Daniel Dennett
Daniel Clement Dennett (28. maaliskuuta 1942 – 19. huhtikuuta 2024[1]) oli yhdysvaltalainen naturalistinen filosofi, joka keskittyi urallaan erityisesti mielenfilosofiaan ja josta tuli 2000-luvun alussa yksi uusateismin keskeisimmistä hahmoista.[2] Dennettin kirjoitukset käsittelivät mielenfilosofiaa ja kognitiotiedettä, ja hän kehitti myös intentionaalisuuden käsitettä sekä osallistui keskusteluun vapaasta tahdosta.[3] Dennett toimi Tuftsin yliopiston Austin B. Fletcher -oppituolin filosofian professorina ja yliopiston kognitiotieteen tutkimuskeskuksen johtajana.
Filosofia
muokkaaDennett herätti huomiota teoksella Tietoisuuden selitys (1992), jossa hän esittelee mallinsa ihmismielen toiminnasta ja tietoisuudesta. Dennett kritisoi ajatusta siitä, että mieli olisi tai mielessä olisi jollakin tapaa näyttämö, jonne aistimukset tuotaisiin esitettäviksi ikään kuin jollekin sisäiselle tarkkailijalle. Tällaista vastustamaansa käsitystä hän nimittää kartesiolaiseksi teatteriksi. Hänen mukaansa kartesiolainen teatteri on läheistä sukua kartesiolaiselle dualismille, eli käsitykselle siitä, että mieli on ruumiista ja aivoista erillinen kokonaisuus, joka elää elämäänsä jonkinlaisessa hengen todellisuudessa, ja aivojen rooli on vain välittää näiden kahden substanssin välillä.
Kartesiolainen teatteri on monien hylkäämä, mutta Dennett paljastaa usean mielen toimintaa tutkivan tutkijan edelleen turvautuvan paremman puutteessa tai jopa tietämättään selityksiin, jotka pohjautuvat siihen. Hän näkee tehtäväkseen selittää tietoisuuden ilman minkäänlaista sisäistä esittämistä, ilman laadullisia tiloja eli kvalioita. Hänen mukaansa aivot reagoivat aisti-impulsseihin sellaisenaan, eivätkä niiden "esityksiin". Esimerkiksi aistittua punaista väriä ei esitetä kellekään "punaisuutena" missään päin aivoja, eikä nähtyä koiraa koota kokonaiseksi koiran kuvaksi päässämme - vaikka näin luulemme kokevamme. Dennettin mukaan tietoisuutemme eri toiminnot tapahtuvat eri aivoalueilla, esimerkiksi kuuleminen yhdellä ja näkeminen toisella, eikä näitä aistimuksia missään vaiheessa tuoda yhteen sellaiseksi aistimusten ja ajatusten yhtenäiseksi ja samanaikaiseksi kokonaisuudeksi, jollaisena tietoisuuttamme pidämme. Dennettin hajautettua mallia kutsutaan yksivedoksisen, yhteentuodun tietoisuuden virran vastakohtana monivedosmalliksi.
Dennettin teoria ratkaisee useita aistien toiminnan anomalioita, eli tutkimuksissa löytyneitä ilmiöitä, joita aikaisemmat tutkijat eivät ole osanneet selittää teorioidensa pohjalta. Näitä ovat muun muassa Phi-ilmiö ja testit, joissa koehenkilön kokema aikajärjestys poikkeaa ulkomaailman tapahtumien todellisesta aikajärjestyksestä. Dennettin teorian eräät puolet selittävät monet tällaiset anomaliat ainakin entisiä selityksiä paremmin.
Daniel Dennett on saanut paljon kannattajia ja vastustajia, ja lähes kaikki tietoisuutta tutkivat joutuvat ottamaan hänen teoriaansa jotenkin kantaa .
Dennettin kirja Darwin’s Dangerous Idea (1995) kertoo siitä, kuinka Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria on kyseenalaistanut monet vakiintuneet käsitykset.
Terra Cognita julkaisi vuonna 2006 suomeksi Daniel C. Dennettin samana vuonna ilmestyneen kirjan Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. Dennett pohtii kirjassaan uskontojen merkitystä ja esittää, että uskonnot tulisi alistaa luonnontieteelliselle tarkastelulle.
Teoksia
muokkaa- Brainstorms: Philosophical Essays on Mind and Psychology (MIT Press, 1981) (ISBN 0-262-54037-1)
- Elbow Room: The Varieties of Free Will Worth Wanting (MIT Press, 1984) (ISBN 0-262-04077-8)
- The Mind's I (Bantam, 1985, yhdessä Douglas Hofstadterin kanssa) (ISBN 0-553-34584-2)
- Content and Consciousness (Routledge & Kegan Paul Books Ltd; 2. painos 1986) (ISBN 0-7102-0846-4)
- The Intentional Stance (MIT Press, 1989) (ISBN 0-262-54053-3)
- Consciousness Explained (Back Bay Books, 1992) (ISBN 0-316-18066-1)
- Darwin's dangerous idea: Evolution and the meanings of life. New York: Simon & Schuster, 1995. ISBN 0-684-80290-2
- Kinds of Minds: Towards an Understanding of Consciousness (Basic Books, 1997) (ISBN 0-465-07351-4)
- Brainchildren: Essays on Designing Minds (Representation and Mind) (MIT Press, 1998) (ISBN 0-262-04166-9)
- Freedom Evolves (Viking Press, 2003) (ISBN 0-670-03186-0)
- Sweet dreams: Philosophical obstacles to a science of consciousness. (The Jean Nicod lectures. A Bradford Book) Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 2005. ISBN 0262042258 (englanniksi)
- Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon (Penguin Group, 2006) (ISBN 0-670-03472-X) (suom.)
- Dove nascono le idee (Di Renzo Editore, 2006)
- Neuroscience and Philosophy: Brain, Mind, and Language (Columbia University Press, 2007) (ISBN 978-0-231-14044-7), toim. yhdessä Maxwell Bennettin, Peter Hackerin ja John Searlen kanssa
Suomennetut teokset
muokkaa- Miten mieli toimii. ((Kinds of minds: Towards an understanding of consciousness, 1997.) Suom. Leena Nivala.) Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21531-7
- Tietoisuuden selitys. (Consciousness explained, 1991.) Suomentanut Tiina Kartano. Helsinki: Art House, 1999. ISBN 951-884-190-X
- Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-96-0
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Daniel Dennett, fiery atheist philosopher who saw human brains as ‘programmes’ – obituary 19.4.2024. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Daniel C. Dennett Encyclopedia Britannica. 24.3.2024. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Dustin Sigsbee: Daniel Dennett (1942-2024) Daily Nous. 19.4.2024. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Daniel Dennettiin kotisivu, Tuftsin yliopisto (englanniksi)