Egisto Tango

Egisto Tango (13. marraskuuta 1873 Rooma, Italia – 4. lokakuuta 1951 Humlebæk, Fredensborg, Tanska) oli italialais-tanskalainen kapellimestari. Hän toimi muun muassa Budapestin oopperassa 1912–1919 ja johti siellä Béla Bartókin oopperoiden Puinen prinssi ja Herttua Siniparta kantaesityksiä sekä kahdenkymmenen vuoden ajan Tanskan kuninkaallisen teatterin kapellimestarina vuodesta 1927 alkaen.

Tausta

Egisto Tango syntyi Roomassa Giuseppe Tangon seitsenlapsiseen perheeseen. Isä oli Napolin yliopiston arkkitehtuurin ja ornamentiikan professori. Perhe muutti useasti, ja siksi Egiston opinnot olivat katkonaisia. Hänet hylättiin ensimmäisellä hakukerralla napolilaiseen S. Pietro a Macellan konservatorioon, mutta toisella yrittämällä hän pääsi sisään. Hän edistyi vauhdikkaasti orkesterinjohdon oppinaineessa sekä soittamissaan instrumenteissa. Hänen opiskelutovereitaan olivat muun muassa säveltäjät Francesco Cilea ja Umberto Giordano.

Ura

Jo kaksikymmenvuotiaana Tango oli Venetsian Lido-teatterin kapellimestarina ja tuli pian tunnetuksi temperamentistaan. Vuotta myöhemmin ura jatkui Teatro Malibranissa ja Como-teatterissa, ja niiden jälkeen hänet valittiin apulaiskapellimestariksi itse Milanon Teatro alla Scalaan. Viimeksi mainitussa paikassa hän ystävystyi säveltäjien Pietro Mascagnin ja Ruggero Leoncavallon kanssa. Hän asui Milanossa vastapäätä Giuseppe Verdiä, joka oli juuri uransa huipulla, ja hän kävi tämän kanssa useita keskusteluja. Mascagnin vaikutuksesta Tango kiinnitettiin 1897 kolmen kuukauden kiertueelle Yhdysvaltoihin. Kiertueella hän johti ystävänsä Giordanon Andrea Chenier -oopperan esityksiä.

Kiertueelta palattuaan Tango työskenteli Italiassa, kunnes hänet kiinnitettiin viideksi vuodeksi Berliinin Komische Operin kapellimestariksi 1903–1908. Berliinin jälkeen hän työskenteli New Yorkin Metropolitan-oopperassa, jossa hän tapasi muun muassa Arturo Toscaninin. Sen jälkeen hän matkusteli Rooman, Firenzen, Genovan, Budapestin ja Wienin välillä ja toimi muun muassa Budapestin oopperan kapellimestarina 1912-1919.

Bartók kuvaili Tangoa vuonna 1917 Puisen prinssin harjoitusten jälkeen kirjeessään äidilleen seuraavasti: "Hän on paras kapellimestari, jonka kanssa olen tähän saakka työskennellyt. Hän ei halunnut ottaa esitystä vastuulleen tänä vuonna, koska se - kuten hän sanoi - vaatisi 30 harjoitusta [...] Tähän saakka hän on osoittautunut erinomaiseksi: hän ottaa esityksen vastuulleen vain, jos hän voi valmistella sen pienintä yksityiskohtaa myöten ja perusteellisesti, se on parhainta, mitä kapellimestarilta voi kuulla [...]!" (Jürgen Balzer: Béla Bartok, Kbh. 1962)

Hän saapui Tanskaan Saksan kiertueen jälkeen vuonna 1927. Hänen tuloaan Kööpenhaminan uuteen teatteriin on kuvailtu kattoa ja muureja järisyttäväksi. Hänen aikakauttaan Kuninkaallisessa teatterissa kuvattiin merkittävänä 20-vuotisena aikana tanskalaisessa musiikkielämässä ja merkittävänä vaikutuksena koko maan musiikkihistoriaan. Tanskan miehitysvuosina Tango ei juurikaan käyttänyt työssään saksan kieltä vaan puhui parhaansa mukaan tanskaa. Hän oli Tanskan saksalaismielisten poliisivoimien likvidointilistalla 1944–1945 ja vietti sodan loppuajat maan alla maan vapautumiseen saakka. Egisto Tango kuoli Tanskan kansalaisena 4. lokakuuta 1951 Humlebækissä Kööpenhaminan lähistöllä..