Bupivakaiini
| |
Bupivakaiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-butyyli-N-(2,6-dimetyylifenyyli)piperidiini-2-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H28N2O |
| Moolimassa | 288,424 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 107–108 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 2,4 g/l (25 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 95 %[3] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 3,5 h[4] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Parenteraalinen, topikaalinen |
Bupivakaiini (C18H28N2O) on aminoamideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään yleisesti lääketieteessä voimakkaana ja pitkävaikutteisena paikallispuudutteena, vaikka ropivakaiini on osittain korvannut sen johtuen bupivakaiinin haittavaikutuksista. Bupivakaiini kuuluu WHO:n laatimalle tärkeimpien lääkeaineiden listalle.[5]
Ominaisuudet ja käyttö
muokkaaHuoneenlämpötilassa bupivakaiini on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen ja paremmin etanoliin. Se liukenee myös hieman dietyylieetteriin, asetoniin ja kloroformiin. Yhdiste on heikko emäs.[2]
Bupivakaiinin vaikutusmekanismi perustuu muun muassa hermoimpulssien kulun estämiseen. Yhdiste on suhteellinen rasvaliukoista, minkä vuoksi sillä on vesiliukoisia sukulaispuudutteita voimakkaampi ja pitempikestoisempi teho. Vaikutus alkaa noin 20–30 minuutin kuluttua lääkkeen antamisesta ja kestää 6–9 tuntia. Bupivakaiinia käytetään erityisesti spinaalipuudutteena. Bupivakaiinin etuna on, että hyvä teho saadaan aikaan myös hyvin laimeilla liuoksilla.[4][6][7] Bupivakaiinia käytetään usein hydrokloridisuolana[8].
Haittavaikutukset
muokkaaVerrattuna muihin paikallispuudutteisiin bupivakaiini on huomattavan myrkyllinen sydämelle ja lamaa sydämen toimintaa. Suurien puudutusannosten käyttäminen on aiheuttanut kuolemantapauksia ja sydäntoksisuuden on sittemmin osoitettu aiheutuneen bupivakaiinin R(+)-enantiomeerista ja tämän havainnon jälkeen markkinoille on tullut turvallisempi S(-)-enantiomeeri eli levobupikaiini. Muita bupivakaiinin mahdollisia haittavaikutuksia ovat lihastoksisuus yhdessä adrenaliinin kanssa käytettynä, vaikutukset keskushermostoon ja asidoosi.[4][6][7][9]
Valmistus
muokkaaBupivakaiinin syntetisointiin on käytössä kaksi menetelmää. pipekoliinihapon happokloridi muodostaa amidin reagoidessaan 2,6-dimetyylianiliinin kanssa ja muodostuva amidi alkyloidaan 1-bromibutaanin avulla.[8][10] Toinen tapa on pikoliinihapon happokloridin reaktio 2,6-dimetyylianiliinin kanssa ja muodostuvan amidin pyridiinirengas alkyloidaan 1-bromibutaanilla, jolloin siitä muodostuu pyridiniumsuola. Tämä pyridiniumsuola pelkistetään vedyttämällä bupivakaiiniksi ja katalyyttinä käytetään platinadioksidia.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ Physical properties: Bupivacaine NLM Viitattu 5.10.2015
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 246. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ George R. Lenz, Hollis G. Schoepke & Theodore C. Spaulding: Anesthetics, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.10.2015
- ↑ a b c Ronald D. Miller, Lars I. Eriksson, Lee A Fleisher, Jeanine P. Wiener-Kronish, Neal H Cohen, William L. Young: Miller's Anesthesia, s. 1039-1049. Elsevier, 2014. ISBN 9780323280112 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.10.2015). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 5.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Pertti Pere: 16. Puudutteet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ a b Mikko Pitkänen: Mitä uutta puudutteista ja puudutuksista. FINNANEST, 2006, 39. vsk, nro 1, s. 46-49. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2023. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Robert Rippel: Local Anesthetics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.10.2015
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Drugs Used in Anesthesia, s. 145-149. Elsevier, 2008. ISBN 9780444532701 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.10.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 16. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.10.2015). (englanniksi)