Dorothy Lamour (oik. Mary Leta Dorothy Slaton; 10. joulukuuta 1914 New Orleans, Louisiana22. syyskuuta 1996 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja malli. Hän on ehkä parhaiten muistettu seitsemästä Kaksi iloista merimiestä (Road to...) -komediaelokuvan sarjasta yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa. Elokuvat olivat sekoitus seikkailua, komediaa, romanssia ja musiikkia. Lamour oli myös toisen maailmansodan ajan tunnetuimpia pin-up-tyttöjä.

Dorothy Lamour
Julkisuuskuva 1940-luvulta.
Julkisuuskuva 1940-luvulta.
Henkilötiedot
Koko nimi Mary Leta Dorothy Slaton
Syntynyt10. joulukuuta 1914
New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat
Kuollut22. syyskuuta 1996 (81 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
laulaja
malli
Puoliso Herbie Kay
(1935–1939)
William Ross Howard III (1943–1978) kaksi lasta
Näyttelijä
Aktiivisena 1933–1994
Aiheesta muualla
dorothylamour.com
IMDb
Elonet

Jo Lamourin ensimmäinen elokuva Viidakkotyttö vuodelta 1936 teki hänestä tähden. Hänen rooliasunaan käyttämästään sarongista tuli tavaramerkki, joka antoi hänelle nimityksen ”Sarong Queen”.

Toiseksi viimeisen Road to -komedian, Kaksi iloista merimiestä Balissa jälkeen Lamourin elokuvaura himmeni, jolloin hän siirsi uransa painopisteen yöklubeille, teatteriin ja televisioon ja esiintyi elokuvissa enää vain harvoin.

1970-luvulla Lamour esiintyi yökerhoissa ja julkaisi omaelämäkertansa My Side of the Road. Hän esiintyi valkokankaalla viimeisen kerran vuonna 1987.

Lamour oli naimisissa kahdesti ja hänellä on toisesta avioliitostaan kaksi poikaa. Hän kuoli 81-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa vuonna 1996.

Varhainen elämä

muokkaa

Mary Leta Dorothy Slaton syntyi New Orleansissa, Louisianassa tarjoilijoina työskenteleville Carmen Louise LaPortelle ja John Watson Slatonille.[1] Lamourilla oli Louisianan ranskalaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset sukujuuret.[2] Hänen vanhempiensa avioliitto kesti vain muutaman vuoden, ja äiti avioitui uudestaan Clarence Lambourin kanssa, jonka sukunimen Dorothy myöhemmin muunsi taiteilijanimekseen. Myös tuo avioliitto päättyi eroon Dorothyn ollessa teini-ikäinen. Perheen taloudellinen tilanne oli niin huono, että Dorothy väärensi 15-vuotiaana nimensä asiakirjaan, joka salli hänen lopettaa koulunkäynnin. Myöhemmin hän kävi kuitenkin sihteerikoulua, mikä ei vaatinut high schoolin päästötodistusta.

Lamour osallistui ja voitti vuoden 1931 Miss New Orleans -kauneuskilpailun, jonka jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Chicagoon. Siellä hän ansaitsi 17 dollaria viikossa hissinkuljettajana Marshall Fieldin tavaratalossa State Streetillä. Lamour osallistui myös kykykilpailuun Chicagossa. Tällöin orkesterinjohtaja Herbie Kay huomasi hänet ja palkkasi laulamaan orkesteriinsa, vaikka Lamourilla ei ollut laulajan koulutusta. Kaysta tuli myös Lamourin ensimmäinen aviopuoliso. Orkesterityö Kayn leivissä johti Lamourin vaudeville-esiintymisiin ja radiotöihin. Hän muutti Manhattanille, missä suosittu laulaja Rudy Vallée auttoi häntä saamaan työtä laulajana suositussa yökerhossa El Moroccossa. Vuonna 1935 Lamourilla oli oma viikoittainen 15-minuuttinen musiikkiohjelma NBC Radiossa. Hän myös lauloi muutamassa muussa radioshow'ssa.

Lamour työskenteli Fifth Avenuella kabareessa, missä hän tapasi Hollywood-studion johtajan Louis B. Mayerin. Mayer järjesti Lamourille koe-esiintymisen, minkä johdosta hän sai elokuvasopimuksen Paramount Picturesilta vuonna 1935. Lamour otti ranskan kielellä ”rakkautta” tarkoittavan taiteilijanimensä käyttöön isäpuolensa sukunimen Lambour mukaan ihailijoidensa kehotuksesta.

 
Dorothy Lamour ja Bing Crosby elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952)

Vuonna 1936 Lamour muutti näyttelijänuran perässä Hollywoodiin. Hänen ensiesiintymisensä elokuvissa oli vuonna 1936 elokuvassa College Holiday, jossa hän oli mukana kreditoimattomana tanssijana. Siitä alkaen hän esiintyi säännöllisesti sopimusyhtiönsä Paramount Picturesin elokuvissa. Lamourin debyytti näyttelijänä oli Ulahin rooli elokuvassa Viidakkotyttö (The Jungle Princess, 1936). Jo tämä rooli nosti hänet tähteyteen. Hän käytti elokuvassa Edith Headin suunnittelemaa sarongia, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä. Vaikka Lamour saavutti uransa alussa mainetta seksisymbolina ja musikaalien tähtenä, hän oli myös lahjakas komedia- ja draamanäyttelijä. Hän myös esitti lauluja useissa elokuvissaan. Lamour kuului Hollywoodin suosituimpien näyttelijöiden joukkoon vuodesta 1936 vuoteen 1952. Hän toimi lisäksi mainoskasvona Chesterfield-savukemerkille.

Toisen maailmansodan aikana Lamour oli yksi suosituimpia pin-up-tyttöjä useiden muiden Hollywoodin naistähtien ohella. Hän markkinoi myös valtion sotaobligaatioita menestyksekkäästi.

Lamour esiintyi Road to... komediaelokuvasarjassa yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa 1940- ja 1950-luvuilla. Sarja oli hyvin suosittu ja tuottoisa 1940-luvulla. Lamourin tähtiaika päättyi sarjan toiseksi viimeiseen elokuvaan Kaksi iloista merimiestä Balissa vuonna 1952, minkä jälkeen hänen uransa kääntyi laskuun Hopen ja Crosbyn uran jatkuessa. Hän teki kuitenkin nopean näyttäytymisen cameo-roolissa sarjan viimeisessä elokuvassa Lentäjinä vastoin tahtoaan (Road to Hong Kong, 1961). Elokuvan naispääosaan palkattiin Joan Collins.

Valkokangasuransa päätyttyä Lamour työskenteli 1950-luvulta alkaen yökerhoesiintyjänä ja oli myöhemmin mukana myös mm. Hello, Dolly! -teatterikiertueella. Lamour julkaisi omaelämäkerran My Side of the Road vuonna 1980. Hän esiintyi 1980-luvulla teatterinäyttämöllä sekä vieraili televisiosarjoissa kuten Lemmenlaiva, Hart to Hart, Remington Steele ja Murhasta tuli totta. Vuonna 1987 hän teki viimeisen valkokangasroolinsa elokuvassa Creepshow 2, jossa hän näytteli George Kennedyn kanssa ryöstömurhan uhriksi joutuvaa iäkästä pariskuntaa. Lamour esiintyi julkisuudessa vielä eläkkeelläkin ja antoi haastatteluja lehdille ja televisioon.

Yksityiselämä

muokkaa

Lamour avioitui ensimmäisen kerran Herbie Kayn kanssa, jonka johtamassa orkesterissa hän lauloi ennen näyttelijänuraansa. He menivät naimisiin vuonna 1935 ja erosivat neljän aviovuoden jälkeen 1939.

Uransa alkuaikoina Lamour tapasi FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin. He pysyivät ystävinä Hooverin kuolemaan asti, eikä Lamour myöhemmin kiistänyt heillä olleen myös suhde hänen erottuaan Kaysta.

Lamourin toinen aviomies oli entinen ilmavoimien kapteeni ja mainosvastaava William Ross Howard III. He avioituivat Beverly Hillsissä huhtikuussa 1943 ja liitto kesti Howardin kuolemaan vuonna 1978 saakka. Parille syntyi kaksi poikaa, John Ridgely (1946) ja Richard Thomson Howard (1949).

Lamour asui aviomiehensä kanssa Baltimoressa 1960- ja 70-luvuilla. Hän omisti myös talon Kalifornian Palm Springsissä.

Lamour kuoli sydänkohtaukseen kotonaan North Hollywoodissa, Kaliforniassa 81-vuotiaana. Hänet haudattiin Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle Hollywood Hillsiin katolisessa hautajaisseremoniassa. Lamourilla on elokuvaurastaan tähti Hollywood Walk of Famella osoittessa 6332 Hollywood Blvd.

Valikoitu filmografia

muokkaa
 
Lamour Hirmumyrskyn trailerissa (1937)
 
Dorothy Lamour elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952)

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1936 Viidakkotyttö The Jungle Princess Ulah
1937 Kultainen unelma High, Wide and Handsome Molly Fuller
Hirmumyrsy The Hurricane Marama
1938 Vaarallisilla vesillä Spawn of the North Nicky Duval
1939 Vaarallisia rajoja Disputed Passage Audrey Hilton
Man About Town Man About Town Diana Wilson
Joen kuningatar St. Louis Blues Norma Malone
1940 Kaksi iloista merimiestä Road to Singapore Mima
1941 2 iloista merimiestä Afrikassa Road to Zanzibar Donna Latour
1942 Viidakkotytön paluu Beyond the Blue Horizon Tama
Kaksi iloista merimiestä Marokossa Road to Morocco Prinsessa Shalmar
Me vakoilijat They Got Me Covered Christina Hill
1943 Dixie Dixie Millie Cook
1945 Naamiaiset Meksikossa Masquerade in Mexico Angel O'Reilly
Toisen miehen vaimo A Medal for Benny Lolita Sierra
1946 2 iloista merimiestä Alaskassa Road to Utopia Sal Van Hoyden
1947 Meidän iloinen joukkomme On Our Merry Way Gloria Manners
1948 2 iloista merimiestä Riossa Road to Rio Lucia Maria de Andrade
1949 The Lucky Stiff The Lucky Stiff Anna Marie St. Claire
1952 Suuri maailmansirkus The Greatest Show on Earth Phyllis
Kaksi iloista merimiestä Balissa Road to Bali Prinsessa Lala
1961 Lentäjinä vastoin tahtoaan The Road to Hong Kong itsenään (cameo)
1987 Creepshow 2 Creepshow 2 Martha Spruce

Televisio

muokkaa
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Huomioita
1955 Damon Runyon Theater Damon Runyon Theater Sally Bracken Jakso: "The Mink Doll"
1967 Minä vakooja I Spy Halima Jakso: "The Honorable Assassins"
1969 The Name of the Game The Name of the Game Stella Fisher Jakso: "Chains of Command"
1970 Love, American Style Love, American Style Hollyn äiti Jakso: "Love and the Pick-Up"
1971 Marcus Welby, M.D. Marcus Welby, M.D. Mary DeSocio Jakso: "Echos from Another World"
1976 Death at Love House Death at Love House Denise Christian Televisioelokuva
1980 Lemmenlaiva The Love Boat Lil Braddock Jakso: "That's My Dad / The Captain's Bird / Captive Audience"
1984 Hart to Hart Hart to Hart Katherine Prince Jakso: "Max's Waltz"
Remington Steele Remington Steele Dorothy Lamour Jakso: "Cast in Steele"
1986 Aika velikultia Crazy Like a Fox Rosie Jakso: "Rosie"
1987 Murhasta tuli totta Murder, She Wrote rouva Ellis Jakso: "Kummituksia ja verovilppiä" ("No Accounting for Murder")

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dorothy Lamour