Damietta (Damiette; arab. دمياط‎, Dumjat) on Egyptin satamakaupunki samannimisessä Dumjatin kuvernoraatissa Niilin suistossa lähellä Välimeren rannikkoa. Sen asukasluku oli vuonna 2006 206 664.

Damietta
(Dumjat)
دمياط
Kaupunkinäkymää
Kaupunkinäkymää

Damietta

Koordinaatit: 31°25′N, 31°49′E

Valtio Egypti
Kuvernoraatti Dumjat
Väkiluku (2006) 206 664


















MaantiedeMuokkaa

 
Katunäkymää.

Damietta sijaitsee Ala-Egyptissä Niilin suistossa Niilin itäisellä haaralla. Välimeren rannikolle on Damiettasta noin 13 kilometriä. Kaupunki on Dumjatin kuveroraatin hallinnollinen keskus.[1]

HistoriaaMuokkaa

 
Damiettan valtaus 1249.

Kaupungin nykyinen nimi on johdettu sen vanhemmasta koptinkielisestä nimestä Tamiati. Kaupunki sijaitsi aikanaan nykyistä lehempänä merta, mutta suisto on sittemmin levinnyt. Kaupunki oli merkittävä keskus muianisen Egyptin aikoihin, mutta sittemmin se jäi vuonna 322 ennen ajanlaskun alkua perustetun Aleksandrian varjoon.[1]

Arabit valloittivat kaupungin vuonna 638[1] Amr ibn al-Asin komentamien joukkojen hyökkäyksen jälkeen.[2] Kaupunki joutui sittemmin toistuvasti meren suunnalta saapuvien hyökkäysten kohteeksi. Ensin iskuja tekivät Bysantin valtakunnan laivasto.[1] Abbasidit tuhosivat tulunidien laivaston kaupungin satamassa 900-luvun alussa.[3] Paikkakunnan strategisen arvon takia. Abbasidikalifi al-Mutawakkil määräsi sen linnoitettavaksi.[2] Fatimidien kaudella Damietta oli tärkeä satama ja tekstiiliteollisuuden keskus.[4]

Pian kaupunkia uhkasivat ristiretkeläiset. Jerusalemin kuningaskunnan ja sen kanssa liittoutuneen Bysantin laivastot hyökkäsivät Damiettan vuonna 1169. Egyptiä puolustavan Saladinin onnistui kuitenkin yhdistää egyptiläiset itsensä taakse.[5] Amalric I:n johtamat piiritysjoukot joutuivat vetäytymään saman vuoden joulukuussa.[2] Ristiretkeläiset eivät kuitenkan luovuttaneet. Vuonna 1211 heidän laivasto-osastonsa ryösti kaupungin ja kesällä 1218 suuri joukko alkoi piirittää kaupunkia, jonka kukistuminen elokuussa merkitsi ristiretkeläisille mahdollisuutta purjehtia pidemmällee Niilillä.[6] Sulttaani al-Kamilin joukkojen onnistui lopulta kuitenkin jälleenvallata kaupunki.[2] Seuraavaa ristiretkeläisten ponnistusta johti Ranskan kuningas Ludvig IX. Damietta valloitettiin kesällä 1249.[6] Sotaretki päättyi kuitenkin myöhemmin kuninkaan antautumiseen ja muslimivalta palautettiin Damiettaan.[2]

Kaupunginmuurit olivat tuhoutuneet ristiretkien aikana ja mamelukkisulttaani Baibars määräsi tukkimaan joen suun upottamalla siihen laivoja. Vanha kaupunki ei toipunut, eikä vanha tekstiiliteollisuus palannut. Myöhemmin hieman vanhasta kaupungista etelään kohosi kuitenkin uusi keskus, joka tunnettiin edelleen samalla nimellä.[2] Se oli menettänyt joka tapauksessa jopa puolet historiallisesta väestöstään.[7] Mamelukkien ja sittempien osmanien valtakausilla Damietta tunnettiin esimerkiksi karkottamiskohteena.[2] Vuonna 1819 valmistunut Mahmudiyyahn kanava ohjasi Niilin laivaliikennettä yhä enemmän kohti Aleksandriaa. Sen kautta kulki kuitenkin edelleen jonkin verran kauppaa etenkin kohti Syyriaa. Laivaliikenne on sittemmin toipunut hieman Aleksandrian ylikuormittumisen takia.[1]

Talous ja liikenneMuokkaa

 
Markkinakatu.

Damiettassa on jonkin verran esimerkiksi tekstiili- ja huonekaluteollisuutta. Siellä valmistetaan myös jauhoa ja se toimii kalasatamana. Itse kaupungin satamaa on laajennettu etenkin Aleksandrian sataman ruuhkautumisen takia. Lisäksi Damiettan satamaa on myös ruopattu. Kuitenkin valtaosa laivaliikenteestä on ohjautunut Damiettan ohi Port Saidiin. Kaupungista on maantieyhteys Port Saidiin ja Suezin kanavalle, sekä rautatieyhteys Banhan kautta Kairoon.[1]

VäestöMuokkaa

Damiettan asukasluku oli vuonna 2006 yhteensä 206 664.[1]

LähteetMuokkaa

  • Andrei Sergejeff: Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Damietta Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.5.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 292. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
  3. Sergejeff 2019, luku ”Tulunideista Kafuriin”
  4. Sergejeff 2019, luku ”Fatimidi-ajan yhteiskunta”
  5. Sergejeff 2019, luku ”Salah al-Din ja Fatimidien loppu”
  6. a b Sergejeff 2019, luku ”Aijubidien dynastia”
  7. Sergejeff 2019, luku ”Napoleon ja ransalaismiehitys 1798-1801”

Aiheesta muuallaMuokkaa