Carl Hirn
Carl August Hirn (21. marraskuuta 1886 Säkkijärvi – 16. helmikuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja musiikkitoimittaja.
Elämä muokkaa
Hirnin vanhemmat olivat sahanhoitaja David Herman Hirn ja Hilda Maria Olsoni. Hänen setänsä oli professori Yrjö Hirn.[1] Hirn kävi 9 luokkaa Haminan yhteiskoulua ja opiskeli lyhyesti Helsingin musiikkiopistossa. Hän matkusti 1910 Jean Sibeliuksen suosittelemana Wieniin, missä hän opiskeli yksityisesti musiikinteoriaa, sävellystä ja pianonsoittoa. Wienistä Hirn siirtyi Berliiniin, jossa hän opiskeli Königliche Akademische Hochschule für Musikissa sekä yksityisesti.
Kustannusliike Simrock alkoi painaa Hirnin sävellyksiä ja myönsi hänelle myös Brahmsin stipendin. Hirn muutti 1927 Pariisiin, jossa hän säveltämisen ohessa opiskeli yksityisesti. Hän myös kirjoitti saksalaisiin lehtiin Ranskan musiikkielämästä. Pariisissa hän asui taiteilijakaupunginosa Montparnassessa, jonka kaduilla salonkiorkesterit myös esittivät hänen sävellyksiään. Lisäksi hänen teoksiaan soitettiin Berliinin ja Pariisin radioissa. Hirn asui ulkomailla yhteensä yli 20 vuotta. Alussa hän vieraili Suomessa jouluisin ja kesäisin, mutta ennen paluutaan Suomeen vuonna 1933 hän oleskeli ulkomailla yhtäjaksoisesti noin kymmenen vuotta.[2] Hirnin oli tarkoitus vain käydä Suomessa, mutta kiristynyt maailmantilanne ja sota pakottivat hänet jäämään maahan.
Suomessa Hirnin sävellyksiä esittivät konserteissaan Timo Mikkilä ja Taneli Kuusisto.[3][4] Myös Martti Paavola käytti opetustyössään Hirnin pianokappaleita. Vuonna 1946 Hirnin ystävät ja kustantajat juhlivat säveltäjän kanssa hänen 60-vuotispäiväänsä, joka huomioitiin lehdistössäkin.[5] Hirnin elämäntapa oli boheemi ja hän tuli toimeen hyvin niukasti; hänen mainitaan jopa kärsineen aliravitsemuksesta joutuessaan sairaalaan vähän ennen kuolemaansa vuonna 1949. Säveltämisen ohella Hirn harrasti kirjallisuutta ja maalaustaidetta. Hirn on haudattu Hietaniemen hautausmaalle lähelle taiteilijakukkulaa samaan paikkaan kuin sisarensa, laulaja Marta Axelson o.s. Hirn.
Teokset muokkaa
Hirnistä on käytetty usein nimitystä ”salonkisäveltäjä”, jolla on viitattu hänen teostensa pienimuotoisuuteen. Hirnille ominaisin sävellysmuoto oli miniatyyri, jossa hän kehittyi varsin taitavaksi. Leimansa hänen teoksilleen antavat lyyrisyys, impressionistisuus ja ennen kaikkea kosmopoliittisuus – suomalaiskansallisia vaikutteita on havaittavissa vain harvoin. Hirnin sävellyksille on tyypillistä hallittu äänenkuljetus ja tyylikkyys, jotka eivät sulje pois kepeyttä ja leikillisyyttä.
Hirnin sävellyksiä:
- orkesterisarja Pelimannin poluilta
- Intermezzo ja Valse orkesterille
- orkesterilauluja
- teoksia pianolle ja salonkiorkesterille: Hoangho, Valse-Champagne, Tête à tête
- musiikkia nukke- ja Kasperl-teattereihin
- yksinlauluja, mm. Sigbjörn Obstfelderin ja omiin runoihin
- suuri määrä pianosävellyksiä ja miniatyyrejä, esim. etydi C-duuri, Arabesque, Capriccio, Sudenkorento auringonpaisteessa, Perhonen, Venematka kirkkoon, Painostava yö
Lähteet muokkaa
- Suomen säveltäjiä, Toinen osa - Heino Kaskesta Leif Segerstamiin, toimittanut Einari Marvia. WSOY, 1966.
- Otavan iso musiikkitietosanakirja, osa 3, toimittaneet Ala-Könni, Granholm, Gronow et al. Otava, 1978.
- Suomen musiikin historia 2, Kansallisromantiikan valtavirta 1885 - 1918, Erkki Salmenhaara. WSOY, 1996.
- Proceedings of the 9th Congress of the IASS/AIS - Helsinki-Imatra: 11-17 June, 2007, Eila Tarasti: Signs of Impressionism - The art of miniature in the piano works of Finnish composer, Carl Hirn (1886 - 1949), toimittanut Eero Tarasti, 2009.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ernst Nordström: Genealogiska tabeller rörande släkterna Nordström, Ottelin, Hirn och Alopaeus, s. 68. Helsinki: Tidnings- & Tryckeri-aktiebolagets tryckeri, 1904.
- ↑ Efter 22 år hemma igen. Helsingfors-journalen, elokuu 1933.
- ↑ Konsertit. Helsingin Sanomat, 21.2.1947.
- ↑ Uutuus-konsertti. Sosialidemokraatti, 7.12.1946.
- ↑ Carl Hirn 60 år. Hufvudstadsbladet, 21.11.1946.