Carl Erik Hilding Wolff

Carl Erik Hilding Wolff (26. marraskuuta 1894 Ilmajoki – 31. joulukuuta 1971) oli suomalainen jääkärilääkintäeversti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Misse-joella Saksan itärintamalla. Myöhemmin hän taisteli Suomen sisällissodassa Valkoisessa Armeijassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki armeijalääkärinä ja toimi talvi- ja jatkosodan aikana esikuntalääkärinä muun muassa Aunuksen Ryhmässä ja Päämajassa.

Carl Erik Hilding Wolff

Perhetausta

Wolffin vanhemmat olivat kauppias Carl Albert Ossian Wolff ja Ebba Lovisa Dahlqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 sairaanhoitaja Lyyli Maria Österlundin kanssa.

Opinnot

Wolff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaista reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1912–1915 ja 1919–1925 sekä suoritti lääketieteen kandidaattitutkinnon vuonna 1919 ja lisensiaattitutkinnon vuonna 1925.

Jääkärikausi

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Wolff liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Wolff saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 5. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan aluksi joukkueenjohtajaksi ja komppanian päällikkyyden hän vastaanotti 12. huhtikuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.

Sisällissodan jälkeinen aika

Wolff palveli sodan jälkeen edelleen 8. komppanian päällikkönä 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hän erosi armeijasta 21. marraskuuta 1918. Yliopiston Korvaklinikan vapaaehtoisena avustajalääkärinä hän toimi 23. heinäkuuta – 30. marraskuuta 1925 ja avustajalääkärinä 1. joulukuuta 1925 – 30. marraskuuta 1928 ja virkaatekevänä apulaisopettajana neljän kuukauden ajan vuonna 1927. Hän toimi 1. lokakuuta 1925 – 14. toukokuuta 1926 välisen ajan Autopataljoonan ja 15. toukokuuta – 20. joulukuuta 1926 välisen ajan Laivaston koulutuskomennuskunnan lääkärin viransijaisena, jonka jälkeen hän astui uudestaan armeijan palvelukseen 21. joulukuuta 1926 ja hänet sijoitettiin lääkintäkapteenina Autopataljoonan (myöhemmin Huoltopataljoona 1) lääkäriksi. Tänä aikana hän toimi myös Helsingin sotilassairaalassa korvatautien erikoislääkärinä vuosina 1929–1934 yhteensä kahdeksan kuukauden ajan. Huoltopataljoonasta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1934 Rannikkotykistörykmentti l:n lääkäriksi ja edelleen 27. huhtikuuta 1936 Kadettikouluun, missä hän toimi sotakoulujen päällikkölääkärinä, kunnes hänet nimitettiin 24. maaliskuuta 1937 alkaen 1. Divisioonan lääkäriksi.

Armeijalääkärin tehtävien ohella hän toimi myös Helsingin tuberkuloosisairaalan virkaatekevänä laryngologi-alilääkärinä noin yhdeksän kuukauden ajan vuosina 1929–1930 ja oli Yliopiston patologis-anatomisen laitoksen virkaatekevänä amanuenssina ja assistenttina noin seitsemän kuukauden ajan vuosina 1934–1936 ja amanuenssina 1. huhtikuuta 1936 alkaen. Sädehoitolaitoksen virkaatekevänä patologi-alilääkärinä toimi vuonna 1937 noin kuukauden ajan. Hän toimi myös avustajana patologisen odontologian kandidaattien anatomian opetuksessa syksystä 1934 lähtien.

Talvi- ja jatkosota

Wolff osallistui talvisotaan päällikkölääkärinä Kannaksen armeijassa. Karjalan Armeijasta hänet siirrettiin päällikkölääkäriksi Maavoimiin ja toimi sodanaikaisen lääkintähuollon uudestijärjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Välirauhan aikana hänet siirrettiin päälliköksi Kotijoukkojen esikunnan Lääkintätoimistoon.

Jatkosodan puhjettua Wolff komennettiin lääkäriksi Karjalan Armeijan esikuntaan (myöhemmin Aunuksen Ryhmä). Vuonna 1942 hänet siirrettiin Kotijoukkojen lääkäriksi, mistä tehtävästä hänet siirrettiin vielä samana vuonna Päämajaan, missä hän toimi osastopäällikkönä Lääkintäosasto I:llä osastolla ja myöhemmin toimistopäällikkönä Lääkintä 2:ssa. Sotien jälkeen hän toimi Keskussotilassairaala l:n osastolääkärinä vuoteen 1956 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.

Luottamustoimet

Wolff toimi Autopataljoonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1928 ja puheenjohtaja vuosina 1929–1932. Helsingin lääkäriyhdistyksen sihteerinä hän toimi vuosina 1929–1937 ja Suomen lääkintäupseeriliiton sihteerinä vuosina 1928–1930 ja varapuheenjohtajana vuonna 1936 sekä puheenjohtaja vuonna 1937. Helsingin sotilaslääkäriyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuonna 1930 ja Suomen Lääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtajana vuosina 1942–1945 sekä Suomen Lääkäriseuran hallituksen jäsenenä vuosina 1944–1947 ja puheenjohtajana vuonna 1945.

Julkaisut

• Om röntgenhehandling vid tonsillitis chronica, med särskilt beaktande av de patologisk-anatomiska förändringarna i de bestrålade tonsillerna, 1933.
• Bidrag till frågan om behandling av hjärnabscesser enligt Lemaitre, 1934.
• Försök med anticatarrvaccin, 1936.
• Kokeilua antikatarrivaksiinilla, 1937 (Suomen sotilaslääketieteellinen aikakauslehti).
• Kenttälääkintäpalveluohjesääntö, 1941 (Yhdessä P. Somerin, E. Pontevan ja P. Salorannan kanssa).
• The freguency of complications of acute otilis media in the finnish army during the years 1931–1938 and the years 1945–1946, 1947 (Octa otolaryngologica.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 5. helmikuuta 1916 Gruppenführer 31. toukokuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Lääkintäkapteeni 18. tammikuuta 1926 Lääkintämajuri 10. joulukuuta 1928 Lääkintäeverstiluutnantti 27. huhtikuuta 1936 Lääkintäeversti 1940		Vapaudenristi 1. lk. Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Ruotsin Miekkaritarikunnan 2. lk. kunniamerkki

Katso myös

• Carl Gustaf Robert Wolff

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.