Elis Alfred Erlandsson (23. huhtikuuta 1884, Tukholma, Ruotsi15. tammikuuta 1965) oli ruotsalainen luterilainen pappi ja virsirunoilija.

Elis Erlandsson

Erlandsson tuli ylioppilaaksi 1904 ja valmistui teologian kandidaatiksi Uppsalassa 1912. Hän toimi pappina Nyköpingin Alla Helgona -seurakunnassa vuosina 1914–1952. Rovastin arvonimen hän sai 1948.[1]

Hän teki vuonna 1922 opintomatkan Englantiin, jossa sai vaikutteita kirkollisesta elämästä ja anglikaanisesta teologiasta. Hän käänsi kotiin palattuaan Charles Coren antologian God in Christ tarkoituksenaan tehdä englantilaista korkeakirkollisuutta tunnetuksi Ruotsissa. Hän oli perustamassa 1916 Sankt Sigfrids Brödraskap -seuraa.[2] Hän otti osaa keskusteluihin Ruotsin kirkon virsikirjan uudistamisesta 1920-luvulla ja hänen kirjoittamiaan virsiä julkaistiin Samuel Gabrielssonin julkaisemassa Unga Psalmer -kokoelmassa 1919.[3]

Erlandsson oli merkittävä henkilö Nyköpingin kulttuurielämässä ja hän kirjoitti runoja koko elämänsä ajan. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kuten Lustgården (1909), Poesis sacra (1918), Adoratio (1937), Befriaren (1939), Altaret (1954), Liknelser (1955), Glädjen (1956), Lyssna, lyda (1957), Vindar vågor (1959), Solvända (1961), Förseglade brev (1962) ja Hemkomsten (1966).[3]

Kaksi Erlandssonin kirjoittamaa virttä on julkaistu Ruotsin kirkon virsikirjassa:

Lähteet muokkaa

  1. Erlandsson Elis A runeberg.org. Viitattu 18.3.2022. (ruotsiksi)
  2. Oloph Bexell: [https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/1474225X.2018.1547538 The Oxford Movement and the early High Church spirituality in Sweden The Oxford Movement and the early High Church spirituality in Sweden] tandfonline.com. Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)
  3. a b c Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 475. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. ISBN 978-91-877-052-0. (ruotsiksi)