Diabeettinen neuropatia

Diabeettinen neuropatia on diabeteksen komplikaationa ilmenevä hermovaurio. Tyypin 1 diabeteksessa 20 vuoden kuluttua sairastumisesta noin joka toisella esiintyy vähintään lieväasteisia neuropatian oireita. Tyypin 2 diabeteksessa noin 20 %:lla potilaista on viitteitä vähintään lievästä neuropatiasta jo sairauden toteamisen aikaan. Tyypin 2 diabeteksen kestettyä kymmenen vuoden ajan noin puolilla voidaan todeta jonkinasteista neuropatiaa.

Diabeettisen neuropatian tyypit ja oireet

Diabetekseen liittyvä hermovaurio voi kehittyä liiallisen glukoosin kertyessä hermoihin, hermojen pienten verisuonten vaurioituessa tai hermojen valkuisaineen rakenteen muuttuessa. Yleisimmin diabeettinen neuropatia ilmenee ääreishermojen molemminpuolisena sairautena, polyneuropatiana. Siihen liittyvä vaurio kohdistuu varsinkin alaraajojen ääriosiin ja erityisesti jalkateriin. Alaraajoissa voi esiintyä varsinkin pistelyä, puutumista ja kipua. Iho voi lisäksi herkistyä kosketukselle, mutta vaurioitumisen jatkuessa jalkaterien tunto heikkenee. Pidemmälle kehittyessään neuropatia voi edetä ylemmäs säärien ja reisien alueelle. Vaurio koskettaa syntyessään tuntohermoja, mutta myöhemmin osalla potilaista myös liikehermoja. Jos lihasten toiminta muuttuu, varpaiden ja jalkaterän asento voi muuttua tai kyykystä nouseminen vaikeutua.

Myös yksittäisen hermon tai hermoryhmän vaurioituminen eli mononeuropatia voi liittyä diabetekseen. Tyypillisesti se aiheuttaa paikallisen kivun tai lieviä halvausoireita eri puolilla kehoa. Pohjehermon halvaus aiheuttaa jalkaterän roikkumista. Reisihermo voi halvautua, ja sairastuneelle saattaa kehittyä rannekanavaoireyhtymä. Myös toispuoleisesti rintakehällä ilmenevät oireet ovat mononeuropatiassa yleisiä.

Diabetes voi aiheuttaa myös autonomisen hermoston vaurion, jolloin oireet voivat koskea mahan, suoliston tai virtsarakon toimintaa. Lisäksi verisuonten jänteyden muutokset ja erektiohäiriö ovat mahdollisia. Virtsarakon toiminnan häiriytyessä potilas ei välttämättä tunne virtsaamistarvetta edes rakon täytyttyä. Virtsarakon tyhjentyminen voi myös olla puutteellista. Mahassa voi ilmetä gastropareesi, joka aiheuttaa ruokailua seuraavan vaivalloisen täyteläisyyden tunteen ylävatsalla. Ruokailun jälkeen saattaa myös ilmetä oksentelua. Nämä oireet ovat yleensä kausittaisia ja muutaman päivän kerrallaan kestäviä. Suolisto-oireena voi kehittyä ripulia tai joskus ummetusta. Autonominen neuropatia aiheuttaa lisäksi sydämen sykkeen nousua ja joskus sydämen kivuntunnon heikentymistä, jolloin esimerkiksi sepelvaltimotautiin liittyvä kipu ei tunnu tai tuntuu tavallista lievempänä. Verenpaine saattaa autonomisen hermoston vaurioiduttua laskea seisomaan noustaessa. Tähän viitataan ortostaattisena hypotensiona. Hikoilu voi autonomisen hermoston häiriössä vähentyä tai lisääntyä.

Diabeettisessa jalassa esiintyviä jalkahaavoja kehittyy noin viidelle prosentille diabeetikoista. Ne vaativat pahimmillaan amputaatiota.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Diabeettinen neuropatia johtuu jatkuvasti kohonneesta verensokeritasosta. Vuosien ajan jatkuvassa hyperglykemiassa riski kasvaa huomattavasti. Vastaavasti neuropatiaa ennaltaehkäisee diabeetikon hyvä hoitotasapaino. Mitä korkeampia verensokeriarvot ovat, sitä suurempi on neuropatian mahdollisuus. Hyvä hoitotasapaino myös hidastaa diabeetikolle jo kehittyneen neuropatian etenemistä; lievimmät hermovauriot voivat myös korjautua hyvällä diabeteksen hoidolla. Jalkojen säännöllinen tarkkailu on diabeetikoilla tarpeen tulehtumisen estämiseksi. Alaraajojen neuropatiaoireita voivat lievittää jalkojen voimistelu ja hieronta. Jos neuropatiaan liittyy mahan ja suoliston oireita, ruokavalio voi vaikuttaa niiden ilmenemiseen. Ripulia voidaan myös hoitaa tyypillisillä ripulilääkkeillä, kuten loperamidilla. Mahdolliseen verenpaineen laskuun voidaan vaikuttaa nousemalla makuuasennosta ensin istuma- ja vasta sitten seisoma-asentoon. Seisomaan nousemisen jälkeen odotus ennen liikkumista voi myös olla avuksi.

Neuropatiakipuja hoidetaan ensisijaisesti trisyklisillä masennuslääkkeillä ja krooniseen kipuun tehoavilla antikonvulsanteilla: pregabaliinilla ja gabapentiinilla. Muut lääkitysvaihtoehdot tulevat kyseeseen, jos tavanomaiset ratkaisut eivät tehoa toivotulla tavalla. Myös mahdollisia autonomisen hermoston oireita voidaan pyrkiä lievittämään lääkkeillä. Mahdollinen erektiohäiriö hoidetaan samalla tavalla kuin diabetekseen liittymätön impotenssi.

Runsaasti alkoholia käyttäville diabeetikoille kehittyy neuropatia muita diabeetikkoja todennäköisemmin. Neuropatian kehittyminen on tavallista nopeampaa myös tupakoivilla diabeetikoilla.