Edgar Wallace

brittiläinen kirjailija

Richard Horatio Edgar Wallace (1. huhtikuuta 1875 Greenwich10. helmikuuta 1932 Beverly Hills) oli hyvin tuottelias brittiläinen jännityskirjailija, lehtimies, näytelmäkirjailija, sotakirjeenvaihtaja ja elokuvakäsikirjoittaja, joka kirjoitti 957 lyhyttä tarinaa, 175 romaania, 18 näytelmää ja laskemattoman määrän artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin. Yksistään vuonna 1929 julkaistiin 12 Wallacen romaania. Hänen teoksiaan on käännetty 28 kielelle ja niistä on tehty yli 160 elokuvaa.

Edgar Wallace
Richard Horatio Edgar Wallace
Edgar Wallace (1928)
Edgar Wallace (1928)
Henkilötiedot
Syntynyt 1. huhtikuuta 1875
Greenwich
Kuollut 10. helmikuuta 1932 (56 vuotta)
Beverly Hills
Kansalaisuus britti
Ammatti jännityskirjailija, lehtimies, näytelmäkirjailija, sotakirjeenvaihtaja ja elokuvakäsikirjoittaja
Puoliso I Ivy Maud Wallace (s. Caldecott) 1901–1918 ja II Ethel Violet Wallace (s. King) 1921–32
Lapset I Eleanor Clare Hellier, Bryan Edgar, Patricia ja Michael Blair
II Margaret Penelope June (Penny Wallace)
Vanhemmat Richard Horatio Marriott Edgar ja Mary Jane "Polly" Richards
Kirjailija
Äidinkieli englanti
Tuotannon kieli englanti
Aikakausi 1898–1932
Aiheet jännitys- ja tieteistarinat, historia
Esikoisteos The Mission That Failed (1898), Unofficial Despatches of the Anglo-Boer War (1901) ja The Four Just Men (1905)
Pääteokset J. G. Reeder detective stories ja The Green Archer -sarja
Aiheesta muualla
www.edgarwallace.org
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Edgar Wallace 1800-1900 lukujen taitteessa
Edgar Wallace: Sandi (Sanders of the River). Kustantaja K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä 1948. 3. painos

Perhetaustat ja opinnotMuokkaa

Wallace syntyi aviottomana lapsena. Hänen vanhempansa olivat näyttelijät Richard Horatio Marriott Edgar and Mary Jane "Polly" Richards, syntyään Blair. Lapsen odotus salattiin. Odottava äiti meni puoleksi vuodeksi asumaan Greenwichiin, jossa lapsi syntyi 1.4.1875. Synnyttämisen aikana Mary Jane pyysi kätilöä etsimään pojalle kasvatusvanhemmat. Kätilö ohjasi vauvan äidin kymmenlapsisen Freemanin ystäväpariskunnan luokse. Perheen isä George Freeman oli kalakauppiaana Billingsgatessa. Pian Freemanit ottivat Wallacen pojakseen.

Wallace tunnettiin Richard Horatio Edgar Freemanina. Hänellä oli onnellinen lapsuus. 20-vuotias Clara Freeman oli Wallacelle läheinen. Clarasta tuli hänelle toinen äiti. Freemanit adoptoivat pojan 1878. Kasvatusisä George Freemanin tavoitteena oli suoda Richardille hyvä koulusivistys. Wallace olikin St. Alfege with St. Peter’sin sisäoppilaitoksessa Peckhamissa, mutta löi laimin koulunkäyntiään. 12–vuotiaana hän lopetti kokoaikaisen opiskelun.

Vuonna 1901 ollessaan Etelä–Afrikassa Wallace avioitui Ivy Maude Caldecottin (1879–1926) kanssa, vaikka morsiamen arvostettu lähetystyöntekijäisä William Shaw Caldecott vastusti vahvasti aietta. Parin ensimmäinen lapsi Eleanor Clare Hellier Wallace kuoli äkkiä aivokalvontulehdukseen 1903 ja pari palasi pian Lontooseen. Poika Bryan syntyi 1904, sitten tytär Patricia 1908. Vuonna 1916 Ivy ja Edgar saivat Michael Blair Wallacen. Pariskunta erosi 1918. Ivy muutti Tunbridge Wellsiin lasten kera. Wallace ihastui sihteeriinsä Ethel Violet Kingiin ja he menivät naimisiin 1921. Heille syntyi tytär Margaret Penelope June (tunnettu Penny Wallacena) 1923.

Joulukuussa 1931 Wallacella oli työn alla King Kongin käsikirjoitus. Tammikuussa hän sai useita äkillisiä päänsärkyjä. Hänellä todettiin olevan diabetes. Kunto huononi nopeasti ja hän vaipui koomaan. Keuhkokuume aiheutti Wallacen kuoleman  Hollywoodissa Beverly Hillsissä 10. helmikuuta 1932. Hänet haudattiin Englannissa Little Marlow’in hautausmaalle Fern Lanessa Buckinghamshiressä.

Sekä Wallacen poika Bryan Edgar Wallace että tytär Penelope Wallace olivat myös jännityskirjailijoita.

TyöuraMuokkaa

Varhaisteini-iästä lähtien Wallacella oli lukuisia eri töitä: hän toimi lehtimyyjänä, maidon jakelijana, kumitehtaan työntekijänä, kenkäliikkeen apulaisena ja laivan kokkina.

Wallace pestautui Britannian armeijaan Edgar Wallacena. Hänen palvelupaikkansa oli Etelä-Afrikassa Länsi-Kentin rykmentissä 1896. Hän inhosi armeijaa, vaihtoi paikkaa Kuninkaalliseen lääkintäyksikköön, mutta ei viihtynyt. Lopulta hän siirtyi lehdistöyksikköön, jossa viihtyi paremmin.

Wallace alkoi julkaista lauluja ja runoja. Erityisesti siihen innoitti Cape Townissa 1898 tapaamansa Rudyard Kipling. Wallacen balladien ensimmäinen kirja Mission that Failed! julkaistiin 1898. Vuonna 1899 hän erosi sotapalveluksesta ja alkoi täysiaikaiseksi kirjoittajaksi. Jäätyään Afrikkaan hän toimi aluksi Reutersille kirjeenvaihtajana and senjälkeen Daily Mailille (1900) sekä kirjoitti myös muille lehdille buurisodan aikaan.

Lontoossa Wallace työskenteli Mail-lehdelle. Hän alkoi myös kirjoittaa salapoliisitarinoita urakalla ansaitakseen nopeasti rahaa. Vuonna 1903 Wallace tapasi biologisen äitinsä Pollyn, jota hän ei ollut koskaan tuntenut. 60-vuoden vanhana, kuolemansairaana äiti tuli pyytämään rahaa, mutta sitä ei annettu. Polly kuoli Bradfordin sairastuvalla samana vuonna.

Wallace ei löytänyt ensimmäiselle kirjalleen julkaisijaa. Niinpä hän perusti oman yrityksen, Tallis Pressin, joka julkaisi jännitysromaanin The Four Just Men (Neljä oikeudentekijää) 1905. Huolimatta Mailin menestyksestä ja hyvästä myynnistä, oma yritys ei menestynyt taloudellisesti. Mailin omistaja Alfred Harmsworth huolestui Wallacesta. Sekamelska toimituksessa saattaisi vahingoittaa hänen lehteään. Ongelmat johtivat siihen, että Wallacen kirjoitukset hyökkäsivät Mailia vastaan. Wallace erotettiin 1907. Perhe eli vararikon partaalla. Ivyn oli jopa myytävä korunsa, jotta perhe saisi ruokaa.

1907 Edgar matkusti Kongon vapaavaltioon raportoimaan julmuuksista kongolaisia vastaan. Belgian kuningas Leopold II ja Belgian kumiyhtiö saivat aikaan, että 15 miljoonaa kongolaista surmattiin. Vähäarvoisen Weekly Tale-Teller -lehden Isabel Thorne pyysi Wallacea kirjoittamaan kokemuksistaan sarjan kertomuksia. Nämä julkaistiin myös Wallacen ensimmäisessä kokelmassa Sanders of the River (1911), josta tulikin julkaisumenestys. 1935 kokoelmasta tehtiin eponyyminen filmi, jossa oli tähtenä Paul Robeson. Wallace julkaisi 11 samankaltaista kokoelmaa (102 tarinaa). Niissä oli eksoottisia seikkailuja ja heimorituaaleja Afrikan virralta. Hänen 28 ensimmäistä kirjaansa ja niiden filmatisointioikeudet hän myi kokonaan ilman myöhempiä tekijänoikeuskorvauksia saadakseen nopeasti rahaa. David Pringle kritisoi 1987: "Sanders-kirjoja ei nykypäivinä uusintapaineta ehkä siksi, koska ne ovat avoimen rasistisia".

Ajanjakso 1908–1932 kuului Wallacen tuotteliaimpiin. Aluksi hän kirjoitti pääosin velkojensa maksamiseksi kuningaskunnassa ja Etelä-Afrikassa. Kirjamenestys palautti Wallacen maineen sanomalehtimiehenä ja hän alkoi kirjoittaa hevoskilpailuista. Hän kirjoitti Week-Endille ja Evening Newsille, tuli Week-End Racing Supplementin toimittajaksi, aloitti oman hevoskilpailupalstan Biburyn ja R. E. Waltonin Weekly -lehdessä sekä osti itselleen monta kilpahevosta. Hän menetti monia tuhansia uhkapelissä ja menestyksestään huolimatta suuret rahamäärät hupenivat tuhlaavaiseen elämäntyyliin.

Wallace alkoi kirjoittamaan taruja määrätietoisemmin, jotka Hodder and Stoughton julkaisi vuodesta 1921 lähtien. Sen sijaan, että myisi oikeudet töihinsä ja kohottaisi vähitellen varallisuuttaan, sopimus salli maksaa hänelle ennakolta tekijäpalkkioita sekä täydet oikeudet mainostaa kirjojaan. Tällaista hänellä ei koskaan aiemmin ollut. Kustantaja mainosti häntä tähtikirjoittajaksi, jännityskertomusten kuninkaaksi. Hänen tunnusmerkikseen tulivat sikarit ja keltainen Rolls Royce. Hän sanoi voivansa kirjoittaa 70,000 sanaa novellia kolmessa päivässä ja kirjoitti kolme novellia nopeasti. Kustantajat suostuivat julkaisemaan jokaisen teoksen niin nopeasti kuin Wallace sai kirjoitetuksi. 1928 laskettiin, että joka neljäs kirja Englannissa oli Wallacen kirjoittama. Teoksiin kuului tieteisfiktioita, näytelmiä sekä tietokirjoja, kuten kymmenosainen ensimmäisen maailmansodan historia.

Wallace saneli tulevia kirjojaan vahasylinterille (vastasi nykyistä sanelulaitetta) ja sihteerit kirjoittivat sanellut tekstiksi. Tässä selitys nopeille kirjojen syntymisille. Moni Wallacen suosituista kirjoista syntyi parissa, kolmessa päivässä. Hän keskittyi työhönsä, poltteli sikareja, joi teetä, usein työskenteli 72 tunnin rupeamia. Wallace harvoin muokkasi sanelemaansa tai kirjoittamaansa, vaan lähetti tuotteensa suoraan julkaisijalle. Hän inhosi, jos jotkut muut muokkaisivat hänen teoksiaan. Yhtiö pintapuolisesti tarkasti teoksen ja korjasi todelliset virheet.

Wallacea yleisesti moitittiin, että hän käytti haamukirjoittajia, vaikka tästä ei ollut näyttöä. Hän profiloitui vitsiksi, pilakuvien kohteeksi, sketsihahmoksi. Kuitenkin hänen kolmen päivän kirjansa pitivät lainanperijät kurissa.

Wallace toimi lehdistöklubin puheenjohtajana. Klubi vuosittain esitti Edgar Wallacelle erinomaisen kirjailijan palkintoa. Hänen romaaninsa The Ringer sai suuren menestyksen. Wallace valittiin British Lion Film Corporationin puheenjohtajaksi ja British Lion sai option kaikkiin hänen julkaisuihinsa. Wallacen sopimus takasi hänelle valtavia etuja mm. palkan, osakkeiden ja stipendin muodossa Wallacen menestykseen perustuen. 1929 Wallacen ansiot olivat 50,000 £; nykyarvo on noin kaksi miljoonaa puntaa. Hän myös sijoitti varojaan Luncheon Clubiin, jossa yhdistyivät kaksi hänen rakasta harrastusta: journalismi ja hevoskilpailut.

Suomessa Wallace muistetaan erityisesti ”Sandi”–kirjoistaan. Rudyard Kiplingin perua oleva ”valkoisen miehen taakka” on Sandin kannettavana, kun hän pitää ruokokepillään ja konekiväärillä kurissa lapsellisia afrikkalaisia. Näissä kirjoissa otettiin selvästi eroa aikaisempaa romanttiseen käsitykseen Afrikasta, joka oli vallalla vaikkapa H. Rider Haggardin romaaneissa.

Televisiossa esitettiin 1970–luvulla suosittua televisiosarjaa Herra Reederin tuumat, joka perustui kirjaan Herra Reederin rikollinen mieli.

Edgar Wallace oli suosittu myös Saksassa.

Suomeksi esitettyjä näytelmiäMuokkaa

Wallacen näytelmiä esitettiin 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa melko paljon suomalaisissa teattereissa. Näytelmää The Ringer on esitetty suomeksi nimellä Kuka on noita?. Muita suomennettuja näytelmiä ovat Kauhu, Miltonin salaisuus ja Monshallin kummitus.[1]

Suomennettuja romaanejaMuokkaa

 
Punainen ympyrä, Suom. Väinö Nyman, Riksin sarja, WSOY (Porvoo 1951)
  • Nelistävän kullan saari (Captain Tatham Of Tatham Island). Suomentanut Alpo Kupiainen. Karisto, 1923
  • Mies, joka tiesi (The Man Who Knew). Suomentanut Alpo Kupiainen. Karisto, 1923
  • Sandi (Sanders Of The River). Suomentanut Erkki Valkeila. Gummerus, 1923
  • Joen kansa (The People Of The River). Suomentanut Erkki Valkeala. Gummerus, 1924
  • Neljä oikeudentekijää (The Four Just Men). Karisto, 1924
  • Punainen ympyrä (The Crimson Circle). Suomentanut Väinö Nyman. Kirja, 1925
  • Sielun valtias (Captain of Souls). Suomentanut A. J. Salonen. Karisto, 1925
  • Kolmen tammen salaisuus (The Three Oak Mystery). Suomentanut J. O. Ahlman. Otava, 1928
  • Tyttö laivassa (Penelope of the Polyantha). Suomentanut Heikki Teittinen. Otava, 1928
  • Petturi (The Squeaker). Gummerus, 1929
  • Huone n:o 13 (Room 13). Otava, 1930
  • Hämärän huoneen arvoitus (The Face In The Night). Otava, 1930
  • Kostaja (The Gaunt Stranger/The Ringer). Otava, 1930
  • Smaragdi (The Square Emerald). Otava, 1930
  • Vihreä jousimies (The Green Archer). Otava, 1930
  • Yllättäjä (The Mixer). Otava, 1931
  • Kuminaamarimiehet (The Indian Rubber Men). Otava, 1937
  • Mies, joka ei nukkunut (Bosambo). Suomentanut K. M. Wallenius. Gummerus, 1938
  • Öljyä ja timantteja (The Twister). Otava, 1938
  • Bosambo (Bosambo Of The River). Suomentanut Yrjö Kivimies. Gummerus, 1939
  • Hopea-avaimen arvoitus (The Clue Of The Silver Key). Suomentanut Aune Suomalainen. Otava, 1939
  • Sammakon salaperäinen seura (The Fellowship Of The Frog). Suomentanut Elsa Ignatius. Otava, 1939
  • Sketchleyn kummitus (Coat Of Arms). Suomentanut M. S. Hukka. Otava, 1939
  • Luutnantti Romuluu (Lieutenant Bones). Suomentanut Yrjö Kivimies. Gummerus, 1940
  • Miljoonan dollarin juttu (The Million Dollar Story). Suomentanut Helka Varho. WSOY, 1940
  • Sandi ilojen saarilla. Suomentanut Kalevi Lagus. Gummerus, 1941
  • Sandi kuninkaantekijä (Sandi, The King-Maker). Suomentanut Unto Tolonen. Gummerus, 1944
  • Tapahtui Maltalla (Flat 2). Suomentanut Olavi Tuomola. Gummerus, 1944
  • Romuluu ja mehiläinen (Again Sanders). Suomentanut Unto Tolonen. Gummerus, 1945
  • Romuluu Lontoossa (Bones In London). Suomentanut Unto Tolonen. Gummerus, 1946
  • Mies Marokosta (The Man From Marocco). Suomentanut Vuokko Erissalo. Gummerus, 1947
  • Herttua esikaupungissa. Suomentanut O. Routasuo. Tuli, 1951
  • Kauhujen linna (Terror Keep). Suomentanut A. Y. Salminen. Tammi, 1951
  • Avainsana (Angel Esquire). Suomentanut Aino Kohonen. Tammi, 1956
  • Kaksoisolento (The Double). Otava, 1961
  • Runollinen poliisi. Suomentanut Pauli A. Kopperi. Tammi, 1963
  • King Kong (King Kong) Suomentanut Jarkko Laine. Otava, 1977
  • Herra Reederin rikollinen mieli (The Mind of Mr. J. G. Reeder). Suomentanut Tapani Bagge. Gummerus, 2003

Aiheesta muuallaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 16.12.2014.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Edgar_Wallace