Damghanin taistelu

Damghanin taistelu
	Taistelu teoksessa vuodelta 1757 .
Päivämäärä:	29. syyskuuta – 5. lokakuuta 1729
Paikka:	Damghan, nykyinen Iran
Lopputulos:	Safavidien voitto
Osapuolet
Safavidit	Hutakit
Komentajat
Nadir Khan	Ašraf Khan
Vahvuudet
noin 25 000	noin 40 000
Tappiot
noin 3 000 kaatunutta	noin 12 000 kaatunutta

Damghanin taistelu oli 29. syyskuuta – 5. lokakuuta 1729 käyty taistelu safavideja johtaneen Nadir Khanin ja Hutak-dynastian hallitsija Ašraf Khanin joukkojen välillä lähellä Damghanin kylää nykyisessä Iranissa. Nadir voitti tuolloin suurta osaa Persiasta hallinneen Hutak-dynastian joukot ja valtasi myöhemmin myös Persian pääkaupunki Isfahanin.

Tausta

Nadir Khan eli myöhempi Nadir Šah oli muodollisesti safavidien šaahi Tahmasp II:N alainen, vaikka todellisuudessa voimasuhteet olivatkin päinvastaiset Nadirin hallitessa valtakuntaa kulissien takana. Nadir johti joka tapauksessa sotaretkiä tuolloin hajanaisen valtakunnan eheyttämiseksi. Suurta osaa entistä valtakuntaa hallitsi paštujen eli afgaanien perustama Hutak-dynastia, jonka hallussa oli myös Persian pääkaupunki Isfahan. Nadir marssi heidän ydinalueilleen Afganistanissa. Ensin hän kukisti Heratin ja Farahin alueen Abdalit, yhden huomattavista paštuheimoista. Abdalit liittyivät tappionsa jälkeen Nadirin armeijaan taistellen myöhemmin perinteisiä vihollisiaan Ghelzaita vastaan Nadirin puolella.^[1]

Abdalien kukistumisen jälkeen Nadir kääntyi kohti Isfahania. Hutak-dynastian hallitsija Ašraf Khanin oli reagoitava nopeasti kutistuvan valtakuntansa tilanteeseen.^[1] Hän lähetti noin 40 000 miehen armeijan Nadirin 25 000 miehen armeijaa vastaan lähellä Damghanin kylää.^[2]

Taistelu

Osapuolten joukkojen liikkeet.

Osapuolet kohtasivat toisensa 29. syyskuuta 1729 ja kesti 5. lokakuuta saakka. Nadirin armeija oli pienempi, mutta yleisesti ottaen kurinalaisempi ja paremmin aseistettu. Nadirin onnistui myös hyödyntää tehokkaasti jalkaväen, ratsuväen ja tykistönsä yhteistoimintaa. Taistelun alussa käytiin sarja pienempiä yhteenottoja. 2. lokakuuta afgaanien armeija teki ratsuväen rynnäkön persialaisia vastaan. Rynnäkkö tyrehtyi kuitenkin persialaisten tykki- ja muskettituleen. Nadirin tykistö oli aseteltu korkealle paikalle, josta ne saattoivat vapaasti ampua taistelukentälle oman jalkaväkensä eteen. Epäonnistunutta afgaanien rynnäkköä seurasi persialaisten vastahyökkäys. Persialaisten onnistui murtaa afgaanien keskusta ja heidän joukkonsa lyötiin kahtia. Monet afgaaneista kääntyivät nyt pakoon. Ašraf Khanin onnistui vielä koota osa joukoistaan ja hän yritti asettaa eteneville persialaisille väijytyksen. Nadir pysäytti kuitenkin joukkojensa etenemisen ennen väijytyspaikkaa, jolloin Ašraf Khan päätti vetäytyä.^[2]

Seuraukset

Nadirin armeija oli menettänyt taistelussa arviolta 3 000 miestä kaatuneina. Afgaanit menettivät noin 12 000 miestä.^[2] Nadir marsi edelleen Isfahanin liepeille, jossa Ašraf Khan voitettiin jälleen.^[1] Nadir valtasi Isfahanin joulukuussa 1729ref name="afgwar" /> ja Ašraf Khan pakeni Kandahariin, jossa hänen heimolaisensa murhasivat hänet vain jonkin aikaa myöhemmin. Hutak-dynastian valtakausi päättyi ja Isfahanissa Nadir nosti valtaistuimelle nukkehallitsijana Tahmasp II. Vuonna 1736 hän hankkiutui edelleen eroon hänestäkin ja teki itsestään Persian šaahin.^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 140-143. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4
↑ ^a ^b ^c Tom Lansford (toim.): Afghanistan at war : from the 18th-century Durrani dynasty to the 21st century, s. 133. ABC-CLIO, 2017. ISBN 978-1-59884-760-4 (englanniksi)

[afg-1] Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 140-143. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4

[afgwar-2] Tom Lansford (toim.): Afghanistan at war : from the 18th-century Durrani dynasty to the 21st century, s. 133. ABC-CLIO, 2017. ISBN 978-1-59884-760-4 (englanniksi)

[1]

[2]