Dongxiangit
Dongxiangit ovat Kiinassa asuva etelämongolilaista dongxiangin kieltä puhuva kansa. Vuonna 2010 heitä laskettiin olevan 621 500 henkeä.
| Dongxiangit | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku |
 Kiina 621 500 |
|||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | dongxiang | |||||||||
| Uskonnot | sunnalainen islam | |||||||||
Dongxiangit asuvat Gansun maakunnassa. Heidän esi-isiään ovat Mongolivaltakunnan rajoille sotapalvelusta varten 1200–1300-luvuilla siirretyt mongolit.[2] Pääelinkeinoja ovat keinokasteluun perustuva maanviljely ja vähäisemmässä määrin karjatalous. Kulttuuriin ovat vaikuttaneet hui-kiinalaiset. Perinteinen uskonto on sunnalainen islam.[3]
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Dongxiangeja oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan yhteensä 513 805 ja vuonna 2010 yhteensä 621 500[1]. Dongxiangien autonominen piirikunta sijaitsee Gansun maakunnan Linxian hui-kansan autonomisen prefektuurin sisällä. Autonomisen piirikunnan ulkopuolella heitä on myös Hezhengin piirikunnassa, sekä Linxian kaupungissa. Muutamia tuhansia dongxiangeja asuu myös Dingxissä ja Ningxian hui-kansan autonomisella alueella.[4]
Historia muokkaa
Nimitys Dongxiang on alun perin ollut paikannimi, joka tarkoittaa itäistä kylää. Dongxiangien oma nimitys kansalleen on Santa, joka on johdettu mongolin kielen sanasta Sartaq, joka puolestaan viittaa muslimeihin tai turkestanilaisiin. Dongxiangien oman perinteen mukaan he polveutuvat Keski-Aasiasta nykyisille alueilleen Mongolivaltakunnan aikana tuoduista käsityöläisistä ja sotilaista. Toisen teorian mukaan he ovat hui-kiinalaisten vaikutuksesta islamiin kääntyneitä monguoreja. Aikalaislähteitä dongxiangien muodostumisesta omaksi kansakseen ei ole.[4]
Kiinassa dongxiangeja hallittiin hui-kiinalaisten tapaan osana tavallista piirikuntajärjestelmää ja heiltä puuttui näin omat autonomiset yksikkönsä, jollaisia oli esimerkiksi monguoreilla ja juguureilla. Heitä hallittiin niin sanotun tusijärjestelmän kautta, jossa sana tusi viittaa paikallisten kansojen keskuudesta kiinalaisten valitsemiin päälliköihin. Dongxiangien joukossa tiedetään olleen yksi tusi, jonka virka perustettiin vuonna 1725 ja lopetettiin 1900-luvulla.[4]
Vuonna 1781 dongxiangit ottivat osaa suufilaiseen kapinaan, jonka Qing-dynastian joukot kuitenkin kukistivat. Tämän seurauksena monet kylät tuhoutuivat ja islamin seuraamista alettiin valvoa tarkasti keskusvallan taholta. Tämä ei kuitenkaan estänyt Hui-kapinaa puhkeamasta vuonna 1862. Yksi kapinan paikallisista johtajista oli dongxiangi Ma Wuzhen, joka antautui vuonna 1872 palveli sittemmin Qing-dynastian armeijassa. Dongxiangit ottivat myös osaa kapinaan vuosina 1895–1896, joka sekin kukistettiin.[4]
Kiinan tasavallan aikana dongxiangien asuinalue jaettiin neljään piirikuntaan vuonna 1930. Paikallinen hui-kiinalainen sotapäällikkö Ma Bufang perusti valtansa paljolti muslimisotajoukoilleen ja niinpä monet dongxiangit otettiin asepalvelukseen. Dongxiangi armeijakarkuri Mutefeile johti verotuksesta syntynyttä kapinaa vuonna 1943. Kiinan kommunistien voitettua Kiinan sisällissodan he yhdistivät dongxiangien asuinalueet 1950 autonomiseksi alueeksi, joka vielä nimitettiin uudelleen autonomiseksi piirikunnaksi vuonna 1955. Samalla otettiin käyttöön termi dongxiang dongxianginkielisen santa-termin sijaan. Vuonna 1981 perustettiin vielä toinen autonominen piirikunta Jishishaniin, jonka dongxiangit jakavat salaarien ja baoanien kanssa.[4]
Kulttuuri muokkaa
Käytännössä kaikki dongxiangit ovat muslimeja, mutta he jakautuvat useisiin eri koulukuntiin. Vuonna 1954 dongxiangeista 67 % kuului johonkin yhdeksästä suufilaisesta menhuanista eli loosista. Dongxiangi Ma Wanfu (1853–1934) toi tehtyään pyhiinvaelluksen Mekkaan mukanaan wahhabilaisen, suufilaisuuden vastaisen Ikhwan-liikkeen.[4] Kulttuurivallankumouksen aikana uskonnon harjoittajia sorrettiin. Sittemmin islamin harjoittaminen on ollut vapaampaa, mutta Kiinan keskushallinto suhtautuu siihen edelleen varauksellisesti islamilaisen terrorismin pelossa.[5]
Suurin osa dongxiangeista saa edelleen elantonsa maanviljelyksestä. He kasvattavat esimerkiksi perunaa, vehnää, hirssiä ja maissia.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014). Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. 291. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.
- ↑ Narody mira: istoriko-etnografitšeski spravotšnik, s. 159. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1988.
- ↑ a b c d e f Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 148–149. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)
- ↑ a b James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 64–66. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- The Dongxiang ethnic minority (englanniksi)
- Oliver Corff: The Dongxiang Mongols and Their Language (englanniksi)