Charles de Freycinet
Charles Louis de Saulces de Freycinet (14. marraskuuta 1828 Foix – 15. toukokuuta 1923 Pariisi)[1] oli ranskalainen insinööri ja poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä neljä kertaa vuosina 1879–1880, 1882, 1886 ja 1890–1892.
| Charles de Freycinet | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Jules Grévy |
| Edeltäjä | William Henry Waddington |
| Seuraaja | Jules Ferry |
| Presidentti | Jules Grévy |
| Edeltäjä | Léon Gambetta |
| Seuraaja | Charles Duclerc |
| Presidentti | Jules Grévy |
| Edeltäjä | Henri Brisson |
| Seuraaja | René Goblet |
| Presidentti | Sadi Carnot |
| Edeltäjä | Pierre Tirard |
| Seuraaja | Émile Loubet |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1828 Foix, Ranska |
| Kuollut | 15. toukokuuta 1923 (94 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Maltilliset tasavaltalaiset |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Freycinet valmistui École Polytechniquesta ja työskenteli valtion kaivosinsinöörinä. Hänet nimitettiin vuonna 1883 valtion kaivostarkastajaksi. Kun Ranskan kolmas tasavalta perustettiin syyskuussa 1870, Léon Gambetta nimitti Freycinetin Tarn-et-Garonnen prefektiksi ja kuukautta myöhemmin hallituksen sotakabinetin päälliköksi. Tässä tehtävässä hänen organisointikykynsä auttoi hallitusta jatkamaan sotaa Saksaa vastaan.[1]
Freycinet valittiin Ranskan senaattiin vuonna 1876. Seuraavana vuonna hänestä tuli Jules Dufauren hallituksen yleisten töiden ministeri ja hänen johdollaan laadittiin Freycinet’n ohjelmaksi kutsuttu suunnitelma, jossa valtio laajensi merkittävsäti rautatie- ja vesitieverkostoa. Pääministeriksi Freycinet tuli ensi kerran joulukuussa 1879, mutta hänen ensimmäinen hallituksensa kaatui pian uskonnollisten yhteisöjen asemaa koskeneeseen kiistaan. Tammikuusta elokuuhun 1882 hän oli samanaikaisesti pää- ja ulkoministerinä. Freycinet oli vuonna 1887 ehdolla presidentiksi, mutta hävisi vaalin Sadi Carnot’lle.[1]
Kaikkiaan Freycinet oli ministerinä kahdessatoista hallituksessa. Vuonna 1888 hänestä tuli ensimmäinen siviili puolustusministerinä 40:en vuoteen. Vuosina 1888–1893 toimiessaan vuoroin puolustus- ja pääministerinä hän ajoi läpi suuren puolustuslaitoksen uudistusohjelman, johon kuului muun muassa kolmivuotisen palvelusajan asettaminen ja pääsesikunnan sekä korkeimman sotaneuvoston perustaminen. Freycinet joutui eroamaan puolustusministerin paikalta tammikuussa 1893 Panama-skandaalin seurauksena. Hän oli sen jälkeen vielä lyhytaikaisesti sotaministerinä vuonna 1899 sekä salkuttomana ministerinä vuosina 1915–1916.[1]
Freycinet kuului Ranskan tiedeakatemiaan vuodesta 1882[2] ja Ranskan akatemiaan vuodesta 1890.[1]
Teokset
muokkaa- Traité de mécanique rationnelle (1858)
- De l'analyse infinitesimale (1860 ; 1881)
- Des pentes économiques en chemin de fer (1861)
- Emploi des eaux d'égout en agriculture (1869)
- Principes de l'assainissement des villes (1870)
- Traité d'assainissement industriel (1870)
- La Guerre en Province pendant le siège de Paris, 1870–1871 (1871)
- Essai sur la philosophie des sciences (1896)
- La Question d'Égypte (1905)
- Souvenirs, 1848–1878 (1912)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Charles-Louis de Saulces de Freycinet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.4.2013.
- ↑ Les membres du passé dont le nom commence par F (ranskaksi) Ranskan tiedeakatemia. Viitattu 2.1.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles de Freycinet Wikimedia Commonsissa
- Charles de Freycinet (ranskaksi) Académie française