Guru Gobind Singh (pandžabiksi ਗੁਰੂ ਗੋਬਿੰਦ ਸਿੰਘ, Gurū Gōbiṃd Siṃgh; 22. joulukuuta 16667. lokakuuta 1708), syntymänimeltään Gobind Das (pandžabiksi ਗੋਬਿੰਦ ਦਾਸ, Gōbiṃd Dās), oli kymmenes ja viimeinen sikhiläisyyden kymmenestä gurusta.[1][2]

Maalaus Guru Gobind Singhistä.

Hän oli sikhiläisyyden 9. gurun Guru Tegh Bahadurin poika.[1] Hänestä tuli guru vasta 9-vuotiaana hänen isänsä tullessa teloitetuksi kieltäytyessä kääntymästä islamiin.[3]

Guru Gobind Singh muistetaan erityisesti sikhiläisyyden yhteisön käsitteen Khalsan kehittäjänä.[3][4] Hän myös otti käyttöön sukunimen Singh kaikille sikhimiehille.[3]

Hän kuoli salamurhan uhrina.[5][6] Kaikki hänen neljä poikaansa kokivat väkivaltaisen kuoleman ennen isäänsä, ja näitä neljää poikaa muistetaan sikhien Shaheedi Chaar Sahibzaade -muistojuhlassa.[7] Guru Gobind Singhin oman ilmoituksen mukaan hän oli viimeinen sikhien ihmisguruista.[3]

Lähteet muokkaa