Wikipedia

Durrës

kaupunki Albaniassa
(Ohjattu sivulta Durres)

Durrës (vanhat nimet: Epidamnos, Dyrrhakhion, Dyrrhachium, Durazzo, slaav. Драч) on yksi Albanian vanhimmista kaupungeista ja tärkeä satamakaupunki. Se sijaitsee rannikolla 30 kilometriä länteen Albanian pääkaupungista Tiranasta. Se sijaitsee yhden Adrianmeren kapeimman kohdan rannalla Italian satamia Baria ja Brindisiä vastapäätä. Kaupungin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 113 249.[1] Durrësissa sijaitsee Albanian uusin yliopisto, Aleksandër Moisiu -yliopisto.

Durrës
Durrës on merkittävä satamakaupunki
Durrës on merkittävä satamakaupunki

Durrës

Koordinaatit: 41°19′N, 19°27′E

Valtio Albania Albania
Maakunta Durrës
Perustettu 627 eaa.
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunta
 – Pormestari Vangjush Dako
Väkiluku (2011) 113 249
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 2001-2010
Suuntanumero(t) 052












Nimi muokkaa

Kaupungilla on värikkäästä historiastaan johtuen monia nimiä, mukaan lukien kreikankieliset nimet Epidamnos (Επίδαμνος) ja Dyrrhakhion (Δυῤῥάχιον), latinankielinen nimi Dyrrachium, ja italiankielinen Durazzo. 1900-luvulla albaniankielinen nimi, Durrës, on syrjäyttänyt italiankielisen nimen.

Historia muokkaa

Antiikki muokkaa

Pääartikkeli: Antiikin Epidamnos eli Dyrrhakhion

Kaupunki perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana Korkyrasta ja Korintista käsin vuonna 627 tai 625 eaa. nimellä Epidamnos. Se sijaitsi maantieteellisesti edullisella paikalla, sillä sitä ympäröivät suot sisämaassa ja kalliot mereltä tehden siitä vaikean paikan hyökätä. Epidamnos oli poliittisesti edistynyt yhteiskunta, saaden Aristoteleen ylistämään sitä. Kuitenkin Korkyra ja Korintti taistelivat kaupungista, mikä osaltaan johti vuonna 431 eaa. alkaneeseen peloponnesolaissotaan. Illyrian kuningas Glaukias valtasi kaupungin vuonna 312 eaa.[2][3][4]

 
Dyrrhakhionin roomalaisen forumin raunioita.

Rooman tasavalta otti kaupungin haltuunsa illyrialaissotien jälkeen vuonna 229 eaa. ja kehitti siitä suuren sotilas- ja laivastotukikohdan. Roomalaiset nimesivät sen Dyrrachiumiksi. Heidän mielestään nimi Epidamnos oli pahaenteinen, koska se muistutti latinan sanaa damnum, ”tappio” tai ”haitta”. Rooman hallinnassa Dyrrachium rikastui; siitä tuli Via Egnatian läntinen pää. Toinen, pienempi tie johti Buthrotumiin, joka tunnetaan nykyisin nimellä Butrint. 300-luvulla Dyrrachiumista tuli uuden Epirus novan provinssin pääkaupunki.

Durrësista tuli kristillinen kaupunki suhteellisen aikaisin; sen hiippakunta syntyi noin 58 jaa. ja yleni arkkihiippakunnaksi vuonna 449.

Keskiaika muokkaa

Bysanttilainen kausi muokkaa

Dyrrachium oli keisari Anastasius I:n syntypaikka n. 430. Myöhemmin samalla vuosisadalla voimakas maanjäristys tuhosi kaupungin puolustuksen. Anastasius I vahvisti muureja tehden kaupungista yhden vahvimmista linnoituksista Länsi-Balkanilla. 12 m korkeat muurit olivat niin paksuja, että bysanttilaisen historioitsijan Anna Komnenan mukaan neljä hevosmiestä voisi ajaa rinnakkain niiden päällä.

Kuten muukin Balkan, Dyrrachium ja ympäröivä Dyrraciensis provincia kärsi barbaarien tunkeutumisista kansainvaellusaikaan. Sitä piiritti vuonna 481 Teoderik Suuri, itägoottien kuningas, ja sen jälkeen kaupungin piti torjua bulgarialaisten hyökkäyksiä. Rooman valtakunnan luhistumisen seurauksena kaupunki siirtyi Bysantin haltuun ja oli yhä tärkeä satama ja linkki Itä- ja Länsi-Euroopan välillä.

Myöhempi keskiaika muokkaa

Bulgarian valtakunta Simeon Suuren komennossa valtasi 900-luvun alussa kaupungin yhdessä melkein kaiken muun kanssa, mikä on nykyään Albania, mutta Bysantti valtasi sen takaisin 900-luvun puolivälissä, kun Bulgariaa johti Peter I. 900-luvun lopussa Bulgaria valtasi kaupungin taas Samuilin komennossa ja piti sen vuoteen 1018 asti. Dyrrachium säilyi yhtenä Bulgarian viimeisistä linnoituksista Bysantin kukistaessa Bulgarian.

 
Kaupungin siluetti.

Dyrrachium menetettiin vuonna 1082 keisari Aleksios I Komnenoksen aikana, joka hävisi normanneille. Bysantin hallinta kaupungissa palautui vuonna 1107, mutta kaupunki menetettiin uudestaan vuonna 1185. Neljännen ristiretken aikana, vuonna 1202, kaupunki siirtyi Venetsian tasavallan haltuun.

Vuonna 1273 tuhoisa maanjäristys raunioitti kaupungin, mutta kaupunki palautui tuhoista ja tuli itsenäiseksi herttuakunnaksi. Vuonna 1333 see liitettiin Akhaian ruhtinaskuntaan ennen joutumistaan serbialaisen Tsaarin Stefan Dušanin valtaamaksi 1336. Kun Dušan kuoli 1355, kaupunki joutui albanialaisen Thopiaksen perheen haltuun. Venetsia sai hallinnan takaisin 1392 ja nimesi kaupungin uudelleen Durrazzoksi. Se torjui osmanit 1466, mutta joutui heidän valtaamakseen 1501.

Osmanivallasta 1900-luvulle muokkaa

Turkin vallan alla monet kaupungin asukkaat käännytettiin islaminuskoon ja monia moskeijoita rakennettiin. Durrësille annettiin uusi nimi Dıraç. Kaupunki ei kukoistanut osmanivallan alla ja sen merkitys väheni. 1800-luvun puolessa välissä sen asukasluvun sanottiin olevan vain noin 1000.

Durrës oli aktiivinen Albanian kansallisessa vapautusliikkeessä 1878–1881 ja 1910–1912. Ismail Qemali nosti Albanian lipun 26. marraskuuta, 1912, mutta serbit valtasivat sen 3 päivää myöhemmin ensimmäisessä Balkanin sodassa. Kaupunki liitettiin Albaniaan 1913 hieman kiistanalaisesti, sillä monet kreikkalaiset halusivat liittää sen Kreikkaan. Siitä tuki maan ensimmäinen pääkaupunki 7. maaliskuuta 1913.

Italia hallitsi kaupunkia ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915 ja Itävalta-Unkari 1916–1918. Ympärysvallat valtasivat kaupungin lokakuussa 1918. Albanian itsenäisyyden palattua Durrësista tuli maan väliaikainen pääkaupunki vuosiksi 1918–1920. Sen talous kasvoi Italian sijoitusten takia ja siitä tuli merkittävä satamakaupunki Kuningas Zogin hallitessa.

 
Kuningas Zog I:n palatsi Durrësin kaupungissa.

Vuonna 1926 maanjäristys vahingoitti kaupunkia ja korjaus antoi sille sen nykyisen ulkonäön. Durrës ja muu Albania liitettiin fasistiseen Italiaan vuosiksi 1940–1943, minkä jälkeen se oli Natsi-Saksan miehittämänä vuoteen 1944 asti. Toisessa maailmansodassa Durrësin arvo satamana teki siitä arvokkaan kohteen molemmille puolille. Se oli Italian maihinnousujen paikka 7. elokuuta 1939 ja lähtöpaikka Italian huono-onniselle Kreikan valtaukselle. Liittoutuneiden sodanaikaiset pommitukset vahingoittivat kaupunkia pahasti.

Enver Hoxhan kommunistihallinto korjasi kaupungin nopeasti, perustaen alueelle raskasta teollisuutta ja laajentaen kaupunkia. Siitä tuli Albanian ensimmäisen rautatien päätepysäkki 1947.

Kommunistihallinnon romahtamisen jälkeen Durrësista tuli valtavan maastamuuton keskus Albaniasta, monia laivoja kaapattiin ja käskettiin purjehtia Italiaan. Elokuussa 1991 20 000 meni Italiaan tällä tavalla. Italia puuttui asiaan sotilaallisesti ottamalla alueen hallintaansa, ja kaupungista tuli Euroopan yhteisön ”Operation Pelicanin”, ruoka-apuohjelman, keskus.

Vuonna 1997 Albania suistui anarkiaan laajan pyramidihuijauksen takia, mikä tuhosi Albanian talouden. Italian johtama rauhanturvaamisoperaatio järjestettiin Durrësiin ja muihin Albanian kaupunkeihin palauttamaan järjestys, vaikka arvioiden mukaan "operaatio Alban" oikea tarkoitus oli estää pakolaisia käyttämästä Albanian satamia Italiaan muuttamiseen.

Vuoden 1999 Kosovon sodan aikana kaupungissa oli 110 000 pakolaista pakenemassa Kosovon taisteluja, ja kaupungista tuli avustusoperaatioiden tukikohta.

Talous muokkaa

Durrës on yhä merkittävä linkki Länsi-Eurooppaan johtuen satamastaan ja läheisyydestään Italian satamakaupungeille. Kaupungissa on telakka, teollisuutta, joka tuottaa pääosin nahka-, muovi ja tupakkatuotteita. Lähialueilla tuotetaan myös viiniä ja ruokatuotteita.

Nähtävyydet muokkaa

 
Uimaranta Durrësissa.

Durrësin merkittävimpiä rakennuksia ovat pääkirjasto, kulttuurikeskus, Estrada-teatteri, nukketeatteri, filharmoninen orkesteri, jne. Durrësissa on myös useita museoita kuten arkeologinen museo sekä historian museo.

Kaupungin rannat ovat suosittu kohde monille ulkomaalaisille ja paikallisille matkailijoille, arvioitu kävijämäärä on 600 000 vuosittain. Monet tiranalaiset viettävät kesänsä Durrësin rannoilla. Nykyaikaisen moottoritien valmistuminen Durrësin ja Tiranan välille on vähentänyt matkustusajan noin puoleen tuntiin. Tämän välin pääsee myös junalla.

Kuten Albanian muissa osissa Durrësissa on monia betonibunkkereita, jotka on rakennettu diktatuurin aikana. Niitä on 100 metrin välein kaupungin rannalla. Ne rakennettiin suojaamaan maata joko läntistä tai Varsovan liiton hyökkäystä vastaan, joita ei koskaan tapahtunut; nyt maassa on noin 700 000 bunkkeria.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Albania: Prefectures & Major Cities citypopulation.de. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”79. Epidamnos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  3. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”EPIDAMNOS or Dyrrachion (Durazzo) Albania”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Smith, William: ”Dyrrhachium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Albanian kaupungit
Albanian kunnat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Durrës&oldid=21325114”