Lapinkynsimö
Lapinkynsimö (Draba lactea, myös D. wahlenbergii) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden pienikokoinen ristikukkainen kasvi. Suomessa lapinkynsimö on harvinainen ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi[2].
| Lapinkynsimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Tribus: | Arabideae[1] |
| Suku: | Kynsimöt Draba |
| Laji: | lactea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Draba lactea |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Löyhästi mätästävä, monivuotinen lapinkynsimö kasvaa 5–10 cm korkeaksi. Ohut, haaraton varsi on kalju, vihreä ja tavallisesti lehdetön. Ruusukelehdet ovat noin senttimetrin pituisia, suipohkoja ja ehytlaitaisia. Lehdissä on hapsikarvojen lisäksi tähti- ja hankakarvoja. Hyvin pienet kukat ovat valkoisia ja sijaitsevat varren latvassa. Lapinkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät suikeissa, kaljuissa ja 5–7 cm pitkissä liduissa.[3][4]
Lapinkynsimö muistuttaa läheisesti tunturikynsimöä (D. fladnizensis).[5] Suomessa lajista tunnetaan risteymiä kalliokynsimön (D. norvegica) ja lumikynsimön (D. nivalis) kanssa.[4]
Levinneisyys muokkaa
Lapinkynsimö on pohjoisen tundran ja vuoristojen kasvilaji. Sitä tavataan Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen korkeimmilta tunturialueilta, Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeeltä, Alaskasta, Kalliovuorilta ja Pohjois-Kanadan arktiselta vyöhykkeeltä. Lajia tavataan yleisesti myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[5] Suomessa lapinkynsimöä on tavattu ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven alueella viideltä suurtunturilta. Useat lajista tehdyt havainnot ovat kuitenkin varsin vanhoja. Suomessa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910.[4][6]
Elinympäristö muokkaa
Lapinkynsimö on kalkinsuosija. Suomessa se viihtyy tunturien ajoittain kosteilla kalliopengermillä ja lumenviipymäpaikkojen liepeillä ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 1000 metrin korkeudella.[3][4]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
- Väre, Henry: Lapinkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 136.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 178.
- ↑ a b c d Väre 1998, s. 136.
- ↑ a b Den virtuella floran: Lappdraba (ruotsiksi) Viitattu 21.2.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lapinkynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.2.2011.