El Niño

merivirran ajoittainen muuttuminen Tyynellämerellä
(Ohjattu sivulta ENSO)

El Niño on merivirran ajoittainen muuttuminen Tyynellämerellä. Ilmanpaine nousee Tyynenmeren länsiosassa, pasaatituulet laantuvat, ja siitä seuraa meren pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa[1] päiväntasaajan tienoilla. Lämpeneminen ilmenee 2–7 vuoden jaksoissa (tavallisimpia ovat 3–4 vuoden jaksot), ja kukin lämmin kausi kestää vuoden tai puolitoista vuotta. Ilmiö aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia Etelä-Amerikan, Kaakkois-Aasian ja muiden tropiikin lähialueiden säähän. Se vaikuttaa merkittävästi myös Tyynenmeren rannikoiden elinkeinoihin, erityisesti kalastukseen.

Meriveden pintalämpötilan poikkeama keskimääräisestä [ °C] joulukuussa 1997 vahvan El Niñon aikana. Punaisilla alueilla normaalia lämpimämpää, sinisillä kylmempää

Päinvastainen poikkeama normaalitilasta on La Niña, jolloin Tyynenmeren päiväntasaajanläheisillä osilla on keskimääräistä kylmempää vettä.[1][2] Ilmakehän osuus ilmiöstä on nimeltään eteläinen heilahtelu, ja koko ilmiötä kutsutaan lyhenteellä ENSO (El Niño – Southern Oscillation).[1][3][4]

Nimitys muokkaa

Nimitys El Niño tulee espanjankielisestä Jeesus-lasta tai poikalasta tarkoittavasta sanasta.[5] Sääilmiö sai tämän nimen, koska meriveden lämpenemiset usein havaittiin joulun aikoihin. La Niña puolestaan tarkoittaa "pikku tyttö", joka tuo kylmää ravinnepitoista vettä vesieliöille ja lisää kalakantaa.[5][6]

Historia muokkaa

 
Japanilainen meriveden pinnan lämpötilan NSO-indeksikaavio: lämpimät vaiheet (punaiset) indikoivat El Niñoa, kylmät (siniset) La Niñaa.

El Niñon havaitsivat ensimmäisinä Perun ja Ecuadorin kalastajat, kun Tyynenmeren rannikolle tuli poikkeuksellisen lämmintä vettä.[1]

El Niño on ilmennyt muun muassa vuosina 1986–1987, 1991–1992, 1993, 1994, 1997–1998, alkuvuodesta 2007 ja 2015-2016.[5][7][8][9] Loppuvuonna 1997 lämpeneminen oli erityisen voimakasta. Kylmä jakso La Niña havaittiin suhteellisen heikkona vuosina 1995–1996 ja erityisen vahvana joulukuussa 1998.[2][8][9]

El Niñon vaikutukset muokkaa

Kun El Niño ei ole käynnissä, Tyynenmeren pasaatituulet puhaltavat trooppisen meren poikki idästä länteen. Tuulet painavat lämmintä pintavettä meren länsiosaan, ja meren pinta on Indonesiassa noin puoli metriä korkeammalla kuin Etelä-Amerikan rannikolla. Itäisellä Tyynellämerellä nousee syvältä pintaan viileätä ja ravinteikasta vettä. Tämä kasvattaa alueen kalapopulaatioita, jotka puolestaan ovat tärkeä ravinnonlähde sekä ihmisille että merilinnuille. Meren pintalämpötila Etelä-Amerikan rannikolla on noin kahdeksan astetta alempi kuin Tyynenmeren länsiosassa. Sadetta on runsaasti läntisellä lämpimällä alueella, ja itäisellä Tyynellämerellä on suhteellisen kuivaa.

El Niñon aikana pasaatituulet laantuvat. Tämä johtaa meren pintalämpötilojen laskuun Tyynenmeren länsiosassa ja vastaavasti lämpötilojen nousuun Tyynenmeren itäosassa. Samalla ravinteikkaan veden ylösvirtaus Etelä-Amerikan rannikolla heikkenee, millä puolestaan on laaja vaikutus alueen ravintoketjuihin. Tyynenmeren päällä olevan suuren lämpimän ilmamassan jääminen tavallista idemmäksi aiheuttaa muutoksia säähän myös muualla maapallolla. Yksi esimerkki tästä on muutokset trooppisten hirmumyrskyjen runsaudessa ja reiteissä Atlantilla.

El Niñon muita tunnettuja vaikutuksia ovat muun muassa sateiden lisääntyminen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, mikä on toisinaan aiheuttanut tuhoisia tulvia. El Niño on myös aiheuttanut kuivuutta läntisen Tyynenmeren maissa, mikä puolestaan on ollut osatekijänä laajoissa maastopaloissa Australiassa.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d El Niño Encyclopedia. National Geographic. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  2. a b What is La Niña? La Niña Story. National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Arkistoitu 16.12.2008. Viitattu 12.9.2009. (englanniksi)
  3. Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 131–132. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
  4. Wittman, Sarah: Powerful Pacific Forces Disrupt the California Current Ocean Sciences. 11.8.2017. Earth & Space Science News (EOS). Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  5. a b c Leahy, Stephen: 2019 may be the hottest year yet—here's why Environment. 6.12.2018. National Geographic. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  6. What is an El Niño? El Niño Story. National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Arkistoitu 27.12.2008. Viitattu 12.9.2009. (englanniksi)
  7. Santoso, Agus; Taschetto, Andréa; England, Matthew & McGregor, Shayne: The rise and rise of the 2015 El Niño Environment & Energy. 12.5.2015. The Conversation. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  8. a b Chen, Mingcheng & Li, Tim: Why 1986 El Niño and 2005 La Niña evolved different from a typical El Niño and La Niña. Climate Dynamics, 2018, 51. vsk, nro 11-12, s. 4309–4327. Berlin/Heidelberg: Springer. ISSN 1432-0894. Verkkoversio. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  9. a b Null, Jan: El Niño and La Niña Years and Intensities Golden Gate Weather Services. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta El Niño.