Avaa päävalikko

Emuut ovat itäsuomalaisia ja karjalaisia myyttisiä olentoja, jotka ovat jonkin kasvi- tai eläinlajin kantavanhempia. Emuu on synnyttänyt tai luonut jonkin kasvi- tai eläinlajin ja kantaa vastuun lajin toiminnasta ja huolenpidosta. Sana emuu on muunnos vanhasta äitiä tarkoittavasta sanasta emo.

Metsästäjät pyysivät usein loitsuin eläinlajien kantavanhemmilta metsästysonnea. Ajateltiin, että kantavanhempi päättää, kenelle se antaa jälkeläisiään saaliiksi. Myös monilla pahoilla olennoilla tai asioilla oli kantavanhempi. Pahaa olentoa voitiin yrittää karkottaa vanhempansa luo tai uhata, että jos olento ei tottele, sen käytöksestä kerrotaan vanhemmalle. Myös kantavanhempaa saatettiin käskeä panemaan lapsensa kuriin. Monet kantavanhemmat tunnettiin nimeltä, tosin nimitykset vaihtelivat eri perinteissä.

Tutkijat aina Christfried Gananderista lähtien ovat käyttäneet näistä olennoista sanaa "emuu", ja sana esiintyy myös taltioiduissa loitsuissa. Tosin olentoja nimitettiin muillakin emo-sanan muunnoksilla ja muilla äitiä tai vanhempaa merkitsevillä sanoilla.

Joitakin kasvien ja eläinten kantavanhempia tiedetään nimeltä.

ärtyisä ja rujo; asuu Romentolassa
  • Höyheneukko – riistalintujen emuu
  • Juoletar – myös saukkojen emuu
femiinisestä -tar-päätteestä huolimatta miespuolinen (juolua = joenhaara)
  • Juonetar – peurojen emuu (juoni = (peura)jono)
  • Kati – puiden emuu
metsän kaunis ja nuori jumalatar, joka synnyttää puita
  • Kytöläinen – matojen emuu
Kytöläisen kyynelistä syntyivät myös pajut

Elottomien kohteiden emuitaMuokkaa

  • Kyllikki kerrotaan kivien emuuksi loitsuissa, joilla kiven aiheuttamia vammoja hoidetaan
  • Paiseitten emuuta sanotaan ruskeaksi ja rupiseksi neidoksi

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa