Ekspressionismi (arkkitehtuuri)

Ekspressionismi on noin 1910–1925 Euroopassa, varsinkin Saksassa, vaikuttanut arkkitehtuurin tyylisuunta. Ekspressionismin mukaan arkkitehdin persoonallisen idean tuli ilmetä rakennuksen vapaasti muotoilluissa, abstrakteissa ja veistoksellisissa muodoissa. Ekspressionistisella arkkitehtuurilla on selvä sisällöllinen yhteys kuvataiteen ja kirjallisuuden ekspressionismiin.[1]

Varhaisimpia esimerkkejä ekspressionismista arkkitehtuurissa olivat useat Hans Poelzigin teollisuusrakennukset sekä Bruno Tautin suunnittelema Kölnin lasinen näyttelypaviljonki vuodelta 1914. Taut laati myös useita utopistisia kaupunkisuunnitelmia, jotka edustavat ekspressionismia. Myös useat sittemmin modernisteina tunnetuksi tulleet arkkitehdit tekivät ekspressionistisia suunnitelmia. Näihin kuuluivat muun muassa Ludwig Mies van der Rohen Berliinin tekemä toimistorakennuksen suunnitelma vuodelta 1921, Walter Gropiuksen März-kaatuneiden muistomerkki ja Peter Behrensin Hoechst AG:n toimistorakennus.[1]

Ekspressionistisen arkkitehtuurin merkittävimpiä töitä ovat Hans Poelzigin Grosses Schauspielhaus, Erich Mendelsohnin Einstein-torni ja Fritz Högerin Chilehaus. Ekspressionismi näkyi myös useissa Dominikus Böhmin ja Otto Bartningin kirkoissa ja myös 1910- ja 1920-luvun elokuvien lavasteissa. Alankomaissa Amsterdamin koulukunta ja Italiassa futurismin monet suunnitelmat edustavat myös ekspressionismia.[1] Rudolf Steinerin Baseliin suunnittelema, vuosina 1924–1928 rakennettu Goetheanum luetaan myös ekspressionistisen arkkitehtuurin merkittävimpiin töihin.[2]

KuvagalleriaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8
  • Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Jokinen & Honkala 2000, s. 62 ja 66
  2. Curl 1999, s. 235