CIA:n vankilennot ovat Euroopan neuvoston Ihmisoikeus- ja lakiasiainkomitean mukaan tapahtumasarja, jossa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA on suorittanut kansainvälisen oikeuden vastaisia pidätyksiä ja kiertänyt Yhdysvaltain lakia järjestämällä lain kieltämiä kuulusteluja ulkomailla salaisissa paikoissa ja ilmatiloissa kaupallisille yrityksille kuuluneissa lentokoneissa.[1]

  Tummansinisellä merkityistä maista on mahdollisesti luovutettu vankeja CIA:lle.
  Vaaleansinisellä merkittyjen maiden kautta vankeja on mahdollisesti kuljetettu.
  Punaisella merkittyt maat ovat maita joihin vankeja on mahdollisesti kuljetettu.

Vuonna 2007 Euroopan neuvoston Ihmisoikeus- ja lakiasiainkomitean julkaisema Secret detentions and illegal transfers of detainees involving Council of Europe member states: second report -raportti toteaa, että CIA:n salaisia pidätyskeskuksia ja vankilentoja voidaan pitää tosiasiallisina ja että CIA on mahdollisesti suorittanut pidätyksiä myös muualla Euroopassa.[1]

Asia tuli julkisuuteen ensimmäistä kertaa kun sveitsiläinen SonntagsBlick-lehti väitti artikkelissaan, että CIA:lla on Itä-Euroopassa salaisia vankiloita, joissa voidaan käyttää kuulustelumenetelmiä, jotka ovat Yhdysvaltain lain vastaisia.

Parlamentaarisia tutkimuksia

muokkaa

Euroopan parlamentti

muokkaa

Europarlamentti perusti tilapäisen komission tutkimaan CIA:n vankilentoja, jonka raportoijana toimi italialainen MEP Claudio Fava.

Salaista vankilatoimintaa tutkivan väliaikaisen valiokunnan suomalaisjäsenet ovat Ville Itälä (varajäsen), Henrik Lax (varajäsen) ja Reino Paasilinna (varajäsen).

Euroopan neuvosto

muokkaa

Myös Euroopan neuvosto tutki asiaa. Sveitsiläinen Dick Marty johti tutkimuksia ja sai runsaasti tietoja asiasta osoittaen 14 maan tukeneen CIAn toimintaa. Monia tietolähteitä ei julkaistu.

Vuonna 2007 Euroopan neuvoston Ihmisoikeus- ja lakiasiainkomitean julkaisema Dick Martyn toinen raportti toteaa että voidaan pitää tosiasiana sitä, että CIA:lla on ollut salaisia pidätyskeskuksia Puolassa ja Romaniassa useiden vuosien ajan, ja että ei voida sulkea pois mahdollisuutta että CIA on suorittanut pidätyksiä myös muualla Euroopassa liittyen Yhdysvaltain presidentin puheessaan 6. 9. 2008 mainitsemaan High Value Detainees -ohjelmaan. Samoin raportissa tuomitaan Yhdysvaltain, Puolan, Romanian, "Entisen Jugoslavian Makedonian tasavallan", Italian ja Saksan, sekä Venäjän tiedustelujärjestöjen toimet joilla salattiin vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Lisäksi raportti peräänkuuluttaa tietoja ja asianomaisten laillisoikeudellista vastuuta näistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista.[1]

Suomen osuus

muokkaa

Vuonna 2012 Amnestyn edustaja Julia Hall kertoi europarlamentin kuulemisessa Brysselissä, että Suomi on ollut vastahakoinen selvittämään tietoja vankilennoista.[2] Vuonna 2014 eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen totesi, ettei vankilennoista voi saada enää yksityiskohtaista tietoa koska tiedot ovat hävinneet.[3]

Epäiltyjä vankiloita

muokkaa

Epäiltyjä lentoja ja lentokenttiä

muokkaa

Romaniassa

muokkaa

Irlannissa

muokkaa

Tšekissä

muokkaa

Yhdistyneessä kuningaskunnassa

muokkaa

Lentoyhtiöitä tai lentokoneita omistavia yhtiöitä

muokkaa

* Yhtiöillä on lupa laskeutua kaikkialla Yhdysvaltain sotilaslentokentille.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Secret detentions and illegal transfers of detainees involving Council of Europe member states: second report 11.6.2007. Committee on Legal Affairs and Human Rights. Arkistoitu 6.11.2008. Viitattu 1.10.2008.
  2. Amnesty arvostelee Suomea CIA:n vankilentojen takia     Yle Uutiset    . 27.3.2012    . Arkistoitu 24.6.2018  . Viitattu 29.2.2020   .
  3. Oikeusasiamies: CIA:n vankilentoja saattoi käydä Suomessa salaa     Ilta-Sanomat    . 29.4.2014    . Arkistoitu 3.1.2020  . Viitattu 29.2.2020   .
  4. Аркадий Мамонтов утверждает, что на Украине были тайные тюрьмы ЦРУ РИА Новости. 13.3.2006. Arkistoitu 27.5.2006. Viitattu 29.2.2020. (venäjäksi)
  5. a b c European Parliament must investigate alleged CIA torture flights in Belfast and Derry Sinn Féin. 6.4.2006. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa