Wikipedia

Emilio Guruceta

Emilio Carlos Guruceta Muro (4. marraskuuta 1941 San Sebastián, Gipuzkoa – 25. helmikuuta 1987 Fraga, Huesca)[1][2] oli espanjalainen jalkapalloerotuomari, joka tuomitsi Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa vuosina 1969–1987 ja myös kansainvälisissä seura- ja maaotteluissa.

Emilio Guruceta
Henkilötiedot
Koko nimi Emilio Carlos Guruceta Muro
Syntynyt4. marraskuuta 1941
San Sebastián, Gipuzkoa, Espanja
Kuollut25. helmikuuta 1987 (45 vuotta)
Fraga, Huesca, Espanja
Urheilijan ura
Tuomariura
Kaudet Sarja Ott Maali Keltainen kortti Punainen kortti
1969–1987 Primera División

Espanjalainen urheilulehti Marca jakaa Gurucetan mukaan nimettyä Guruceta-palkintoa kauden parhaalle erotuomarille.[3] Guruceta oli moniin aikalaiskollegoihinsa verrattuna moderni tuomari, joka tunnettiin urheilullisuudestaan ja ekstroverttiydestään, mutta hänen mainettaan varjostaa ainakin yksi lahjustapaus, kauden 1983–1984 UEFA-cupin välierässä Anderlecht – Nottingham Forest. Guruceta kuoli ottelumatkalla tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa kolme vuotta myöhemmin.[2][4][5]

Ura muokkaa

Guruceta aloitti Espanjan kolmanneksi korkeimman sarjatason Tercera Divisiónin erotuomarina 25-vuotiaana ja nousi korkeimmalle sarjatasolle Primera Divisióniin kolme vuotta myöhemmin.[4][5] Hänen ensimmäinen ottelunsa Primerassa oli Real Zaragoza – Pontevedra 21. syyskuuta 1969, ja ensimmäisellä kaudellaan hän vihelsi sarjassa kaikkiaan 10 ottelua.[1]

Guruceta joutui keskelle polemiikkia ensimmäisen pääsarjakautensa lopulla 6. kesäkuuta 1970, kun hän sai tuomittavakseen Espanjan cupin Copa del Generalísimon puolivälierien toisen osaottelun Barcelonan ja Real Madridin välillä. Real Madrid oli voittanut ensimmäisen osaottelun maalein 2–0. Toista johti Barcelona Carles Rexachin maalilla 1–0, kunnes ottelun 59. minuutilla Barcelonan Joaquim Rifé rikkoi Real Madridin Manuel Velázqueziä. Rike vaikutti tapahtuvan rangaistusalueen ulkopuolella, mutta Guruceta tuomitsi tilanteesta Real Madridille rangaistuspotkun, josta Amancio tasoitti ottelun 1–1:een. Jälkitilanteessa Guruceta vielä ajoi ulos tuomiota ivanneen Barcelonan kapteenin Eladion, mihin hyytyi kotijoukkueen takaa-ajo. Raivostunut barcelonalaisyleisö heitteli Camp Noun kentälle kaikkea, mihin käsiksi pääsi, muun muassa tuhansia istuinalusia, ja lopulta valtasi kentän viisi minuuttia ennen ottelun päättymistä.[2][4][6] Barcelonan kannattajat pitivät Gurucetaa lahjottuna ja tapausta yhtenä esimerkkinä Francisco Francon hallinnon katalaaneja kohtaan harjoittamasta sorrosta.[6] ”Guruceta!”-huudot raikuvat Camp Noulla tänäkin päivänä yleisön ollessa tyytymätön erotuomarin toimintaan.[7]

Guruceta sai kesäkuun 1970 tapahtumista kuuden kuukauden toimitsijakiellon,[2][4] mutta ei puolueellisuuden vuoksi, vaan koska oli päästänyt ottelun hallinnastaan.[6] Seuraavan Primera-ottelunsa hän tuomitsi joulukuussa 1970.[1] Poleemisesta alusta huolimatta Guruceta nousi kansainväliseksi erotuomariksi.[4] Hän tuomaroi muun muassa Euroopan cupissa, UEFA-cupissa, maajoukkueiden EM- ja MM-karsinnoissa sekä vuosien 1976 ja 1980 kesäolympialaisissa.[8] Primera Divisiónissa hän vihelsi 18 kauden aikana yhteensä 184 ottelua.[1] Don Balón -jalkapallolehti valitsi hänet vuoden erotuomariksi vuonna 1986, jolloin palkintokategoria perustettiin.lähde? Kaikki eivät Gurucetasta kuitenkaan pitäneet, ja vuosien saatossa 11 seuraa käytti hänen kohdallaan sääntöpykälää, joka mahdollisti tiettyjen tuomarien jääväämisen otteluistaan.[2] Barcelona teki näin aina vuoteen 1985 asti, jolloin sääntö poistettiin.[4]

Guruceta kuoli liikenneonnettomuudessa Huescan maakunnassa helmikuussa 1987. Surmansa sai myös hänen linjatuomarinsa Eduardo Vidal Torres, ja toinen linjatuomari loukkaantui. Kolmikko oli matkalla Pamplonaan Osasunan ja Real Madridin väliseen cup-otteluun.[2][4] Guruceta nimettiin toistamiseen Don Balónin vuoden erotuomariksi postuumisti vuonna 1987.lähde? Urheilulehti Marca puolestaan alkoi jakaa omaa erotuomaripalkintoaan, jonka se nimesi hänen mukaansa Guruceta-palkinnoksi.[3]

Konkreettinen lahjustapaus Gurucetan uralta nousi esiin vuosikymmen hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1997 belgialaisen Anderlechtin entinen puheenjohtaja Constant Vanden Stock myönsi ”lainanneensa” Gurucetalle miljoona frangia vuonna 1984.[6][9] Anderlecht oli tuolloin UEFA-cupin hallitseva mestari, ja seura pelasi jälleen kilpailun välierissä, mutta oli hävinnyt englantilaiselle Nottingham Forestille ensimmäisessä osaottelussa maalein 2–0. Toisessa, Gurucetan tuomitsemassa osaottelussa nähtiin muun muassa kiistanalainen rangaistuspotkutuomio, jonka seurauksena Anderlecht teki ottelun toisen maalinsa, ja hylätty Nottinghamin maali ottelun loppuhetkillä. Anderlecht voitti ottelun maalein 3–0 ja otteluparin yhteismaalein 3–2 ja pääsi loppuotteluun, jossa kuitenkin toinen englantilaisseura Tottenham Hotspur vei mestaruuden. Tapauksen tultua julki Euroopan jalkapalloliitto UEFA langetti Anderlechtille vuoden osallistumiskiellon eurooppalaisiin seurajoukkuekilpailuihin, mikä kuitenkin peruttiin.[9]

Muu elämä muokkaa

Guruceta oli urheilullisesta perheestä ja menestyi itse pöytätenniksessä maakunnallisella tasolla. Hänen veljensä Ascensio pelasi koripalloa korkeimmalla sarjatasolla asti ja José Ángel jalkapalloili Eibarissa. Kolmas veli Gabriel toimi uintivalmentajana ja menehtyi myös liikenneonnettomuudessa.[10]

Guruceta oli naimisissa sansebastiánilaisen María Carmen Cruzin kanssa. Pari aiheutti kohua myymällä hääkuvansa yksinoikeudella ¡Hola!-viihdelehdelle puolella miljoonalla pesetalla. He saivat kaksi lasta.[5]

Viimeiset vuotensa Guruceta asui Elchessä, jonne hän perusti urheilujalkineita valmistaneen Guruceta Sport -yrityksen. Sen suurin asiakas oli tavarataloketju El Corte Inglés.[2]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Guruceta Muro: Emilio Carlos Guruceta Muro BDFutbol. Viitattu 10.2.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Cabot, Toni: «Tengo idealizado a mi padre, sé que cambió el arbitraje» Información. 2.3.2014. Editorial Prensa Alicantina. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)
  3. ↑ a b Unos galardones cargados de historia Marca. 18.3.2013. Unidad Editorial. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)
  4. ↑ a b c d e f g Casado, Edu: Quién fue… Emilio Guruceta: un penalti en un Barça-Madrid y un triste final 20 Minutos. 4.9.2015. 20 Minutos Editora. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)
  5. ↑ a b c Echaniz, P: La leyenda de Emilio Guruceta Diariovasco.com. 29.10.2011. Sociedad Vascongada de Publicaciones. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)
  6. ↑ a b c d Mohr, Robert: Revisiting El Clásico’s Most Chaotic Moment Howler. 20.3.2015. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 10.2.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Villarrubia, Begoña: Clásicos Barça-Madrid: El escándalo Guruceta Mundo Deportivo. 24.10.2013. Mundo Deportivo. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)
  8. ↑ Palmares for Emilio Guruceta Muro WorldReferee.com. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 10.2.2016. (englanniksi)
  9. ↑ a b Godfrey, Mark: Emilio Guruceta Muro: The man who cut down Nottingham Forest The Football Pink. 24.2.2014. Arkistoitu 15.2.2016. Viitattu 10.2.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Reizabal, Gorka: Emilio Guruceta El País. 28.8.1984. Prisa. Viitattu 10.2.2016. (espanjaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emilio_Guruceta&oldid=21855230”