Pianosonaatti nro 2 (Chopin)

Pianosonaatti nro 2 b-mollissa on vuonna 1839 valmistunut Frederic Chopinin pianolle säveltämä sävellys. Sen tunnetuin osa on kolmas osa, surumarssi (ransk. Marche funèbre), jonka Chopin oli säveltänyt jo 1837.

Surumarssiin sisältyy Lento-väliosa Des-duurissa. Surumarssi itse on b-mollissa. Itse surumarssiksi on usein mielletty vain marssimaiset alku- ja loppuosat. Se soitettiin myös Chopinin hautajaisissa, Père-Lachaisen hautausmaalla, 1849 Pariisissa.[1]

Henry Wood on tehnyt kaksi orkesterisovitusta surumarssista. Yksi on soitettu Proms-festivaaleilla neljissä tilaisuuksissa vuosien 1895–1904 välillä.[2] Ensimmäisenä yönä vuoden 1907 Promseilla, 17. elokuuta 1907, Wood saatti uuden version, jonka oli kirjoittanut, kaksi päivää ennen kuolemaansa kuuluisalle viulistille, Joseph Joachimille.[3] Vuonna 1933 Edward Elgar transponoi sen d-molliin ja sovitti sen kokonaiselle orkesterille; Sen ensimmäinen esitys oli hänen ensimmäisessä muistokonsertissansa seuraavana vuonna. Kapellimestari Leopold Stokowski sovitti sen myös laajalle orkesterille; Tämän version äänitti ensimmäistä kertaa Matthias Bamert.

Tunteikas surumarssi on tullut tunnetuksi populaarikulttuurissa. Sitä käytettiin John F. Kennedyn, Winston Churchillin ja Margaret Thatcherin hautajaisissa[4] ja Neuvostoliiton johtajien hautajaisissa, muun muassa Leonid Brežnevin.

Lähteet

muokkaa
  1. Fryderyk Chopin – A Chronological Biography (Arkistoitu – Internet Archive), accessed 21 May 2007
  2. BBC Proms Archives. Retrieved 21 October 2014
  3. Music Web International. Retrieved 21 October 2014
  4. John F. Kennedy Presidential Library. Retrieved 01 April 2016
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Piano Sonata No. 2 (Chopin)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.