David d’Angers
David d’Angers (oikealta nimeltään Pierre-Jean David) (12. maaliskuuta 1788 Angers – 6. tammikuuta 1856 Pariisi[1]) oli ranskalainen kuvanveistäjä.[2][3]
| David d’Angers | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1788 Angers |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1856 (67 vuotta) Pariisi |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | uusklassismi ja romantiikka |
Elämä ja ura muokkaa
Vendéen kapinoissa taistelleen puusepän poika David lähti 1807 Pariisiin ja sai töitä Arc de Triomphe du Carrouselin koristeveistäjänä. Vähävaraisena elänyt David päsi vuonna 1809 Philippe-Laurent Rolandin oppiin.[3][2][1] Ponnisteltuaan taloudellisesti puolitoista vuotta hän sai Angersin kunnalta pienen apurahan. Vuonna 1811 hän voitti Prix de Rome -palkinnon Epaminondas-teoksella. Palkinnon myötä hän vietti Roomassa viisi vuotta, jonka aikana hän oli erityisen innostunut Antonio Canovan teoksista.[3][2]
Palattuaan Pariisiin vuonna 1816 lyhyen Lontoon-vierailun jälkeen hänelle avautui verrattain menestyksekäs ura.[3][2] Hän sai Ranskassa monia virallisia toimeksiantoja, ja hän osallistui muun muassa vuonna 1824 Louvren Cour Carréen koristeluihin ja 1827 Arc de Triomphe du Carrousel muutostöihin.[1]
Davidin rintakuvia ja medaljonkeja oli hyvin paljon, ja monet hänen aikansa kuuluisimmista miehistä ja naisista istuivat niiden mallina. Davidin tärkeimpiä teoksia ovat Panthéonin julkisivun reliefi, kenraali Jacques-Nicolas Gobertin muistomerkki Pariisin Père-Lachaise-hautausmaalla ja Louvressa oleva Filopoimen. Yksi parhaista Davidin teoksista oli myös Johannes Gutenbergin patsas Strasbourgissa, mutta hän itse arvosti eniten Vendéen kapinoiden rumpalipojan Joseph Baran patsasta ja kreikkalaisen vapaustaistelija Markos Botzarisin muistomerkkiä, joka muodostuu nuoresta naishahmosta.[3][2]
David toimi vuodesta 1826 myös École des Beaux-Artsin professorina. Heikentyneen terveyden takia hän joutui 1842 luopumaan opetustöistä, mutta hän jatkoi silti uraansa taiteilijana. David valittiin 1848 lyhytaikaisen Ranskan toisen tasavallan aikana Pariisin 11. arrondissementin pormestariksi ja perustuslakia säätäneen kansalliskokouksen jäseneksi. Hän joutui maanpakoon vuoden 1851 vallankaappauksen seurauksena mutta pystyi palaamaan Ranskaan jo seuraavana vuonna.[1]
-
Panthéonin julkisivu -
Markos Botsarisin muistomerkki -
Filopoimen
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta David d’Angers Wikimedia Commonsissa
