Avaa päävalikko
E. J. Paavola piippuineen vuonna 1962.

Erkki Johannes Paavola (17. tammikuuta 1903 Mouhijärvi21. lokakuuta 1983 Helsinki) oli radiotoimittaja ja vuodesta 1925 lähtien ammattijournalisti. Vuosina 1946–1961 hän toimi Yleisradion eduskuntapakinoitsijana, tästä television puolella 1957–1961.[1]

Paavola oli kansanedustaja vuosina 1962–1970[1] ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1957–1971.[2] Vuonna 1962 hän pääsi eduskuntaan Kokoomuksen kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta ja oli Vapaamielisten liiton ainoa kansanedustaja. Syksyllä 1965 Paavola vastusti Vapaamielisten Liiton yhdistymistä Suomen Kansanpuolueen kanssa. Yhdistyminen kuitenkin toteutui. Siitä eteenpäin hän kuului Liberaaliseen Kansanpuolueeseen.

Paavola toimi muun muassa Edistyspuolueen kirjallisena sihteerinä, eduskuntaryhmän pöytäkirjurina 1932–1936 sekä Edistyspuolueen järjestölehden Nykypäivän päätoimittajana 1938–1939. Tämän jälkeen hän toimi maatalousministeriön asutusasiainosaston – myöhemmin asutushallituksen – tiedotussihteerinä ja esittelijänä 1940–1962. Hän oli myös Etelä-Helsingin Liberaalien ensimmäinen puheenjohtaja, ja vuonna 1962 hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi. Koululaisena Paavola osallistui Aunuksen retkeen 1919.

Paavola tunnettiin piipunpoltostaan, ja häntä kutsuttiin myös lempinimellä Piippu-Paavola.

TeoksiaMuokkaa

  • Edistysmielinen: 20.12.47. Helsinki 1947 (nimimerkillä Edistysmielinen)
  • Suomen kuva. Toimittanut Heikki Aho. Kuvat Heikki Aho ja Björn Soldan. Teksti Björn Soldan ja E. J. Paavola. Otava 1948
  • Pikkuhitlereitä: Suomalaisen politiikan kinttupolkuja. Tammi, Helsinki 1959
  • Piippu herrainpäivillä. Tammi, Helsinki 1966
  • Ministerisavotta. Tammi, Helsinki 1970

LähteetMuokkaa

  1. a b E. J. Paavola Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Vesikansa, Jyrki: Paavola, Erkki Johannes (1903–1983). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.