Denise Herrmann-Wick

saksalainen maastohiihtäjä ja ampumahiihtäjä

Denise Herrmann-Wick (s. 20. joulukuuta 1988 Schlema) on saksalainen maastohiihtäjä ja ampumahiihtäjä. Hän on voittanut ampumahiihdossa olympiakultaa ja kaksi maailmanmestaruutta. Maastohiihdossa hän on saavuttanut olympiapronssia viestihiihdossa. Hän edusti aktiiviurallaan WSC Erzgebirge Oberwiesenthalia.[1]

Denise Herrmann-Wick
Denise Herrmann (2018)
Denise Herrmann (2018)
Henkilötiedot
Koko nimi Denise Herrmann-Wick
Syntynyt20. joulukuuta 1988 (ikä 35)
Bad Schlema, Saksan demokraattinen tasavalta
Kansalaisuus Saksa
Ampumahiihtäjä
Pituus 175 cm
Paino 61 kg
Aiheesta muualla
www.denise-herrmann.de
IBU
Mitalit
Maa:  Saksa
Naisten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sotši 2014 4×5 km viesti
Naisten ampumahiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 normaalimatka
Pronssia Pronssia Peking 2022 viesti
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Östersund 2019 takaa-ajo
Kultaa Kultaa Oberhof 2023 pikakilpailu
Hopeaa Hopeaa Östersund 2019 sekaviesti
Hopeaa Hopeaa Anterselva 2020 takaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Anterselva 2020 viesti
Hopeaa Hopeaa Pokljuka 2021 viesti
Hopeaa Hopeaa Oberhof 2023 takaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Oberhof 2023 viesti
Pronssia Pronssia Östersund 2019 yhteislähtö

Herrmann antoi vuonna 2007 positiivisen dopingnäytteen ja sai vuoden kilpailukiellon. Käryn katsottiin johtuneen yskänlääkkeestä.[2]

Maastohiihdon arvokilpailut

muokkaa

Vuonna 2005 Herrmann voitti kultaa Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla Montheyssa 7,5 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Viiden kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa hän sijoittui neljänneksi. Vuonna 2007 Herrmann voitti Tarvisiossa käydyissä nuorten MM-kilpailuissa pronssia perinteisen hiihtotavan sprintissä. Oslon MM-kisoissa 2011 hän oli vapaan hiihtotavan sprintissä 23:s ja Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 perinteisen sprintissä kymmenes.[1] Sotšin olympialaisissa 2014 Herrmann hiihti ankkuriosuuden Saksan olympiapronssia saavuttaneessa viestijoukkueessa.[3] Parisprintissä hän oli neljäs ja vapaan hiihtotavan sprintissä kahdeksas.[1]

Maastohiihdon maailmancup

muokkaa

Maastohiihdon maailmancupissa Herrmann kilpaili ensimmäisen kerran Valdidentron sprintissä helmikuussa 2009. Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti Kuusamon 15 kilometrin yhteislähtökilpailussa marraskuussa 2010 oltuaan 30:s. Kymmenen parhaan joukkoon henkilökohtaisessa kilpailussa Herrmann pääsi ensimmäisen kerran Rybinskin vapaan hiihtotavan sprintissä helmikuussa 2011 oltuaan yhdeksäs.[1] Kolmen parhaan joukossa Herrmann oli ensimmäisen kerran Quebecin parisprintissä joulukuussa 2012, kun hän sijoittui Hanna Kolbin kanssa toiselle sijalle.[4] Henkilökohtaisessa kilpailussa hän sai ensimmäisen palkintosijansa oltuaan kolmas Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä joulukuussa 2013. Hän sijoittui toiseksi sekä Szklarska Poręban vapaan hiihtotavan sprintissä tammikuussa 2014 että Toblachin vapaan hiihtotavan sprintissä helmikuussa 2014. Hän sijoittui kauden 2013–2014 maailmancupin kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi ja sprintticupissa toiseksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa yhdeksäs myös kaudella 2014–2015.[1]

Ampumahiihdon maailmancup

muokkaa

Herrmann siirtyi ampumahiihtoon kauden 2015–2016 jälkeen.[5] Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti oltuaan 18:s Pokljukan pikakilpailussa (7,5 km) joulukuussa 2016. Tämä oli hänen paras maailmancupsijansa, kunnes hän saavutti ensimmäisen voittonsa Östersundin pikakilpailussa joulukuussa 2017. Hän voitti samana viikonloppuna myös takaa-ajokilpailun. Kaudella 2018–2019 hän voitti takaa-ajokilpailun Park Cityssä ja Östersundin MM-kilpailuissa, jossa oli lisäksi kolmas yhteislähdössä. Oslon takaa-ajossa hän sijoittui toiseksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kahdeksanneksi.[6]

Kaudella 2019–2020 Herrmann sijoittui Oberhofin pikakilpailussa toiseksi. Hän voitti Pokljukan normaalimatkan ja oli toinen Anterselvan MM-takaa-ajossa. Hän voitti Nové Měston ja Kontiolahden pikakilpailut. Hän voitti pikakilpailucupin sekä sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, normaalimatkan cupissa neljänneksi ja takaa-ajocupissa viidenneksi. Kaudella 2020–2021 hän oli Kontiolahden normaalimatkalla toinen. Hän oli toinen myös Nove Meston ensimmäisessä takaa-ajossa ja Nove Meston toisessa pikakilpailussa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kymmenenneksi. Kaudella 2021–2022 Herrmann sijoittui kolmanneksi Östersundin normaalimatkalla. Hän voitti Pekingin olympialaisten normaalimatkan ja Kontiolahden pikakilpailun ja oli Kontiolahden takaa-ajossa kolmas. Otepään yhteislähdössä hän sijoittui toiseksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kuudes. Kaudella 2022–2023 hän voitti Hochfilzenin pikakilpailun. Hän sijoittui kolmanneksi Le Grand-Bornardin pikakilpailussa. Hän voitti Anterselvan takaa-ajon ja oli Östersundin normaalimatkalla kolmas. Hän voitti Oslon pikakilpailun. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi, voitti pikakilpailucupin ja oli takaa-ajocupissa viides.[6] Hän lopetti uransa keväällä 2023[7].

Ampumahiihdon arvokilpailut

muokkaa

Herrmann sijoittui Pyeongchangin olympialaisissa 2018 kuudenneksi takaa-ajokilpailussa, 11:nneksi yhteislähdössä, 21:nneksi pikakilpailussa ja kahdeksanneksi naisten viestissä. Östersundin MM-kilpailuissa 2019 hän voitti takaa-ajon maailmanmestaruuden, saavutti hopeaa sekaviestissä ja pronssia yhteislähdössä. Pikakilpailussa hän sijoittui kuudenneksi. Anterselvan MM-kilpailuissa 2020 hän nousi pikakilpailun viidenneltä sijalta takaa-ajossa hopealle. Han sai hopeaa myös viestissä. Normaalimatkalla ja yhteislähdössä hän oli kahdestoista. Pokljukan MM-kilpailuissa 2021 hän saavutti viestissä hopeaa. Henkilökohtaisilla matkoilla hän sijoittui pikakilpailussa neljänneksi, takaa-ajossa kahdeksanneksi ja normaalimatkalla 15:nneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 hän saavutti kultaa normaalimatkalla ja pronssia naisten viestissä. Lisäksi hän oli yhteislähdössä kolmastoista, takaa-ajossa 17:s, pikakilpailussa 22:s ja sekaviestissä viides. Oberhofin MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti pikakilpailun maailmanmestaruuden sekä takaa-ajossa ja viestissä hopeaa.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Denise Herrmann-Wick Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  2. Herrmann, Denise (GER) - Portrait - xc-ski.de Langlauf xc-ski.de. 16.10.2018. Viitattu 14.2.2022. (saksa)
  3. Lund, Sakari: Suomen naisille viestihopeaa hurjan taistelun jälkeen - katso kisan kohokohdat! Yle Urheilu. 15.2.2014. Viitattu 14.2.2022.
  4. Quebec – Ladies' Team Sprint F fis-ski.com. Arkistoitu 9.12.2012. Viitattu 31.12.2012. (englanniksi)
  5. Eskola, Jussi: Hiihdon olympiamitalisti voitti IBU-cupin ampumahiihtokisan kuudesta ohilaukauksesta huolimatta yle.fi. 25.11.2016. Viitattu 4.2.2017.
  6. a b c Denise Herrmann biathlonresults.com
  7. Toinen iso lopettamisilmoitus ampumahiihdosta – Denise Herrman-Wick päättää uransa yle.fi. 14.3.2023. Viitattu 27.3.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa