Eero Corell
Karl Eero Harald Corell (28. heinäkuuta 1900 Lammi[1] – 22. heinäkuuta 1987) oli suomalainen juristi, joka toimi Suomen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1953–1981.
| Eero Corell | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. heinäkuuta 1900 Lammi |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 1987 |
| Ammatti | juristi |
Corell valmistui varatuomariksi 1930 ja työskenteli eri tehtävissä Vaasan hovioikeudessa. Vuonna 1949 hänet kutsuttiin korkeimman oikeuden varajäseneksi Helsinkiin ja kaksi vuotta myöhemmin nimitettiin korkeimman oikeuden vakituiseksi jäseneksi. Vuonna 1957 hän palasi Vaasaan hovioikeuden presidentiksi[1], missä tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseen saakka.
Corell löysi tiensä Suomen eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan jo lapsuudessa. Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja T. K. Forstén oli hänen enonsa. Seuran johtokuntaan Corell tuli suoraan Tor Westmanin varapuheenjohtajaksi 1952, ja Westmanin äkillisesti kuoltua Corell valittiin puheenjohtajaksi 1953.
Corell kiinnitti jo ammattitaustansakin vuoksi erityistä huomiota eläinsuojelulainsäädännön kehittämiseen. Vuoden 1971 eläinsuojelulaki oli pitkälti hänen sitkeän työskentelynsä tulosta.
Corell osallistui aktiivisesti eläinsuojelun kansainväliseen toimintaan. Hänet kutsuttiin Kansainvälisen eläinsuojelujärjestön ISPA:n johtokunnan neuvoa-antavaksi jäseneksi. Yhdistyksen kultaisen ansiomerkin hän sai 1960; Ruotsin, Norjan ja Tanskan eläinsuojeluyhdistysten kultaisilla ansiomerkeillä hänet oli palkittu jo aiemmin.
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Hannu Nieminen: Sata vuotta eläinten puolesta (Suomen eläinsuojeluyhdistys, 2001)
|
Edeltäjä: Felix Johansson |
Vaasan hovioikeuden presidentti 1957–1970 |
Seuraaja: Paavo Alkio |