Carnevalesca
Carnevalesca on vuonna 1918 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Lucio D’Ambran käsikirjoittaman ja Amleto Palermin ohjaaman symbolistisen draaman pääosaa esittää elokuvadiiva Lyda Borelli.
| Carnevalesca | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Amleto Palermi |
| Käsikirjoittaja | Lucio D’Ambra |
| Kuvaaja | Giovanni Grimaldi |
| Pääosat | Lyda Borelli, Livio Pavanelli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Ensi-ilta | 1. maaliskuuta 1918 (Rooma) |
| Kesto | 1 755/1 500 metriä (70 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Malazian hallitsijasuvun linnaan neljän eri karnevaalin aikana. Valkoisessa karnevaalissa suvun nuoret nauttivat viattomasti iloisesta juhlasta. Sinisessä karnevaalissa prinssi Luciano ihastuu nuoreen tyttöön. Punaisessa karnevaalissa hän luopuu rakkautensa tähden kruununperillisen osastaan. Mustassa karnevaalissa vallantavoittelijoiden kunnianhimo johtaa verenvuodatukseen.[1]
Näyttelijät muokkaa
| Lyda Borelli | … | prinsessa Maria Teresa |
| Livio Pavanelli | … | prinssi Luciano |
| Renato Visco | … | Luciano lapsena |
| Mimì | … | Maria Teresa lapsena |
| Gino Cuchetti | … | [2] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto muokkaa
Cinesin johtajan Alberto Fassinin ideoiman Carnevalescan oli määrä olla Lyda Borellin taiteellisesti korkeatasoinen suurteos. Symbolisen ja allegorisen elokuvan käsikirjoittajaksi palkattiin Lucio D’Ambra ja ohjaajaksi Amleto Palermi. Musiikin säveltäjäksi kaavailtiin jopa Giacomo Puccinia, mutta lopulta elokuva jäi vaille asianmukaista säestystä.[3]
Elokuvan kerronta perustuu vallitsevan järjestyksen kyseenalaistaviin karnevaaleihin, jotka toimivat kuolevan poliittisen järjestelmän allegoriana. Malazian (italian malizia – ’ilkeys, viekkaus, oveluus’) kuningaskunta on vajonnut petolliseen unimaailmaan, joka heijastuu kuin prisman kautta valkokankaalle surrealistisina näkyinä. Valheiden verkkoon takertuneen päähenkilön sisäinen kamppailu päättyy diivaelokuvalle tyypillisesti henkilökohtaiseen tragediaan.[4]
Aikalaiskritiikki piti elokuvaa liian keinotekoisena ja Borellin näyttelijänsuoritusta vanhanaikaisena ja väsyneenä[1]. Myöhemmin sitä on kuvailtu hienoksi elokuvarunoelmaksi, joka on täynnä yllättäviä vihjeitä ja mieleenpainuvia kuvia[5]. Carnevalesca jäi Borellin viimeiseksi näytelmäelokuvaksi. Hän teki vielä kaksi ensimmäisen maailmansodan propagandaelokuvaa ja meni sen jälkeen naimisiin teollisuusmiehenä tunnetun kreivi Vittorio Cinin kanssa.[6]
Suomessa elokuvaa lienee esitetty alkuvuodesta 1921 nimellä Elämän karnevaali. Lehtimainoksessa sen todettiin olevan lapsilta kielletty.[7]
Restaurointi muokkaa
Carnevalesca on restauroitu Bolognan elokuva-arkistossa vuonna 1993[8]. Alkuperäisestä 1 755 metrin pituudesta on säilynyt 1 500 metriä. Elokuvan väritys on palautettu Belgian elokuva-arkistossa kehitetyn menetelmän avulla.[9]
Lähteet muokkaa
- Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1918 (1991), s. 41–42.
- ↑ Mazzei, Luca: Lucio D’Ambra: Biofilmografia. Bianco & Nero, settembre–ottobre 2002, LXIII. vsk, nro 5, s. 134. ISBN 88-317-7936-2.
- ↑ Sempre in penombra sempreinpenombra.com. Viitattu 14.2.2016.
- ↑ Dalle Vacche, s. 30, 78, 210–211, 256.
- ↑ Cineteca di Bologna cinetecadibologna.it. Viitattu 14.2.2016.
- ↑ Italia Parallela italiaparallela.blogspot.fi. Viitattu 14.2.2016.
- ↑ Eldorado-elokuvateatterin mainos. Helsingin Sanomat, 13.2.1921, s. 3.
- ↑ Elokuvan alkutekstit.
- ↑ Dalle Vacche, s. 266.
Aiheesta muualla muokkaa
- Carnevalesca Internet Movie Databasessa (englanniksi)