Emil Liedgren
Karl Gustaf Emil Liedgren (21. helmikuuta 1879 Rystad, Itä-Götanmaa – 9. syyskuuta 1963 Västerås) oli ruotsalainen teologi, virsirunoilija ja virsitutkija.
Liedgren kävi koulua Linköpingissä ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. Vuonna 1900 hän suoritti filosofian kandidaatin, vuonna 1905 teologian kandidaatin ja vuonna 1912 teologian lisensiaatin tutkinnot sekä vuonna 1921 teologian tohtorin tutkinnon. Hänen väitöskirjansa vuodelta 1916 käsitteli virsirunoilija, arkkipiispa Johan Olof Wallinia. Liedgren toimi lukion opettajana Uumajassa, Örebrossa ja Västeråsissa. Vuonna 1939 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.[1]
Virsitutkijan työssä Liedgreniä kannusti mm. arkkipiispa Nathan Söderblom.[2] Hän kirjoitti artikkeleja mm. vuoden 1819 virsikirjasta, ns. Wallinin virsikirjasta, anglosaksisesta hengellisestä lauluperinteestä ja sen tulosta Pohjolaan. Hänen hengellisenä taustanaan oli nuorkirkkoliike. Liedgren liittyi läheisesti liikkeen johdossa olleiden kolmen teologin, Johan A. Eklundin, Nathan Söderblomin ja Einar Billingin ajatuksiin, kaikki he olivat myös virsirunoilijoita. Liedgren oli Ruotsin virsikomitean jäsenenä 1934–1936 ja omien virsiensä kautta hänet lasketaan Ruotsin 1900-luvun alkupuolen merkittävämpiin virsirunoilijoihin.[1]
Ruotsin kirkon virsikirjassa on viisi Liedgrenin kirjoittamaa ja kaksi hänen kääntämäänsä virttä. Suomenruotsalaisessa virsikirjassa on myös viisi hänen virttään.
Liedgrenin kirjoittamat virret Ruotsin kirkon virsikirjassa
- 216 Mestari, kaikki sinua etsimme (Mästare, alla söka dig, suom. Per Boreman 1946, Anna-Maija Raittila 1968, 1997)
- 233 Herra, kätket sydämeesi (Fader, du vars hjärta, suom. Georg Gripenstad 1966, uud. suom. Anna-Maija Raittila 1999)
- 284 Sana ikuinen, puhuit taitaen (Ord av evighet, suom Georg Gripenstad 1966, uud. suom. Pekka Kivekäs 1997)
- 378 Luotasi, oi Jumalamme (Gud, hos dig är livets källa, suom. Per Boreman 1942, Oskari H. Jussila 1944, uud. suom. Anna-Mari Kaskinen 1996)
- 530 Tien tunnen puistoon vilpoiseen (En dunkel örtagård jag vet, suom. Erik Ulrik Eriksson 1943, Lauri Pohjanpää 1946, uud. suom. Anna-Maija Raittila 1997)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 369. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 2 Psalmerna 205–429., s. 39. Wessmans musikförlag AB Visby ISBN 978-91-877-052-0, 2017. (ruotsiksi)