Dimetyylietanoliamiini
Dimetyylietanoliamiini eli dimetyyliaminoetanoli (C4H11NO) on alkanoliamiineihin eli aminoalkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteeseissä useiden muiden yhdisteiden valmistukseen.
| Dimetyylietanoliamiini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-(dimetyyliamino)etanoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CN(C)CCO[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H11NO |
| Moolimassa | 89,138 g/mol |
| Sulamispiste | –59 °C[2] |
| Kiehumispiste | 134,6 °C[2] |
| Tiheys | 0,8866 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa dimetyylietanoliamiini on väritöntä nestettä. Yhdisteellä on amiineille tunnusomainen kalamainen haju. Aine liukenee erittäin hyvin veteen sekä etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin. Dimetyylietanoliamiini on keskivahva emäs. Dimetyylietanoliamiini ärsyttää voimakkaasti ihoa, silmiä ja hengitysteitä.[3][2][4][5]
Dimetyylietanoliamiini on eliöissä koliinin biosynteesin esiaste. Sillä on hieman keskushermostoa stimuloivia vaikutuksia ja se vaikuttaa asetyylikoliinin ja fosfolipidien aineenvaihduntaan.[6]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Dimetyylietanoliamiinia valmistetaan etyleenioksidin ja dimetyyliamiinin välisellä reaktiolla. Yhdisteellä on useita käyttökohteita. Sitä käytetään muun muassa happamien kaasujen puhdistukseen, katalyyttinä valmistettaessa jäykkiä polyuretaanivaahtoja sekä puhdistusaineiden, emulgointiaineiden, lääkkeiden, värien, hapettumisenestoaineiden, ruosteenestoaineiden sekä hartsien ja muovien valmistukseen.Vahvat emäsanioni ioninvaihtohartsit, jotka sisältävät dimetyylietanoliamiini ryhmän luokitellaan tyypin II ioninvaihtohartseiksi.[2][4][6][7][8][9]
Lähteet muokkaa
- ↑ 2-(Dimethylamino)ethanol – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 18.6.2017.
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 585. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 481. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 325. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Dimetyylietanoliamiinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 18.6.2017.
- ↑ a b Matthias Frauenkron, Johan-Peter Melder, Günther Ruider, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Ethanolamines and Propanolamines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2001. Viitattu 18.6.2017.
- ↑ Peter Roose, Michael G. Turcotte & John W. Mitchell: Methylamines, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.6.2017.
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 178. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Ion Exchangers:. Berlin, New York: DE GRUYTER, 1991-01-31. ISBN 978-3-11-086243-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2020).