Emma Terho

suomalainen jääkiekkoilija
(Ohjattu sivulta Emma Laaksonen)

Emma Kristiina Terho (o.s. Laaksonen) (s. 17. joulukuuta 1981 Washington (DC)) on suomalainen jääkiekkopuolustaja, olympiamitalisti[1] ja urheiluvaikuttaja. Urheilu-uransa aikana Terho voitti kaksi olympiapronssia ja neljä pronssia MM-kilpailuista. Suomen vuoden naiskiekkoilija hän oli vuosina 2002 ja 2006. Pelaajauransa jälkeen Terho on toiminut muun muassa Suomen olympiakomiteassa, Jääkiekkoliitossa ja Kansainvälisessä olympiakomiteassa. Vuonna 2021 hänet valittiin KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi.

Mitalit
Emma Terho
Emma Terho
Maa:  Suomi
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kanada 2000 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2004 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kiina 2008 jääkiekko
Pronssia Pronssia Suomi 2009 jääkiekko

Urheilu-ura muokkaa

Laaksonen oli mukana Naganon talviolympialaisissa 1998 voittamassa pronssia naisten jääkiekossa. Tällöin 16-vuotiaana hän oli kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalisti. Salt Lake Cityn (2002) ja Torinon (2006) olympialaisissa hän oli maajoukkueen varakapteeni. Suomi sijoittui molemmissa kisoissa neljänneksi. Vancouverin talviolympialaisissa 2010 hän oli pronssia voittaneen maajoukkueen kapteeni. Sotšissa 2014 Suomi sijoittui viidenneksi[1]. Vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2009 hän oli MM-pronssia voittaneessa joukkueessa[2]. MM-kisoissa 2008 ja 2009 hän oli Suomen maajoukkueen kapteeni. 2008 hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Hän on pelannut MM-kilpailuissa kaikkiaan kahdeksan kertaa[2][3].

Terho on opiskellut ja pelannut Ohiossa, Yhdysvalloissa vuosina 2000–2004. Hänen pelinumeronsa (3) oli Ohio Staten ensimmäinen naisten kiekkojoukkueen historiassa jäädytetty numero. Pelipaita jäädytettiin lokakuussa 2008.

Terho edusti Espoo Bluesia 2004–2007. Kaudella 2006–2007 hän oli maajoukkueen ja SM-kultaa voittaneen Bluesin kapteeni. Kauden 2007–2008 hän pelasi ammattilaisena SKIF-joukkueessa (Nižni Novgorod, Venäjä) ja voitti siellä Venäjän mestaruuden. Terho edusti Espoo Bluesia kaudesta 2008–2009 kauteen 2014–2015 asti. Kauden 2015–2016 Terho jätti kokonaan väliin. Kaudella 2016–2017 hän edusti Espoo Unitedia.[4][2][3].

Hänet on valittu vuoden naisjääkiekkoilijaksi Suomessa vuosina 2001–02 ja 2005–06. SM-kultamitaleja hänellä on seitsemän (1999, 2000, 2005, 2007, 2009, 2013 ja 2014) ja pronsseja kolme (1997, 1998 ja 2006).

Urheiluvaikuttajana muokkaa

 
Olympialiikkeen edustajat Timo Ritakallio, Sari Essayah, Thomas Bach ja Emma Terho tapaamassa Suomen pääministeri Antti Rinnettä 2019

Terho oli Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen olympiadilla 2013–2016[5]. Terho on urheilijavaliokunnan jäsen kausilla 2010–2014 ja 2014–2017.[6] Terho on ensimmäinen nainen jääkiekkoliiton hallituksessa[7].

Terho valittiin Kansainvälisen Olympiakomitean KOK:n urheilijajäseneksi vuonna 2018.[8] Terho valittiin vuonna 2021 KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi. Hän voitti äänestyksessä venäläisen Jelena Isinbajevan. Komission puheenjohtajana Terhosta sai myös paikan KOK:n hallituksesta.[9]

Terho on Maailman antidopingtoimiston (Wada) urheilijakomitean jäsen. [10]

Yksityiselämä muokkaa

Terholla on 2012 syntynyt poika ja 2014 syntynyt tyttö[11]. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri.[12] Hänen isänsä Jukka Laaksonen on entinen Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja ja Rosatomin puhemies.[13][14] Terho syntyi Yhdysvalloissa, mihin hänen isänsä oli kutsuttu parantamaan ydinturvallisuutta Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.[14]

Lähteet muokkaa

  • Torvinen, Jukka (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2007–2008, s. 204–205, 213, 234. Egmont Kustannus Oy Ab, 2007. ISBN 952-469-617-7.
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 153–154. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet muokkaa

  1. a b Emma Laaksonen-Terho sports-reference.com. Arkistoitu 8.10.2014. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  2. a b c Emma Laaksonen eurohockey.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  3. a b Emma Terho eurohockey.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  4. Raskaudesta vaietaan naisurheilussa – SM-korispelaaja salasi odotuksensa viime metreille yle.fi. Viitattu 17.3.2017.
  5. Suomen Olympiakomitean hallitus olympiadilla 2013–2016 Suomen Olympiakomitea 2013. Arkistoitu 7.5.2013. Viitattu 9.8.2013.
  6. Urheilijavaliokunta - Suomen Olympiakomitea Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 18.3.2017. Viitattu 17.3.2017.
  7. Leijonat.fi - Liittohallitus leijonat.fi. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 17.3.2017.
  8. Tammilehto, Teemu: Naisleijonien ex-kapteeni Emma Terho valittiin KOK:n urheilijajäseneksi 22.2.2018. Yle. Viitattu 7.3.2018.
  9. Merkittävä suomalaisnimitys – Emma Terhosta KOK:n urheilijakomission puheenjohtaja 6.8.2021. Suomen Olympiakomitea. Viitattu 7.8.2021.
  10. Athlete Committee World Anti-Doping Agency. 15.11.2013. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  11. Emma Terho: Myös nainen voisi johtaa Jääkiekkoliittoa 10.11.2014. hs.fi. Arkistoitu 13.2.2015. Viitattu 17.4.2015.
  12. Emma Terho: Huippu-urheilu tie parempiin palkkoihin Yle Urheilu. 31.1.2013. Yle. Viitattu 9.8.2013.
  13. Pietiläinen, Tuomo: Fennovoima | Stukin entinen pääjohtaja siirtyi Venäjän ydinvoimalobbariksi ja teki 10 vuodessa jättitilin, nyt hän kertoo saaneensa tarpeekseen – ”Kuin päätä hakkaisi seinään”, hän sanoo HS:lle Helsingin Sanomat. 8.4.2022. Viitattu 15.5.2023.
  14. a b Juha Kanerva: Viisissä olympiakisoissa kiekkoillut suomalainen ehdolla KOK:n urheilijakomissioon Ilta-Sanomat. 1.2.2018. Viitattu 7.8.2021.

Aiheesta muualla muokkaa