Dragutin Dimitrijević
Dragutin Dimitrijević (serb. Драгутин Димитријевић, salanimi Apis; 17. elokuuta 1876 Belgrad – 27. kesäkuuta 1917 Thessaloniki, Kreikka)[1] oli serbialainen upseeri ja tiedustelujohtaja, joka toimi kiihkokansallismielisen Musta käsi -salaseuran puheenjohtajana. Hänen ja eräiden muiden upseerien yhteys 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa tapahtuneeseen Itävalta-Unkarin kruununprinssi Frans Ferdinandin salamurhaan johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen. Serbian hallitus suojeli pitkään Dimitrijevićiä, mutta kääntyi vuonna 1917 häntä vastaan, jolloin hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
| Dragutin Dimitrijević Драгутин Димитријевић |
|
|---|---|
 Dragutin Dimitrijević noin vuonna 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1876 Belgrad |
| Kuollut | 27. kesäkuuta 1917 (40 vuotta) Thessaloniki |
| Ammatti | Tiedustelujohtaja |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Serbia |
| Taistelut ja sodat | Ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | eversti |
 Nimikirjoitus |
|
Varhaisempi ura muokkaa
Dimitrijević syntyi Belgradissa 17. elokuuta 1876. Hänen isänsä oli käsityöläinen, ja hän suoritti opintonsa kymnaaseissa Nišissä ja Belgradissa.[2] Dimitrijević hyväksyttiin Serbian sotilasakatemiaan 18-vuotiaana, ja hän valmistui sieltä erinomaisen arvosanoin.[3] Hän kohosi jo hyvin nuorena upseerina Serbian yleisesikuntaan. Dimitrijević oli useiden muiden upseerien mukana suunnittelemassa vuonna 1901 epäsuositun kuningas Aleksanteri I:n salamurhaa. Suunnitelma toteutettiin kesäkuussa 1903.[1] Kuningas Aleksanterin ja kuningatar Dragan surmaamisen yhteydessä Dimitrijevićia ammuttiin useita kertoja. Kolmea luotia ei koskaan poistettu hänen kehostaan, mutta hän jäi henkiin.[3] Salamurhaan osallistuneet upseerit saivat pian Serbian armeijan johtoonsa. Dimitrijevićista tuli sotilasakatemian taktiikan professori, ja vuonna 1913 hänet nimitettiin yleisesikunnan tiedusteluosaston johtajaksi.[1] Hän kunnostautui tehtävässään Balkanin sotien aikana 1912–1913.[3]
Frans Ferdinandin salamurha muokkaa
Dimitrijević oli vuonna 1911 perustetun Ujedinjenje ili Smrt (”Yhdistyminen tai kuolema”) -nimisen kansallismielisen salaseuran johtaja ja perustajajäsen. Järjestö tunnettiin paremmin nimellä Crna Ruka (”Musta käsi”), ja sen tavoitteena oli toteuttaa väkivaltaisia iskuja Suur-Serbian luomiseksi. Dimitrijević käytti järjestön johtajana salanimeä Apis eli ”pyhä härkä”. Serbinationalistien kiinnostuksen pääkohteena oli Itävalta-Unkarille kuuluneen Bosnian ”vapauttaminen”, ja Dimitrijević uskoi arkkiherttua Frans Ferdinandin murhan palvelevan tätä tavoitetta.[1] Dimitrijević oli vuonna 1911 laatinut epäonnistuneen suunnitelman keisari Frans Joosefin salamurhaamiseksi, mutta sen jälkeen hänen huomionsa kääntyi Frans Ferdinandiin, jonka ajama Itävalta-Unkarin muuttaminen liittovaltion suuntaan olisi toteutuessaan vähentänyt Suur-Serbia-ajatuksen kannatusta Bosnian serbien keskuudessa.[3]
Dimitrijevićin uskotaan olleen merkittävässä roolissa arkkiherttuan murhan suunnittelussa vuonna 1914. Serbian pääministeri Nikola Pašić sai vihiä suunnitelmasta ja yritti estää sen toteutumisen varoittamalla Itävalta-Unkarin hallitusta, mutta hänen varoitusviestiään ei ymmärretty.[1][4] Pašićin antamasta pidätysmääräyksestä huolimatta kolmekin salaliittolaista pääsi livahtamaan Serbiasta rajan yli Bosniaan Frans Ferdinandin vierailun alla. Murhan toteutti lopulta bosnialainen serbiopiskelija Gavrilo Princip, joka oli Mustan käden jäsen. Itävallan viranomaiset saivat pian selville, että attentaatilla oli salaseuran kautta yhteyksiä Serbian sotilasjohtoon ja myös Dimitrijevićin nimi tuli heidän tietoonsa. Seurauksena oli Itävalta-Unkarin ja Serbian välinen selkkaus, joka johti edelleen maailmansodan syttymiseen, sillä Pašićin hallitus kieltäytyi luovuttamasta mahdollisia epäiltyjä Itävaltaan vedoten Serbian suvereeniuteen.[3]
Myöhemmät vaiheet muokkaa
Dimitrijević oli pitkään Serbian johdon suojeluksessa, koska vuoden 1903 vallankaappauksella valtaan päässyt Karađorđevićin hallitsijasuku oli hänelle kiitollisuudenvelassa.[5] Vielä Serbian kärsittyä sodassa tappion ja maan hallituksen evakuoitua Belgradin Dimitrijević sai 1916 ylennyksen everstiksi, mutta pian sen jälkeen pääministeri Pašić määräsi Musta käsi -järjestön lakkautettavaksi. Lokakuussa 1916 Dimitrijević menetti asemansa tiedustelujohtajana ja hänet siirrettiin Thessalonikan rintaman esikuntaan. 28. joulukuuta Dimitrijević pidätettiin.[2]
Ei tiedetä varmasti, miksi Pašić ja sijaishallitsijana toiminut prinssi Aleksanteri kääntyivät Mustaa kättä vastaan, mutta joka tapauksessa järjestö ja sen johtajat päätettiin eliminoida. Erään teorian mukaan syynä oli toteutumaton ajatus erillisrauhan neuvottelemisesta Itävalta-Unkarin kanssa.[5] Dimitrijevićiä ja viittä muuta upseeria syytettiin salaliitosta ja kaappaushankkeesta. Oikeudenkäynti pidettiin Thessalonikissa Kreikassa, jossa Serbian hallitus tuolloin toimi maanpaossa. Dimitrijevićia ja muita syytettiin prinssi Aleksanterin salamurhan suunnittelusta, mutta ei kuningas Aleksanteri I:n murhasta vuonna 1903 tai Frans Ferdinandin murhasta vuonna 1914. Kolmen kuukauden oikeudenkäynnin jälkeen Dimitrijević todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan 18. kesäkuuta 1917. Hänet teloitettiin ampumalla kahdeksan päivää myöhemmin[6] Serbian liittolaismaiden Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastalauseista huolimatta.[2] Häntä kohti jouduttiin ampumaan 20 laukausta, ennen kuin hänet todettiin kuolleeksi.[3]
Vuonna 1953 Belgradissa pidetyssä näytösoikeudenkäynnissä Dimitrijevićin juttu käsiteltiin uudelleen ja hänet julistettiin syyttömäksi.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Dragutin Dimitrijević (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.6.2013.
- ↑ a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 197-198. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f John Simkin: Dragutin Dimitrijevic (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 20.9.2015.
- ↑ World War I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.6.2013.
- ↑ a b Dragutin Dimitrijevic (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 20.9.2015.
- ↑ a b Vuosisatamme kronikka, s. 215. Gummerus, Helsinki 1987.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dragutin Dimitrijević Wikimedia Commonsissa
