Deltasiipi
Deltasiipi on kolmiomainen lentokoneen siiven muoto.[1] Nimitys tulee kreikan kielen delta-kirjaimesta (Δ).
Deltasiipi kehitettiin yhdistämään nuolisiiven taaksepäin viisto etureuna ilmanvastuksen vähentämiseksi, sekä suuri siipipinta-ala nostovoiman lisäämiseksi.[2] Siivestä voitiin myös tehdä ohut ja silti rakenteellisesti vahva.[2] Tuulitunnelitutkimuksissa havaittiin siiven edut suurissa nopeuksissa.[2] Alhaisissa nopeuksissa deltasiivet toimivat heikosti ja ovat epävakaita.[1]
Historia
muokkaaEnsimmäinen patentti deltasiivelle myönnettiin vuonna 1867 J.W. Butlerille ja E. Edwardsille.[1] 1940-luvulla professori Alexander Lippisch aloitti deltasiiven kehityksen rakentamalla puisen liidokin Saksassa.[1] Sodan jälkeen liidokki lähetettiin Yhdysvaltoihin ja myös Lippisch siirtyi työskentelemään siellä.[1]
Convair kehitti XF-92 -koneen ja teki sillä koelentoja Murocin tukikohdasta vuonna 1948.[1]
Deltasiipisiä lentokoneita ovat muun muassa MiG-21, Mirage III ja Avro Vulcan. Suomessa ja Ruotsissa suositusta, jo käytöstä poistetussa hävittäjäkoneessa Saab 35 Draken, oli kaksoisdeltasiivet.
Lähteet
muokkaa
- Tekniikan kirja 2, WSOY, 1964 (alkuteos C.Bertelsmann Verlag: Das Grosse Buch Der Technik)
- Tiedon Portat 3 - Ilmailu, WSOY, 1969
- Mark Hewish: Tietosarja - Lentokoneet, Intercontinental Book Productions/Artko, 1977 (suom. Tuomo Huuhka)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f delta wings Century of Flight. Arkistoitu 16.4.2019. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ a b c NASA Armstrong Fact Sheet: XF-92A Delta-Wing Aircraft 1.3.2014. Nasa. Viitattu 7.4.2019.