Wikipedia

Marie-Adélaïde

Luxemburgin suurherttuatar (1912–1919)

Marie-Adélaïde (14. kesäkuuta 1894 – 24. tammikuuta 1924) oli Luxemburgin suurherttuakunnan suurherttuatar.

Marie-Adélaïde
Köyhien sisar Marie
Marie-Adélaïde 1910-luvulla
Luxemburgin suurherttuatar
Valtakausi 25.2.1912 – 14.1.1919
Kruunajaiset 18. kesäkuuta 1912
Edeltäjä Vilhelm IV
Seuraaja Charlotte
Syntynyt 14. kesäkuuta 1894
Bergin linna, Colmar-Berg, Luxemburg
Kuollut 24. tammikuuta 1924 (29 vuotta)
Hohenburgin linna, Lenggries, Weimarin tasavalta
Koko nimi Marie Adelheid Thérèse Hilda Wilhelmine
Suku Nassau-Weilburg
Isä Vilhelm IV
Äiti Maria Anna Portugalilainen
Uskonto roomalaiskatolilainen

Varhaiset vuodet

muokkaa

Marie-Adélaïde oli isänsä, Vilhelm IV, Luxemburgin suurherttuan ja Nassaun nimellisen herttuan vanhin lapsi.[1] Marie-Adélaide oli ensimmäinen Luxemburgin alueella syntynyt hallitsija pitkään aikaan ja samoin Luxemburgin ensimmäinen naismonarkki sitten 1700-luvun lopun. Edellinen Luxemburgin hallitsijana ollut nainen oli vuonna 1780 kuollut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna Maria Teresia, ja edellinen Luxemburgin alueella syntynyt Luxemburgin hallitsija oli Juhana Luxemburgilainen, joka kuoli 1346.[2]

Vuonna 1907 Vilhelm poisti miespuolisen serkkunsa kruununperimysjärjestyksestä ja julisti vanhimman tyttärensä Marie-Adélaïden kruununperijäksi.[3]

Suurherttuattarena

muokkaa

Marie-Adélaïde nousi valtaan isänsä kuoltua 1912, jolloin hänestä tuli Luxemburgin ensimmäinen naispuolinen hallitsija. Marie-Adélaïde oli tuolloin vielä 17, minkä vuoksi hänen äitinsä toimi sijaishallitsijana tyttärensä 18. syntymäpäivään asti. Maria Anna oli toiminut sijaishallitsijana jo miehensä sairastelun aikana.[2][4]

Luxemburg oli käytännössä parlamentaarinen monarkia, sillä Vilhelm IV ei juurikaan käyttänyt perustuslain hänelle suomia laajoja valtaoikeuksia. Marie-Adélaïde oli kuitenkin syvästi uskossa oleva katolilainen ja uskoi, että Jumala oli asettanut hänet valtaistuimelle. Tämän vuoksi hän alkoi puuttumaan maan sisäpolitiikkaan isäänsä ahkerammin.[5] Marie-Adélaïde käytti valtaansa jo ensimmäisenä päivänään vannottuaan hallitsijanvalansa 18. kesäkuuta 1912, kun hän kieltäytyi allekirjoittamasta lakiesitystä, joka olisi pienentänyt katolilaisen papiston roolia maan kouluissa. Myöhemmin suurherttuatar kuitenkin antoi periksi ja allekirjoitti lain.[3]

Osa parlamentin jäsenet oli kuitenkin optimistisia: esim. puhemies Auguste Laval kuvaili suurherttuattaren valtaannousua uuden ja iloisen aikakauden alkuna, koska Marie-Adélaïde oli ensimmäinen Luxemburgin hallitsija, joka oli syntynyt ja käynyt koulunsa maan alueella. Valtakautensa alussa Marie-Adélaïde seurasi pitkäikäisen ja poliittista vakautta edustavan pääministeri Paul Eyschenin neuvoja. Vaikka parilla ei aina ollutkaan yhtäläistä mielipidettä asioista, he tulivat kuitenkin toimeen keskenään, ja Eyschen toimi pääministerinä aina kuolemaansa, vuoteen 1915, asti.[4]

Ensimmäinen maailmansota

muokkaa

Virallisesti Luxemburgin piti olla neutraali maa ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta Saksan keisarikunta miehitti sen elokuussa 1914. Vaikka maan omat poliittiset instituutiot toimivatkin näennäisen itsenäisesti, Luxemburg oli kuitenkin todellisuudessa Saksan armeijan komennossa.[5] Luxemburg ja Saksa olivat myös tulliliitossa, jonka nojalla Luxemburg vei Saksaan valtavia määriä terästä ja valurataa, ja Saksasta tuotiin suurin osa Luxemburgin tarvitsemasta kivihiilestä.[2][6]

Vuoden 1915 loppua kohden Marie-Adélaïde hajotti parlamentin, kun konservatiivijohtoinen vähemmistöhallitus ajatui poliittiseen umpikujaan. Vaikka hän toimikin perustuslain puitteissa, suurherttuattaren toimintaa pidettiin paheksuttavana.[3]

Sekä Ranska että Belgia myös suunnittelivat Luxemburgin liittämistä itseensä, mikäli Marie-Adélaïden hallinto kaatuisi. Myös se, että suurherttuattaren sisko Antonia ilmoitti menevänsä kihloihin Baijerin prinssin kanssa, pahensi Luxemburgin asemaa.[4] Lisäksi Marie-Adélaïde puhui saksaa ja otti vastaan runsaasti saksalaisia aristokraatteja sekä sotilaallista johtoa hovissaan.[5] Erityisen ongelmallisena pidettiin Saksan keisari Vilhelm II:n vierailua suurherttuattaren palatsissa.[7] Sittemmin on kuitenkin arveltu, että suurherttuatar oli tietoinen keisarin vierailusta vasta siinä vaiheessa, kun Vilhelm oli jo matkalla ja otti tämän vastaan pääministerinsä pyynnöstä.[3]

Vallasta luopuminen ja viimeiset vuodet

muokkaa

Myös suurherttuattaren jämäkkä tapa hallita maataan oli tehnyt hänestä erittäin epäsuositun kansan keskuudessa.[6]

Amerikkalaisjoukkujen saavuttua Luxemburgin kaupunkiin marraskuussa 1918 nämä totesivat maan hallituksen olevan vaakalaudalla, minkä vuoksi Luxemburg taivuteltiin katkaisemaan siteensä Saksaan. Tammikuuhun 1919 mennessä paikallisten turhauminen oli yltynyt suoranaiseksi kapinaksi. Parlamentin sosialistit ja liberaalit alkoivat vaatia monarkian lakkauttamista. Marie-Adélaïde luopui vallasta pikkusisarensa Charlotten hyväksi. Vain muutama kuukausi tämän jälkeen Luxemburgissa järjestettiin kansanäänestys monarkiasta, jossa kansalaiset asettuivat kuitenkin monarkian puolelle uuden suurherttuattaren noustua valtaan. Hallitsijan valtaoikeuksia kuitenkin kavennettiin merkittävästi.[3]

Vallasta luovuttuaan Marie-Adélaïde ei yrittänyt puolustella tekojaan, vaan poistui maasta.[5] Hän kiersi Eurooppaa ja päätyi lopulta Modenaan, jossa hän asettui karmeliittaluostariin. Nunnanlupauksen hän antoi Roomassa 1920, mutta joutui jättämään luostarielämän huonon terveydentilansa takia. Nunnana ollessaan entinen suurherttuatar toimi Köyhien pikkusisaret -nimisessä naisjärjestössä ja hänet tunnettiin nimellä köyhien sisar Marie. Marie-Adélaïde kuoli influenssaan Hohenburgin linnassa Saksassa 24. tammikuuta 1924. Hänen maalliset jäänteensä siirrettiin Notre-Damen katedraaliin vuonna 1947. Marie-Adélaïde ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut omia lapsia.[2][3][8]

Kunnianosoitukset

muokkaa

Suurherttuattarena Marie-Adélaïde oli seuraavien ritarikuntien suurmestari:[9]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ S.A.R. le Grand-Duc Guillaume IV Cour grand-ducale. 2014. Viitattu 30.10.2014. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d S.A.R. la Grande-Duchesse Marie-Adélaïde Cour grand-ducale. 2014. Viitattu 30.10.2014. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c d e f Grand Duchess who triggered monarchy vote died 100 years ago Luxembourg Times. 12.4.2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Luxembourg History Podcast: Luxembourg's dynastic crisis and the abdication of Marie-Adélaïde RTL Today. 20.8.2024. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Marie Adelheid, Grand-Duchess of Luxembourg International Encyclopedia of the First World War. 2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  6. ↑ a b Luxembourg - Grand Duchy, Europe, Benelux Encyclopædia Britannica. 10.4.2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Grand Duchess Marie-Adélaïde of Luxembourg Unofficial Royalty. 13.6.2013. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Marie Adelaide, Grand Duchess of Luxemburg British Museum. 2025. Viitattu 2025-04-012. (englanniksi)
  9. ↑ Honorary distinctions of the Grand Duchy of Luxembourg (pdf) (s. 3) gouvernement.lu. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  Edeltäjä:
Vilhelm IV 		Luxemburgin suurherttuatar
1912–1919 		Seuraaja:
Charlotte
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marie-Adélaïde&oldid=23167027”