloinen saadessaan olla kahden kesken Carmenin kanssa, jota hän oli vankilassa palavasti kaivannut. Carmen tanssii hänelle, mutta ennen kuin tanssi on lopussa kuuluu ulkoa iltasoitto, joka kutsuu sotilaat yöksi kasarmiin. Kun Don José aikoo lähteä, Carmen pilkkaa hänen velvollisuudentuntoaan, jolloin Don José tunnustaa rakkautensa hänelle. Carmen ei kuitenkaan usko siihen, vaan käskee hänen painua tiehensä. Ovella José törmää takaisin palaavaan Zunigaan. Mustasukkainen Don José vetää esiin miekkansa ja vain salakuljettajien väliintulo estää miesten aseellisen väliselvittelyn. Don Josén sotilasura on kuitenkin lopussa eikä hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin liittyä salakuljettajiin.

Kolmas näytös muokkaa

Salakuljettajien joukko on kuljettamassa tavaroitaan vuorten yli rannikolta sisämaahan ja pysähtyy lepäämään. Carmen, joka aluksi oli ollut rakastunut Don Joséhen, on jo ehtinyt kyllästyä häneen. Carmen, Frasquita ja Mercédès katsovat korteista tulevaa kohtaloaan. Carmenille ne näyttävät kuolemaa, mutta Carmen ei pelästy, sillä hän on fatalisti. Lyhyen levähdyksen jälkeen matka jatkuu. Vähän myöhemmin saapuu paikalle Micaëla, joka on lähtenyt etsimään Don Joséta kertoakseen tälle, että hänen äitinsä on kuolemaisillaan. Hän huomaa Don Josén kauempana ja pakenee kallionlohkareiden taakse nähdessään Don Josén kohottavan kiväärinsä ja ampuvan miestä, joka nousee ylös vuoren rinnettä. Tulija on Escamillo, jota vartioon jätetty Don José on luullut partioivaksi tullimieheksi. Escamillo on tullut hakemaan Carmenia, johon hän on rakastunut. Miesten välille syntyy veitsin käyty kamppailu elämästä ja kuolemasta, jonka Carmen kuitenkin keskeyttää heittäytymällä heidän väliinsä. Escamillo kutsuu koko joukon vieraakseen katsomaan hänen seuraavaa härkätaisteluaan Sevillassa ja lähtee pois. Micaëla tulee esiin ja pyytää Don Joséta lähtemään kanssaan. Don José seuraa häntä, mutta lausuu mennessään Carmenille uhkauksen vielä palata.

Neljäs näytös muokkaa

Sevillassa on väkeä kerääntynyt härkätaisteluareenan ulkopuolelle odottamaan matadorien ja pikadorien saapumista. Väentungoksessa odottaa Don José tilaisuutta saada tavata Carmen. Härkätaistelijat saapuvat, heidän joukossaan Escamillo seuranaan Carmen, jonka kunniaksi hän aikoo voittaa tämänpäiväisen taistelun. Escamillon poistuttua areenalle tulee Don José Carmenin luo ja rukoilee häntä lähtemään mukaansa. Carmen vastaa, että kaikki heidän välillään on lopussa ja heittää kerran Don Josélta saamansa sormuksen vasten hänen kasvojaan. Epätoivosta suunniltaan Don José iskee veitsensä Carmenin rintaan, samalla kun riemuitsevat huudot areenalta tervehtivät Escamillon voittoa.

Lähteet muokkaa

  1. Talvitie, Oiva & Rydman, Kari (toim.): Sävelten maailma, s. 66. Porvoo: WSOY, 1956.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 297. Helsinki: Otava, 1997.

Aiheesta muualla muokkaa