Constantin Vișoianu
Constantin Vișoianu (4. helmikuuta, 1897 Urlați, Romanian kuningaskunta – 3. tammikuuta, 1994 Chevy Chase, Maryland, Yhdysvallat) oli romanialainen lakimies, diplomaatti ja poliitikko, joka toimi sodan aikaisen diktaattorin Ion Antonescun vallasta syöksemisen jälkeen maansa ulkoministerinä talvella 1944-1945. Pakolaisuutensa aikaan hän toimi Yhdysvalloissa Romanian kansalliskomitean puheenjohtajana.[1]
| Constantin Vișoianu | |
|---|---|
 Constantin Vișoianu ulkoministerinä vuonna 1945. |
|
| Romanian ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Grigore Niculescu-Buzești |
| Seuraaja | Gheorghe Tătărescu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. helmikuuta, 1897 Urlați, Romanian kuningaskunta |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1994 (96 vuotta) Chevy Chase, Maryland, Yhdysvallat |
| Ammatti | lakimies, diplomaatti, poliitikko |
Constantin Vișoianu syntyi nykyisen Ukrainan alueella Urlațissa Prahovan piirikunnassa. Hän opiskeli Bukarestin yliopistossa ja valmistui sieltä oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Sen jälkeen hän jatkoi opintoja Ranskassa Sorbonnessa ja saavutti vuonna 1926 lakitieteen tohtorin tutkinnon. Sen jälkeen hän toimi lakimiehenä kotimaassaan. Lakimiesuran rinnalla hän toimi Kansainliiton teknisenä neuvonantajana. Vuosina 1931-1933 hän oli aseistariisuntakonferenssin pysyvä romanialaisedustaja. Sen jälkeen hän toimi erityislähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä Haagissa vuosina 1933-1935 ja Varsovassa vuosina 1935-1936.
Maailmansodan loppuvaiheessa 1944 Romanian asema Saksan rinnalla näytti huonolta. Huhtikuussa 1944 Vișoianu oli mukana Kairossa salaisella matkalla prinssi Barbu Știrbeyn johtamassa romanialaisryhmässä, joka haki mahdollisuutta irrottautua sodasta. Asian käsittelyssä päädyttiin siihen, että neuvotteluja tuli jatkaa Neuvostoliiton edustajien kanssa, jota romanialaiset eivät olisi halunneet. Kuningas Mikael vangitutti saksalaismielisen johtajan marsalkka Ion Antonescun 23. elokuuta 1944, jonka jälkeen uudeksi pääministeriksi nimitettiin kenraali Constantin Sănătescu ja ulkoministeriksi ensin Grigore Niculescu-Buzești.[2] [3] Hallitus oli lyhytikäinen, sillä sen korvasi reilua kollmea kuukautta myöhemmin uusi kommunistien kasvanutta valtaa myötäilevämpi kenraali Nicolae Rădescun hallitus. Niculescu-Buzeștin ura ulkoministerinä jäi Sănătescun hallituksessa vielä lyhyemmäksi, vain reilun kuukauden mittaiseksi. Niculescu-Buzeștin seuraajaksi nostettiin talonpoikaispuolueen johtajan Iuliu Maniun suosituksesta Constantin Vișoianu, joka jatkoi ulkoministerinä myös Rădescun hallituksen loppuun eli helmikuun loppuun 1945.
Vișoianu valmistui vuoden 1945 alussa kommunistien vallanottoon siirtämällä salaa rahaa Sveitsiin, jossa toimi ulkoministerin palveluksessa aiemmin työskennellyt diplomaatti Alexandru Cretzianu, josta käsin sitä käytettiin romanialaisten toiminnan rahoittamiseen Pariisin rauhankonferenssin yhteydessä vuosina 1946-1947 sekä pakolaisiksi siirtyneiden romanialaisten tueksi. Vișoianu pakeni Romaniasta yhdessä edellisen ulkoministerin Niculescu-Buzești kanssa kommunistien vallan kasvaessa Romaniassa ja siirtyi Yhdysvaltoihin. Kommunistien otettua vallan Romaniassa Constantin Vișoianu oli poissaolevana syytettyjen penkillä yhdessä mm. puoluejohtaja Iuliu Maniun sekä oikeudesta poissaolevien entisten ulkoministerien Grigore Gafencun ja Niculescu-Buzeștin kanssa marraskuussa 1947 saaden 15 vuoden vankeustuomion.[4]
Kenraali Rădescuk pakeni myös Romaniasta vuoden 1946, ja hän oli johtavassa roolissa pakolaisina olevien romanialaisten poliittisten johtajien joukossa. Vișoianun ja aiemmin maasta lähteneen Cretzianun onnistui saada johtava rooli romanialaisten pakolaispoliitikkojen joukossa. Pakolaisuuteen joutunut kuningas Mikael antoi vuonna 1948 perustetun Romanian kansalliskomitean johdon Vișoianulle vuonna 1950. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1978, jolloin kansalliskomitea hajotettiin.
Constantin Vișoianu asui viimeiset elinvuotensa Marylandin Chevy Chasessä, jossa hän kuoli syöpään vuonna 1994.
Lähteet muokkaa
- ↑ Grigore Niculescu-Buzeşti Enciclopedia Romaniei. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
- ↑ Victor Rădulescu-Pogoneanu: Dezvăluiri despre 23 august. Cum l-am arestat pe Mareșal historia.ro. Viitattu 2.1.2022. (romaniaksi)
- ↑ Romania luopunut sodasta. Helsingin Sanomat, 24.8.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Juliu Maniu tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Helsingin Sanomat, 12.11.1947, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 3.1.2022.