Martha Nussbaum

yhdysvaltalainen filosofi

Martha Nussbaum (o.s. Craven, s. 6. toukokuuta 1947 New York, Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen filosofi, jonka erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet antiikin filosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.

Martha Nussbaum
Martha Nussbaum vuonna 2010.
Martha Nussbaum vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt6. toukokuuta 1947 (ikä 77)[1]
New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti opettaja ja filosofi
Koulutus ja ura
Vaikutusalueet antiikin filosofia, poliittinen filosofia ja etiikka

Elämä ja ura

muokkaa

Nussbaumin vanhemmat ovat philadelphialainen asianajaja George Craven ja Betty Warren. Hän opiskeli teatteria ja antiikin kulttuuria New Yorkin yliopistossa ja suoritti BA-tutkinnon vuonna 1969. Hän siirtyi opiskelemaan filosofiaa Harvardin yliopistoon, josta hän suoritti (MA-tutkinnon 1972 ja PhD:n vuonna 1975). Tänä aikana hän meni naimisiin Alan Nussbaumin kanssa (avioero 1987), kääntyi juutalaisuuteen ja sai tyttären Rachelin, josta tuli Saksan historian opettaja.

Hän opetti filosofiaa ja antiikin kulttuuria Harvardissa 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, jolloin hän siirtyi Brownin yliopistoon. Hänen 1985 ilmestynyt teoksensa The Fragility of Goodness, joka käsitteli antiikin etiikkaa, oli varsin merkittävä ja huomattiin eri tahoilla.

1980-luvulla Nussbaum alkoi tehdä yhteistyötä taloustieteilijä Amartya Senin kanssa kehitysyhteistyön ja etiikan saralla. Nussbaum kehitti Senin kanssa kehitysyhteistyön ”toimintavalmiudet”, jonka mukaan toimintavalmiudet (”tosiasialliset oikeudet”, kuten mahdollisuus elää vanhaksi, toimia taloudellisesti tai osallistua poliittiseen toimintaan) ovat perimmäinen osa kehitystä ja köyhyys toimintavalmiuksien puutetta. Näkemys on vastoin yleistä näkemystä kehitysyhteistyöstä, jossa kehitys nähdään yksinkertaisena bruttokansantuotteen kasvuna ja köyhyyden tulojen pienuutena. Näkemys kehitykseen edustaa moraalista universalismia vastakohtana moraaliselle relativismille. Suuri osa työstä esitetään aristoteelisesta näkökulmastaselvennä.

Nussbaum on soveltanut toimintavalmius-käsitettä myös John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian uudelleentulkintaan. Hänen mielestään Rawlsin vapauden periaate on merkityksellinen vain, kun se nähdään tosiasiallisina oikeuksina, toisin sanoen oikeina mahdollisuuksina jotka perustuvat henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin olosuhteisiin. Täten myös epätasa-arvo rawlsilaisuudessa (eroperiaate) selvennetään perimältään kykypohjaiseksi periaatteeksi.selvennä

Vuodesta 1995 Nussbaum on ollut lain ja etiikan professorina Chicagon yliopiston oikeustieteen laitoksessa. Hänen nykyinen puolisonsa on Cass Sunstein, myös Chicagon yliopistossa työskentelevä perustuslain tutkija.

Martha Nussbaumille myönnettiin akateemikon arvonimi Suomessa vuonna 2000.[2][3]

Teoksia

muokkaa
  • Aristotle's De Motu Animalium (1978)
  • The fragility of goodness: Luck and ethics in Greek tragedy and philosophy. (Tarkistettu laitos 2001) Cambridge: Cambridge University Press, 1986. ISBN 0-521-25768-9
  • Love’s knowledge: Essays on philosophy and literature. New York: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-505457-1
  • The Therapy of Desire (1994)
  • Poetic Justice (1996)
  • For Love of Country (1996)
  • Cultivating Humanity: A Classical Defense of Reform in Liberal Education (1997)
  • Sex and Social Justice (1998)
  • Women and Human Development (2000)
  • Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions (2001)
  • Hiding From Humanity: Disgust, Shame, and the Law (2004)
  • Not For Profit: Why Democracy Needs the Humanities. Princeton University Press, 2010. ISBN 978-0691140643

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Talouskasvua tärkeämpää - Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä?. (Not For Profit: Why Democracy Needs the Humanities, 2010) Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-218-7

Lähteet

muokkaa
  1. a b Skinner, David: Martha C. Nussbaum – Jefferson Lecture National Endowment for the Humanities (NEH). 2017. Viitattu 6.5.2019 (englanniksi).
  2. Ulkomaiset tieteen akateemikot 16.3.2018. Suomen Akatemia. Arkistoitu 12.5.2018. Viitattu 6.5.2019.
  3. Tieteen akateemikot 4.9.2015. Suomen Akatemia. Arkistoitu 19.4.2019. Viitattu 6.5.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa