Borrelia burgdorferi

Borrelia burgdorferi on spirokeettoihin kuuluva bakteeri, joka aiheuttaa borrelioosi-infektiota[1]. B. burgdorferi on pääasiallinen borrelioosin aiheuttaja Pohjois-Amerikassa, mutta Euroopassa monet muut Borrelia-suvun bakteerit ovat yleisempiä[2]. Bakteerin luonnollisena isäntänä toimivat pienet jyrsijät, kuten hiiret, mutta sitä levittävät muihin isäntiin, myös ihmisiin, Ixodes-suvun puutiaiset. Borrelia burgdorferi elää puutiaisen keskisuolessa, mutta leviää uuteen isäntään pureman kautta puutiaisen syljen mukana[1].

Borrelia burgdorferi
B. burgdorferi 400-kertaisesti suurennettuna.
B. burgdorferi 400-kertaisesti suurennettuna.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Eubacteria
Pääjakso: Spirokeetat Spirochaetae
Luokka: Spirochaetes
Lahko: Spirochaetaceae
Heimo: Spirochaetaceae
Suku: Borrelia
Laji: burgdorferi
Kaksiosainen nimi

Borrelia burgdorferi
Johnson et al. 1984, Baranton et al. 1992

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Borrelia burgdorferi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Borrelia burgdorferi Commonsissa

Bakteeri kykenee muokkaamaan sen pintaproteiineja elämänvaiheen mukaan välttääkseen isännän immuunijärjestelmää. Puutiaisessa ollessaan bakteerin pinnalla runsaimpana proteiinina on OspA, kun taas infektion aikaisessa vaiheessa se ilmentää OspC-proteiinia[1]. OspC-proteiinilla on todettu olevan sekä anti-fagosytoottisia[3], että komplementtia[4] estäviä vaikutuksia, ollen tärkeä erityisesti tartunnan aikaisissa vaiheissa. Siirtyessään nisäkäsisäntään yleisimmäksi pintaproteiiniksi vaihtuu VlsE[1]. Tämä proteiini on tärkeä nimenomaan immuunijärjestelmän välttelyssä ja kroonisen infektion syntymisessä. Proteiinia koodaava vls-lokus luo bakteerille antigeenivariaatiota, jolloin antigeenin tunnistaminen vaikeutuu[5].

Borrelia-rokoteMuokkaa

Useita rokotteita on kehitetty borrelioosia vastaan. FDA hyväksyi ensimmäisen rokotteen, LYMErix, myyntiin 1998. Rokotteen kohteena toimi OspA-proteiini. Rokotettujen henkilöiden keskuudessa Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama borrelioosi väheni 76 %. Rokote kuitenkin vedettiin markkinoilta 2002 romahtaneen kysynnän takia. Syynä olivat useat kanteet, joissa rokote yhdistettiin lauenneisiin autoimmuunisairauksiin. Myöhempi tarkastelu on osoittanut väitteet perättömiksi, eikä yhteyttä ole löydetty [6]. Tällä hetkellä LYMErix on ainoa ihmiskäyttöön tarkoitettu myyntiin päässyt rokote. Lemmikeille on kuitenkin saatavilla useita vaihtoehtoja[7].

OspA-proteiinin lisäksi myös OspC on ollut rokotekehityksen kohteena. Haasteena on ollut kuitenkin proteiinin huomattava monimuotoisuus eri B. burgdorferi -kantojen välillä[7].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Tilly K, Rosa PA, Stewart PE.: Biology of Infection with Borrelia burgdorferi. Infectious Disease Clinics of North America, kesäkuu 2008, 22. vsk, nro 2, s. 217-234. doi:10.1016/j.idc.2007.12.013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  2. Peter Wilhelmsson, Linda Fryland, Stefan Börjesson, Johan Nordgren, Sven Bergström, Jan Ernerudh: Prevalence and Diversity of Borrelia Species in Ticks That Have Bitten Humans in Sweden. Journal of Clinical Microbiology, 2010-November. PubMed:20844223. doi:10.1128/JCM.01061-10. Artikkelin verkkoversio. EN
  3. Sebastian E. Carrasco, Bryan Troxell, Youyun Yang, Stephanie L. Brandt, Hongxia Li, George E. Sandusky: Outer Surface Protein OspC Is an Antiphagocytic Factor That Protects Borrelia burgdorferi from Phagocytosis by Macrophages. Infection and Immunity, 2015-12, nro 83, s. 4848–4860. PubMed:26438793. doi:10.1128/IAI.01215-15. ISSN 0019-9567. Artikkelin verkkoversio. en
  4. Jennifer A. Caine, Yi-Pin Lin, Julie R. Kessler, Hiromi Sato, John M. Leong, Jenifer Coburn: Borrelia burgdorferi outer surface protein C (OspC) binds complement component C4b and confers bloodstream survival. Cellular Microbiology, 2017-12, nro 19, s. e12786. PubMed:28873507. doi:10.1111/cmi.12786. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Verhey TB, Castellanos M, Chaconas G.: Antigenic variation in the Lyme spirochete: detailed functional assessment of recombinational switching at vlsE in the JD1 strain of Borrelia burgdorferi.. Molecular Microbiology, tammikuu 2019, 111. vsk, nro 3, s. 750-763. doi:10.1111/mmi.14189. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  6. L. E. Nigrovic, K. M. Thompson: The Lyme vaccine: a cautionary tale. Epidemiology and Infection, 2007-01, nro 135, s. 1–8. PubMed:16893489. doi:10.1017/S0950268806007096. ISSN 0950-2688. Artikkelin verkkoversio. en
  7. a b Nathaniel S. O'Bier, Amanda L. Hatke, Andrew C. Camire, Richard T. Marconi: Human and Veterinary Vaccines for Lyme Disease. Current Issues in Molecular Biology, 2022, s. 191–222. PubMed:33289681. doi:10.21775/cimb.042.191. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muuallaMuokkaa