Avaa päävalikko

C. F. von Wahlberg

suomalainen poliitikko

Carl Ferdinand Immanuel (Emanuel) von Wahlberg (vuoteen 1904 Wahlberg; 30. syyskuuta 1847 Jekaterinograd, Venäjän keisarikunta28. maaliskuuta 1920[1] Helsinki)[2] oli suomalainen lääkäri. Wahlbergin vanhemmat olivat konsistoriaalineuvos Carl Fredrik Wahlberg ja Anna Dorotea von Buck. Hän oli naimisissa Maria Sinebrychoffin kanssa. Wahlberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1866, valmistui 1869 filosofian kandidaatiksi ja 1871 lääketieteen kandidaatiksi sekä lisensiaatiksi ja väitteli tohtoriksi 1873. Hän toimi Suomen kaartin apulaislääkärinä vuosina 1876–1878, pataljoonanlääkärinä 1881–1895 ja Suomen sotaväen ylilääkärinä 1895-1902. Hän perusti Finsk Militär Tidskriftin ja oli sen päätoimittaja 1881–1882 ja toimituksen jäsen 1884–1901. Wahlberg oli 1902–1906 lääkintöhallituksen pääjohtaja.[1] Vuosina 1901–1903 hän oli Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana.

Wahlberg oli vuodesta 1871 naimisissa kauppaneuvos Pavel Sinebrychoffin tyttären Marian kanssa.[2]

Wahlberg sai vuonna 1883 hovineuvoksen, 1892 kollegineuvoksen, 1896 valtioneuvoksen ja vuonna 1903 todellisen valtioneuvoksen arvonimet. Hänet aateloitiin vuonna 1904 nimellä von Wahlberg. Hän toimi aatelissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904–1905. Aatelissuku sammui hänen viimeisen poikansa kuollessa vuonna 1930.[2]

Valtioneuvos C. F. ja Maria von Wahlbergin rahaston varoista jaetaan taiteilija-apurahoja ja tuetaan maatalousalan ammattitaidon edistämistä.[3]

Wahlber kirjoitti ammatillisten tekstien lisäksi useita näytelmiä, kuten Det omöjliga möjligt (1881), Samhällsuppfostran (1882) ja Hörnstenar (1883), kertomuksen De kärleksrike (1882) ja novellikokoelman Vilsekommen (1884), jotka olivat merkittäviä alkusysäyksinä nykyaikaiselle suomalaiselle kaunokirjallisuudelle, mutta jäivät sittemmin unohduksiin. Vuodesta 1910 von Wahlberg julkaisi useita kertomuksia saksaksi.[4]

TeoksetMuokkaa

Tekijänimillä: C. Ferdinand Wahlberg, C. F. Wahlberg, Ferdinand von Wahlberg.

  • Bidrag till kännedom om den septiska mykosen hos menniskan (väitösk.), 1873.
  • Från en härfärd i Turkiet 1877-78, 1878 (Anteckningar från rysk-turkiska kriget 1877-1878 : vid lifgardets 3:dje finska skarpskyttebataljon och ryska gardeskåren)
  • Det omöjliga möjligt: skådespel i en handling. Helsingfors: kustantaja tuntematon, 1881.
  • Samhällsuppfostran: skådespel i fyra akter. Helsingfors: Edlund, 1882.
  • Hörnstenar: skådespel i två akter. Helsingfors: Beijer, 1883.
  • De båda Armfeltarne: romantiskt skådespel i fem akter. Helsingfors: Finska litteratur-sällskapet, 1883.
  • Vilsekommen. Helsingfors: Holm, 1884.
  • Våld: skådespel i tre akter. Helsingfors: Beijer, 1884.
  • Ryttmästaren Berndt Johan Rosenström : en krigarbild från 1828, 1885
  • Uebung der Feldsanitätstruppen. Helsingfors: kustantaja tuntematon, 1886.
  • Från tyska härens sanitetsväsende: en studie. Helsingfors: Wasenius, 1886.
  • Den första hjälpen vid olyckshändelser och på stridsfältet: kort handledning för samariter och sanitetsmanskap. Helsingfors: Lång & Ståhlberg, 1886.
  • Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella: lyhyt ohjaus armeliaisuusosastoja ja parannusjoukkoja varten. 150:llä R. Laurell'in piirtämällä kuvalla ja yhdellä litog. kartalla. Helsinki: Lång, 1886.
  • Försök till kort handledning i sanitetstruppers taktik. 1, Den formella taktiken. Helsingfors: Lång & Ståhlberg, 1888.
  • De kärleksrike: en berättelse. Stockholm: Looström & Komp. i komission: 1888
  • Kort anvisning för soldaten till själfhelsovård i fredstid och själfhjälp i fält. Helsingfors: kustantaja tuntematon, 1891.
  • Kort handbok för läkare vid besigtning af värnepliktige. Helsingfors: Edlund, 1894.
  • Kort anvisning för soldaten till själfhälsovård i fredstid och själfhjälp i fält. Helsingfors: G. W. Edlund, 1897.
  • Lyhyt neuvo sotilaalle, miten hänen tulee hoitaa terveyttään rauhan aikana ja auttaa itseänsä sotakentällä. Helsinki: Edlund, 1897.
  • Ehdotus Suomen sairashoitolaitosten muuttamis- ja uudesti rakentamissuunnitelmaksi. Helsinki: kustantaja tuntematon, 1905.
  • Akter i anledning af min afgång från Generaldirektörsembetet i Medicinalstyrelsen. Helsingfors: kustantaja tuntematon, 1906.
  • Die sittlichen Weisungen Jesu und die Kulturgemeinschaft der Liebe. Halle: Gebauer & Hetschcke, 1907.
  • Christian Bode: eine Erzählung aus den deutschen Kolonien in der Wolgasteppe. Wien: Wilhelm Braumüller, 1910.
  • Die Christgaben des Todes: eine Weihnachtserzählung aus Revolutionszeit. Helsingfors: kustantaja tuntematon, 1911.
  • Mein Lebenslauf. Helsingfors: Sana, 1912.
  • Mennoniten. Wien: Wilhelm Braumüller, 1912.
  • Die Mordinsel. Wien: Wilhelm Braumüller, 1914.
  • Laili Sultaneh. Wien: Wilhelm Braumüller, 1919.
  • Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella : lyhyt ohjaus armeliaisuusosastoja ja parannusjoukkoja varten, Lääkintäkilta, 1981 (näköispainos, alkuteos: 1886)
  • Elämäni kulku; suomentanut Eija Kulkki; kuvat: Franz Raschbacher. Kylmälä: Kirkkonummen kirjaston ystävät, 2008 ISBN 978-952-92-3935-1.
  • Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella: lyhyt ohjaus armeliaisuusosastoja ja parannusjoukkoja varten / toim. C. F. Wahlberg; 150:llä R. Laurell'in piirtämällä kuvalla ja yhdellä litog. kartalla. Hki: Lääkintäkilta: 1981
  • Suomen Kaartin lähtö Turkin sotaan : Viimeiset koettelemukset ja kotiinpaluu Teoksessa: Suomen sana : kansalliskirjallisuutemme valiolukemisto. 22, WSOY 1966

LähteetMuokkaa

  1. a b Kuka kukin oli (Wikiaineisto)
  2. a b c Anto Leikola: Wahlberg, Ferdinand von (1847–1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Valtioneuvos C. F. ja Maria von Wahlbergin rahaston säännöt (pdf)
  4. Nordisk familjebok, 2. p., 1921, s. 324–325