Charlotte (Luxemburg)
Charlotte (23. tammikuuta 1896 – 9. heinäkuuta 1985) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar. Hänen valtakaudellaan Luxemburg kehittyi nopeasti, ja Charlotten onnistui jopa välttää monarkian kaatuminen.
Charlotte | |
---|---|
![]() Suurherttuatar vuonna 1942 | |
Luxemburgin suurherttuatar | |
Valtakausi | 14. tammikuuta 1919 – 12. marraskuuta 1964 |
Edeltäjä | Marie-Adélaïde |
Seuraaja | Jean |
Syntynyt |
23. tammikuuta 1896 Bergin linna, Colmar-Berg, Luxemburg |
Kuollut |
9. heinäkuuta 1985 (89 vuotta) Fischbackin linna, Luxemburg |
Puoliso | Felix |
Lapset |
Jean Elisabeth Marie Adelaide Marie Gabrielle Charles Alix |
Koko nimi | Charlotte Adelgonde Elisabeth Marie Wilhelmine |
Suku | Nassau-Weilburg |
Isä | Vilhelm IV |
Äiti | Maria Anna Portugalilainen |
Uskonto | roomalaiskatolilainen |
Varhainen elämä
muokkaaCharlotte oli isänsä Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan Vilhelm IV:n ja Bragançan prinsessa Maria Anna Portugalilaisen toiseksi vanhin lapsi.[1] Charlotte ja hänen muut sisarensa edustivat sitä kuninkaallista sukupolvea, jonka koulutus tapahtui ensimmäistä kertaa nimenomaan luxemburgiksi.[2] Vuonna 1907 Vilhelm, jonka kuudesta lapsesta kaikki olivat tyttäriä, muutti kruununperimyslakia siten, että hänen lapsensa saattoivat periä kruunun. Vilhelmin kruununperilliseksi nousi Charlotten vanhempi sisko Marie-Adélaïde.[3]
Vilhelmin kuoltua hänen vanhin lapsensa Marie-Adélaïde nousi valtaan, mutta luopui kruunusta 14. tammikuuta 1919 saatuaan saksalaismyönteisen maineen ensimmäisen maailmansodan aikana. Charlotte nousi Luxemburgin suurherttuattareksi.[4]
Luxemburgin suurherttuattarena
muokkaaMarie-Adélaïden valtakauden jälkeen monet luxemburgilaiset olivat pettyneitä monarkiaan. Niinpä pian Charlotten valtaannousun jälkeen järjestettiin kansanäänestys monarkiasta luopumisesta. Charlotte onnistui kuitenkin muuttamaan kansan mielipiteen, ja sai 28. syyskuuta 1919 pidetyssä kansanäänestyksessä monarkian poistamisesta 77,8 % hyväksytyistä äänistä. Uudessa perustuslaissa suurherttuan asema valtionpäämiehenä säilytettiin, mutta hänen valtaoikeuksiaan kavennettiin.[5][3]
Avioliitto ja perhe
muokkaaKuusi viikkoa kansanäänestyksen jälkeen Charlotte meni naimisiin Felix Bourbon-Parman kanssa, joka oli viimeisen Parman herttuan Robert I:n poika.[4] Charlotten ja Felixin häät olivat ensimmäiset Luxemburgin suurherttualliset häät, joita vietettiin Luxemburgissa.[2] Charlotte ja Felix olivat menneet kihloihin 1918, ja tätä pidettiin skandaalisena, koska Felix oli taistellut ensimmäisen maailmansodan aikana keskusvaltojen puolella ja oli Itävalta-Unkarin keisarinna Zitan nuorempi veli. Hääpäivän aamuna pidettiin verrattain pienimuotoinen seremonia, jota seurasi isompi kirkollinen hääjuhla.[6][7]
Parille syntyi yhteensä kuusi lasta:[4][5]
- Jean; myöhemmin suurherttua (1921–2019)
- Elisabeth (1922–2011)
- Marie Adelaide (1924– 2007)
- Marie Gabrielle (1925 – 2023)
- Charles (1927–1977)
- Alix (1929–2019)
Toinen maailmansota
muokkaaToisen maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 Luxemburg arveli puolueettomuuden suojelevan valtiota. Natsi-Saksa kuitenkin käytti Luxemburgia ja Belgiaa, joka oli samalla tavalla puolueeton, läpikulkumaina Ranskaan ohi Ranskan Maginot-linjan. Toukokuussa 1940 Saksan joukot saavuttivat Luxemburgin ja miehittivät sen nopeasti. Luxemburgin hallitus ja Charlotte perheineen lähti salassa maanpakoon Ranskaan. Ranskan joutuessa Saksan hyökkäyksen kohteeksi pakolaishallitus siirtyi Espanjan ja Portugalin kautta Isoon-Britanniaan. Sieltä Charlotte ja hänen perheensä matkusti myös Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, missä he asettuivat Montrealiin[8], mistä he palasivat myöhemmin Isoon-Britanniaan.
Natsi-Saksa yritti taivutella Charlottea palaamaan Luxemburgiin, mutta tämä kieltäytyi ja asettui tukemaan liittoutuneita ja Luxemburgia ulkomailta käsin.[2]
Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa Charlotte puhui Luxemburgin puolesta muun muassa radiossa. Amerikkalaissotilaiden vapautettua Luxemburgin prinssi Felix ja kruununperijä Jean palasivat maahan jo 10. syyskuuta 1944. Charlotte itse otettiin suuren kansansuosion saattelemana vastaan 14. huhtikuuta 1945. Maahan palattuaan Charlotte vieraili mm. Ardennien taistelun raunioilla, mikä lujitti luxemburgilaisten uskoa suurherttuattareensa.[5][9]
Sodan jälkeen
muokkaaVuonna 1948 voimaantulleen perustuslain nojalla Luxemburgissa tehtiin monia merkittäviä muutoksia. Maa hylkäsi puolueettomuuden ollessaan mukana perustamassa Natoa ja Euroopan talousyhteisöä. Lisäksi maassa siirryttiin yleiseen ja yhtenäiseen äänioikeuteen, työntekijöiden oikeuksia kehitettiin ja sosiaaliturva otettiin käyttöön. Charlotte tuki avoimesti Luxemburgin demokratisoitumista, mutta osoitti myös isänmaallisuutta maataan kohtaan, minkä johdosta hänet nähtiin maan itsenäisyyden ja sodanjälkeisen kehityksen symbolina.[4]
Vuonna 1951 kolme ruotsalaista aatelista, Sigvard Bernadotte, Carl Johan Bernadotte ja Lennart Bernadotte, saivat Charlotten ja pääministeri Pierre Dupongin allekirjoittamalla määräyksellä Wisborgin kreivin arvonimet, koska Ruotsin laki ei mahdollistanut heidän käyttää omia aatelistitteleitään. Tittelit ovat perinnöllisiä.[10]
Vuonna 1954 Charlotte ja Felix sekä lapset Jean ja Elisabeth osallistuiovat Kreikan kuningasparin järjestämään ns. kuninkaiden risteilyyn, jossa yli 100 kuninkaallista ympäri Eurooppaa seilasi Välimeren ympäri.[11]
1950- ja 1960 -luvuilla Charlotte teki paljon valtiovierailuita tuodakseen Luxemburgia paremmin näkyväksi maailmalla. Edeltäjistään poiketen Charlotten valtiovierailut suuntautuivat myös Euroopan ulkopuolelle.[12]
Kruunusta luopuminen ja viimeiset vuodet
muokkaaCharlotte luopui kruunusta 12. marraskuuta 1964. Häntä seurasi suurherttuaksi hänen poikansa Jean.[5] Entinen suurherttuatar asettui Fischbachin linnaan, jossa vietti eläkepäiviä omien mielenkiinnonkohteittensa parissa. Näihin kuuluivat mm. runot, joita hän kirjoitti niin englanniksi, ranskaksi kuin saksaksikin, ja kuvataide.[2]
Charlotte kuoli 9. heinäkuuta 1985, ja hänet haudattiin Luxemburgin Notre-Damen katedraaliin.[5]
Kunnianosoituksia
muokkaaLuxemburgilaiset
muokkaaSuurherttuana Charlotte oli seuraavien luxemburgilaisten ritarikuntien suurmestari:[13]
- Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunta (yhdessä Alankomaiden hallitsijan kanssa)[14]
- Aadolf Nassaulaisen ritarikunta
- Tammikruunun ritarikunta
- Luxemburgin ansioritarikunta (perustaja)[15]
Ulkomaalaiset
muokkaa- Besan ritarikunnan suurristi (Albania, 1931)[16]
- Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1933)[17]
- Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1939)[18]
- Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1949)[19]
- Kahden ritarikunnan nauha (Portugali, 1949)[17]
- Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1955)[20]
- Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi (Norja, 1964)[21]
- Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Thaimaa, 1964)[22]
- Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1923)[23]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Vilhelm IV Luxemburgin hovi. Viitattu 30.10.2014. (ranskaksi)
- ↑ a b c d On this day: Commemorating Grand Duchess Charlotte's birthday RTL Today. 23.1.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Grand Duchess who triggered monarchy vote died 100 years ago Luxembourg Times. 12.4.2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Charlotte. Luxembourg Heiress, Reign & Abdication Encyclopædia Britannica. 22.2.2024. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Charlotte Cour Grand-Ducale. Viitattu 31.10.2014. (ranskaksi)
- ↑ Marie Adelheid, Grand-Duchess of Luxembourg International Encyclopedia of the First World War. 2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Grand Duchess Charlotte of Luxembourg Unofficial Royalty. 21.1.2015. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Philippe Bernier Arcand: L’exil québécois du gouvernement du Luxembourg. Histoire Québec, 2010, 15. vsk, nro 3, s. 19–26. ISSN 1201-4710 Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
- ↑ Grand Duchess Charlotte of Luxembourg LRE Foundation. 2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Mémorial A n° 48 de 1951 - Legilux (PDF). Archived from the original (PDF) on 21 July 2015. Retrieved 7 May 2016. legilux.public.lu. 13.8.1951. Arkistoitu 2015. Viitattu 12.4.2025. (ranskaksi)
- ↑ Agamemnon, 1954: Cruise of the Kings Unofficial Royalty. 25.8.2013. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Luxembourg's Royals: Grand Duchess Charlotte (1896–1985): symbol of a united Luxembourg RTL Today. 26.2.2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Honorary distinctions of the Grand Duchy of Luxembourg (pdf) (s. 3) gouvernement.lu. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Order of the Golden Lion of the House of Nassau, V Class Knight Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Order of Merit of the Grand Duchy of Luxembourg, Grand Officer Medalbook. Viitattu 12.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Communiqué de la Maison Royale Albanian Royal Family. 2024. Viitattu 12.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 12.2.2024. (portugaliksi)
- ↑ Kungl. Serafimerorden (s. 8) Sveriges statskalender. 1940. Viitattu 13.2.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Ordonnance Souveraine no 3.821, du 20 janvier 1949, Conférant la Grand Croix de l'Ordre de Saint-Charles (pdf) Journal de Monaco. 31.1.1949. Viitattu 13.2.2024. (ranskaksi)
- ↑ Jørgen Pedersen: Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 466. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.2.2024. (tanskaksi)
- ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden (s. 782) Norges statskalender. 1970. Viitattu 12.2.2024. (norjaksi)
- ↑ แจ้งความสำนักนายกรัฐมนตรี พระราชทานเครื่องขัตติยราชอิสริยาภรณ์มหาจักรีบรมราชวงศ์ (pdf) Royal Thai Government Gazette. 29.12.1964. Arkistoitu 2016. Viitattu 13.2.2024. (thaiksi)
- ↑ Wattel, M. & B.: Les Grand'Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours. Titulaires français et étrangers. s. 21, 489, 615. Archives & Culture, 2009. ISBN 978-2-35077-135-9 (ranskaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charlotte (Luxemburg) Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Marie-Adélaïde |
Luxemburgin suurherttuatar 1919–1964 |
Seuraaja: Jean |