Duleep Singh
Duleep Singh (6. syyskuuta 1838 – 22. lokakuuta 1893) oli Intian Punjabissa sijainneen Sikhivaltion hallitsija vuodesta 1843 vuoteen 1849. Duleep Singh oli noussut hallitsijaksi hänen isänsä Randžit Singhin kuolemaa seuranneena kaoottisena aikana. Sikhivaltio menetti itsenäisyytensä ensimmäisessä ja toisessa sikhisodassa brittejä vastaan. Jälkimmäisen päätteeksi Duleep Singh luopui valtaistuimestaan ja Sikhivaltiosta tuli osa brittien hallitsemia alueita. Duleep Singh asettui myöhemmin Isoon-Britanniaan. Hän alkoi kuitenkin myöhemmin havitella takaisin menettämäänsä valtaistuinta ja asui viimeisinä vuosinaan Ranskassa.
| Duleep Singh | |
|---|---|
 Duleep Singh valokuvassa vuodelta 1875. | |
| Lahoren maharadža | |
| Valtakausi | 15. syyskuuta 1843 – 29. maaliskuuta 1849 |
| Edeltäjä | Šer Singh |
| Syntynyt |
6. syyskuuta 1838 Lahore, Sikhivaltio |
| Kuollut |
22. lokakuuta 1893 (55 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Puoliso |
Bamba Müller Ada Douglas Wetherill |
| Lapset |
Catherine Hilda Duleep Singh Sophia Duleep Singh Victor Albert Jay Duleep Singh Frederick Victor Duleep Singh Alexandra Duleep Singh Ada Irene Helen Duleep Singh |
| Suku | Sandhawalia |
| Isä | Randžit Singh |
| Äiti | Rani Jind Kaur |
| Uskonto |
sikhiläisyys kristinusko |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Duleep Singh syntyi Lahoressa Punjabissa 6. syyskuuta 1838. Hänen isänsä oli Sikhivaltion hallitsija Lahoren maharadža Randžit Singh ja äiti maharani Rani Jind Kaur. Parilla oli myös muita poikia, joista Duleep oli nuorin. Randžit Singh kuoli jo vuonna 1839, jota seurasi Sikhivaltion sisäinen sekaannus. Valtion armeija eli khalsa tuki vuorotellen useita eri ehdokkaita valtaistuimelle, joista kukin murhattiin vuorotellen. Lopulta valtaistuimelle asetettiin Duleep Singh, joka julistettiin hallitsijaksi 16. syyskuuta 1843. Duleep Singh sai hallitsijan koulutuksen, jonka aikana hän oppi esimerkiksi persiaa ja sikhiläisyydessä tärkeää gurmukhia. Vapaa-ajallaan hän harrasti metsästystä ja haukkametsästystä.[1]
Sikhisodat muokkaa
Sikhivaltiolla oli sisäisen hajanaisuutensa ohella ulkoisia uhkia. Erityisen uhan muodostivat britit, jotka hallitsivat suuria osia Intian niemimaata. Sikhivaltio oli jäänyt ainoaksi vahvemmaksi valtioksi heidän herruutensa ulkopuolella. Brittejä huolestutti Sikhivaltion hajaannus ja sen mahdolliset seuraukset, jolloin he olivat alkaneet keskittää joukkoja Sikhivaltion rajoille. Monet sikhiarmeijan eli khalsan jäsenet uskoivat sodan olevan väistämätön. Lopulta joulukuussa 1845 sikhijoukot ylittivät Sutlejjoen valtakuntien rajalla, mikä aloitti ensimmäisen sikhisodan. Sikhit kärsivät useita tappioita, joista viimeinen koettiin Sobraonin taistelussa helmikuussa 1846. Lopulta sikhit solmivat brittien kanssa Lahoren sopimuksen, jonka mukaan brteille luovutettiin suuria alueita ja Lahoreen asetettiin brittiläinen edustaja.[2]
Duleep Singhin valtakunnan koko oli puolittunut.[1] Brittien edustaja Henry Lawrence karkotti Duleep Singhin äidin, joka oli tavoitellut asemaa sijaishallitsijana. Tämä ja brittien tarve puuttua valtion asioihin muutenkin herättivät pian vastarintaa. Aikaisemman sodan tappioiden uskottiin monesti johtuneen petturuudesta, eikä niinkään sikhien alivoimaisuudesta. Tilanne johti lopulta vuonna 1848 kapinaan Multanissa ja toisen sikhisodan alkuun. Sikhien armeija eli khalsa liittyi kapinoitsijoihin, mutta britit hallitsivat edelleen hovia ja hallitsijaa Lahoressa. Tietyn alkumenestyksen jälkeen sikhit jäivät jälleen tappiolle. Khalsa antautui Rawalpindissa 14. maaliskuuta 1849.[3] Antautumisehtojen mukaan Duleep Singh luopui vallasta ja valtion omaisuus takavarikoitiin. Duleep Singh joutui luopumaan myös esimerkiksi kuuluisasta Koh-i-Noor -timantista, joka päätyi kuningatar Viktorialle. Duleep sai kuitenkin eläkkeen Ison-Britannian valtiolta ja hän siirtyi asumaan Fatehgarhiin Luoteisprovinssissa.[1]
Vallasta luopumisen jälkeen muokkaa
Fatehgarh tunnettiin kristittyjen lähetyssaarnaajien keskuksena. Duleep Singh kääntyikin kristinuskoon Fatehgarhissa vuonna 1853. Seuraavan vuoden toukokuussa hän matkusti Englantiin tapaamaan maan kuninkaallisia tehden heti vaikutuksen kuningatar Viktoriaan. Vuodesta 1854 vuoteen 1861 Duleep Singh asui Britanniassa vaihtelevasti esimerkiksi Lontoossa, Yorkshiressa, Perthshiressä. Hän jatkoi edelleen lapsena aloittamaansa metsästysharrastusta liittyen myös vapaamuurareihin.[1]
Tammikuussa 1861 Singh palasi Intiaan tavaten uudelleen aikaisemmin Punjabista karkotetun äitinsä. Singh loi uudestaan hyvin läheiset suhteet äitiinsä, joka kuitenkin kuoli yllättäen vuonna 1863. Äitinsä hautajaisten jälkeen Singh oleskeli jonkin aikaa Kairossa, jossa hän tapasi Bamba Müller nimisen naisen. Müller oli osittain etiopialainen ja osittain saksalainen. Pari meni naimisiin 7. heinäkuuta 1864 ja he matkustivat yhdessä takaisin Englantiin. Parin vuonna 1865 syntynyt poika kuoli vain kuukauden ikäisenä. He saivat kuitenkin vuoteen 1879 mennessä kuusi muuta lasta, jotka varttuivat kuninkaallisten tapaan Singhin uudessa kodissa Suffolkin Elvedenissä. Catherine Hilda Duleep Singh ja Sophia Duleep Singh olivat myöhemmin suffragetteja. Pojat Victor Albert Jay Duleep Singh ja Frederick Victor Duleep Singh tekivät uraa armeijassa.[1]
Huolimatta eurooppalaisen elämäntyylin omaksumisesta Duleep Singh alkoi haaveilla myös menettämästään valtaistuimesta Intiassa. Tähän vaikutti ensin hänen äitinsä ja myöhemmin myös hänen serkkunsa Thakur Singh Sandhanwalia. Duleep Singh alkoi uskoa sikhien kymmenennen gurun Gobind Singhin ennustusten koskevan itseään. Hän alkoi vaatia brittejä asettamaan itsensä takaisin valtaistuimelle todeten maansa liitoksen brittiläiseen valtakuntaan olleen laiton. Vuonna 1886 hän yritti palata Intiaan, mutta hänet pidätettiin matkallaan Adenissa. Matkan epäonnistumisesta huolimatta Singh omaksui kuitenkin uudelleen sikhiläisen uskonnon. Hän vietti myöhemmät kuusi vuotta Pariisissa jatkaen valtaistuinta koskevien vaatimustensa tekemistä. Singh suunnitteli myös salaliittoa Venäjän ja irlantilaisten vallankumouksellisten kanssa. Suunnitelmaan olisi kuulunut irlantilaisten ja punjabilaisten sotilaiden kapina. Suunnitelma tyrehtyi kuitenkin Singhin venäläisen liittolaisen Mihail Katkovin kuolemaan vuonna 1887.[1]
Singh meni uusiin naimisiin Pariisissa 20. toukokuuta 1889. Hänen uusi vaimonsa oli englantilainen Ada Douglas Wetherill. Pari sai kaksi tytärtä nimeltä Alexandra Duleep Singh ja Ada Irene Helen Duleep Singh. Singhin oma terveys oli alkanut heiketä. Hän pyrki sopimaan välinsä kuningatar Viktorian kanssa, joka myönsikin hänelle armahduksen 1. elokuuta 1889. Duleep Singh kuoli sairaskohtaukseen Pariisin Hôtel de la Tremoillessa 22. lokakuuta 1893. Hänet haudattiin kirkon hautausmaalle Elvedenissä yhdessä ensimmäisen vaimonsa ja poikansa kanssa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Amandeep Singh Madra: Singh, Duleep (1838–1893), maharaja of Lahore Oxford Dictionary of National Biography. Oxford University Press. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
- ↑ First Sikh War National Army Museum. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Second Sikh War National Army Museum. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)