Hans Poelzig
Hans Poelzig (30. huhtikuuta 1869 Berliini – 14. kesäkuuta 1936 Berliini) oli saksalainen arkkitehti. Poelzig vaikutti aktiivisesti myös maalaus-, lavaste- ja elokuvataiteen alueilla, ja hän toimi Berliinin teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorina vuosina 1923–1936.[1]
Poelzig muutti vuonna 1900 Breslauhun, jossa hän suunnitteli toimisto- ja näyttelyrakennuksia sekä vuonna 1911–1912 toteutetun Luban kemiantehtaan. Hän toimi Dresdenin kaupunginarkkitehtina 1916 ennen kuin palasi Berliiniin, jossa hän laati ekspressionismia edustavat Berliinin Grosses Schauspielhausin ja Salzburgin Festspielhausin suunnitelmat. Ekspressionistisissa suunnitelmissaan Poelzig käytti stalaktiittiholvia. Hänen myöhemmät suunnitelmansa noudattavat jo enemmän funktionalismin ihanteita, joskin niissä on vielä mukana ekspressionistista otetta. Hän myöhemmistä töistään huomattavia ovat 1927–1929 toteutetut Berliinin messualueen rakennukset, Haus des Rundfunks ja vuonna 1928–1931 rakennettu IG Farbenin toimistotalo Frankfurt am Mainiin.[1]
Galleria muokkaa
-
Poznanin vesitorni (1911) -
Toimistotalo Breslaussa, nykyisessä Wrocławissa (1912) -
Berliinin Grosses Schauspielhausin stalaktiittiholveja (1919) -
Studio Cinema Babylon, Berliini (1927) -
Haus des Rundfunks, Berliini (1929-1930) -
I.G. Farbenin toimistotalo, nykyinen Goethe yliopiston päärakennus (1931)
Lähteet muokkaa
- Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8