Bombardier
Bombardier on kanadalainen pörssiyhtiö, joka valmistaa lentokoneita.
Bombardier Inc. | |
---|---|
Yritysmuoto | pörssiyhtiö |
Osake |
TSX: BBD.A TSX: BBD.B |
ISIN | CA0977512007 |
Perustettu | Valcourt, Quebec (1942) |
Toimitusjohtaja | Éric Martel[1] |
Kotipaikka | Montreal, Quebec, Kanada |
Tuotteet | lentokoneet |
Liikevaihto | 8,046 mrd USD (2023) |
Henkilöstö | 18 100 (2023) |
Kotisivu |
bombardier |
Vuonna 2003 Bombardier myi moottorikelkkojen, maastoajoneuvojen, vesiskoottereiden ja perämoottoreiden valmistuksen uudelle yhtiölle, joka sai nimekseen Bombardier Recreational Products (BRP). Tämä yhtiö ei ole Bombardierin omistuksessa, mutta Bombardierin perhe omistaa siitä edelleen 35 prosenttia.[2]
Vuonna 2020 ranskalainen Alstom osti Bombardierin kiskokalustoyksikkö Bombardier Transportationin.[3][4][5]
Historia
muokkaaBombardierin perusti kanadalainen keksijä ja liikemies Joseph-Armand Bombardier vuonna 1942 nimellä L'Auto-Neige Bombardier Limitée (Bombardierin lumiautoyhtiö). Yhtiö valmisti aluksi kookkaita lumiautoja, joita käytettiin talvisin Quebecin maaseudulla. Autojen etusukset voitiin vaihtaa pyöriin, jolloin voitiin ajaa myös päällystetyillä teillä. Vuonna 1959 yhtiö toi markkinoille kevyen, yhden tai kahden istuttavan moottorikelkan nimeltään Ski-Doo, josta tuli nopeasti menestystuote. Sen vuosimyynti moninkertaistui 1960-luvun alkuvuosina noin 250 kappaleesta yli kahdeksaan tuhanteen moottorikelkkaan vuodessa.[6]
Suomen Posti osti Bombardierilta etusuksilla varustettuja Bombardier B-12 -lumiautoja vuosina 1953–1955. Niitä käytettiin postiautoina viemään postia Ylä-Lapin syrjäkylille, ja ne oli rekisteröity myös linja-autoiksi. Suomessa niitä kutsuttiin Bombardier-lumikiitäjiksi. Autoissa oli takana telaketjut ja edessä sukset. Kesällä suksien tilalle vaihdettiin pyörät. Nykyisin kaksi lumikiitäjää löytyy Kemijärven moottorikelkkamuseosta.[7][8][9]
Kiskokalusto (Bombardier Transportation)
muokkaaKiskokaluston valmistuksen Bombardier aloitti 1970-luvulla toimituksilla Montréalin metroon.[10]
1980- ja 1990-luvuilla Bombardier osti kiskokaluston valmistajia Yhdysvalloista, Belgiasta, Ranskasta, Englannista, Saksasta, Meksikosta, Kanadasta ja Kiinasta. Vuonna 1982 Bombardier voitti tarjouskilpailun 825 metrojunan toimittamisesta New Yorkin metroon.[10]
Vuonna 2001 Bombardier osti DaimlerChryslerin kiskokalustoyksikön Adtranzin, minkä seurauksena yhtiöstä tuli maailman suurin kiskokaluston valmistaja.[10] Adtranzin kaupassa Bombardier sai muun muassa kaksi modernia taajuusmuuttajakäyttöistä sähköveturityyppiä, SLM-ABB:n Re460:n (Suomen Sr2) ja AEG:n 12X:n. Bombardier valitsi näistä AEG:n veturin jatkokehittelyn kohteeksi ja antoi sille nimen TRAXX. TRAXX on osoittautunut suureksi menestykseksi.[11]
Bombardierin kiskokalustotuotanto käsittää vetureita, junia, suurnopeusjunia, metrojunia, matkustajavaunuja, raitiovaunuja ja pikaraitiovaunuja. Metrokalustoa Bombardier on toimittanut muun muassa Toronton, Montréalin ja New Yorkin metroihin. Bombardier oli myös mukana Eurostar-junia rakentaneessa konsortiossa. [ ]
Lentokoneet (Bombardier Aviation)
muokkaaLentokoneiden valmistukseen Bombardier siirtyi vuonna 1986 hankkimalla Kanadan valtiolta suuria tappioita kärsineen Canadair-lentokonetehtaan. 1989 Bombardier osti Pohjois-Irlantilaisen konkurssin partaalla olleen Short Brothers -lentokonetehtaan ja pian sen jälkeen konkurssiin joutuneen yhdysvaltalaisen liikelentokoneiden valmistajan Learjet Corporationin. 1992 Bombardier osti Boeingilta tappiollisen kanadalaisen de Havilland Canada -yhtiön. Canadairilta Bombardier sai CRJ -syöttöliikennesuihkukoneiden sarjan, Learjetiltä liikesuihkukoneen ja de Havillandilta sarjan potkuriturbiinikoneita 2-paikkaisesta DHC-1:stä 80-paikkaiseen DHC-8:aan.
1998 Bombardier käynnisti uuden CRJ-koneita suuremman suihkumatkustajakoneen suunnittelun nimellä BRJ-X. Vuonna 2000 projekti kuitenkin keskeytettiin ja päädyttiin vain pidentämään 70-paikkaista CRJ-700 konetta 90-paikkaiseksi CRJ-900:ksi. Vuonna 2008 projekti käynnistettiin uudelleen, ja vuonna 2009 kehitettävien koneiden nimiksi tuli CS100 ja CS300. Kehitystyö maksoi huomattavasti suunniteltua enemmän, ja rahoituksen loppumisen vuoksi Bombardier myi lokakuussa 2017 50,01% konetyypin oikeudet omistavasta "C-series Limited Partnership" -yhteenliittymästä Airbusille. Kauppa vahvistettiin 1. heinäkuuta 2018.[12] Enemmistöomistajana Airbus nimesi koneet uudelleen Airbus A220-100:ksi ja A220-300:ksi.
Helmikuussa 2006 Bombardier myi de Havillandilta periytyvien DHC-1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 -koneiden valmistusoikeudet kanadalaiselle Viking Airille, joka aloitti DHC-6 Twin Otterin valmistuksen uudelleen. 7.11.2018 Bombardier myi myös Bombardier Q Series -koneen (DHC-8) valmistusoikeudet Viking Airille. Bombardierin lentokoneteollisuudesta on 2018 enää jäljellä CRJ-sarja ja liikesuihkukoneet Challenger, Global ja Learjet. Bombardier on kuitenkin edelleen C-series Limited Partnershipin suuri alihankkija, mm. komposiittirakenteiset siivet valmistetaan Belfastissa Short Brothersin entisellä tehtaalla.
Bombardier on Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden liiton jäsen ja edustettuna sen johtokunnassa.[13]
Bombardier Suomessa
muokkaaBombardier osti vuonna 1988 rovaniemeläisen Lynx-moottorikelkkoja valmistaneen Nordtrac Oy:n. Yhtiön nimeksi muutettiin sittemmin Bombardier-Nordtrac Oy, ja se siirtyi Bombardierin myymän Bombardier Recreational Products -yhtiön omistukseen vuonna 2003. Nykyään yhtiön nimi on BRP Finland Oy. Yhtiö valmistaa Rovaniemellä edelleen Lynx-moottorikelkkoja.[14]
Vuosina 2000 ja 2001 Bombardier toimitti 12 kaksivaunuista metroyksikköä (M200-sarja) HKL:lle Helsinkiin.[15]
Helsingin uudet matalalattiaiset Variotram-raitiovaunut toimitti Bombardierin omistukseen vuonna 2000 siirtynyt Adtranz. Vaunuissa ilmeni runsaasti vikoja, minkä vuoksi Helsinki harkitsi jopa koko 75 milj. euron kaupan purkamista.[16] Toukokuussa 2007 Helsinki ja Bombardier pääsivät sopimukseen, jolla vaunujen huoltovastuu siirtyy kokonaan Bombardierille.[17] Elokuussa 2017 HKL ja Bombardier pääsivät useiden vuosien neuvottelujen jälkeen sopimukseen hankinnan purkamisesta. Bombardier maksaa 33 miljoonaa euroa korvauksena Variotramien sovittua lyhemmästä käyttöiästä. Variotram-kalusto poistui liikenteestä vuoden 2018 lopussa.[18]
Lähteet
muokkaa- ↑ Our leadership Bombardier. Viitattu 12.11.2021.
- ↑ "Bombardier Recreational Products News." rbbi.com.
- ↑ Myllyoja, Markus: Ranskan raidejätti Alstom ostamassa nyt Bombardierin junia – EU esti fuusion Siemensin kanssa Yle Uutiset. 17.2.2020. Viitattu 25.2.2022.
- ↑ Bombardier sells train-making division to French multinational Alstom cbc.ca. 17.2.2020. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Alstom to take over Bombardier railtechnologymagazine.com. 18.2.2020. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
- ↑ De 1959 à 1964 : La motoneige Ski-Doo (Arkistoitu – Internet Archive), Musée Bombardier (c) 1997–2008. Viitattu 7.6.2015.
- ↑ Veteraanikelkkakerho - Kuvia veteraanikelkat.net. Viitattu 2.9.2021.
- ↑ Minna Aula: Erikoinen taksi tarjoaa kyydin jäälle ja rientää apuun tarvittaessa - Yle Uutiset yle.fi. 6.3.2017. Viitattu 2.9.2021.
- ↑ The Bombardier B12: Celebrating Canada’s Iconic Ice Bus Outdoor Canada. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c http://www.bombardier.com/en/transportation/about-transportation/history?docID=0901260d8001dffa Bombardier transportation : History]
- ↑ https://www.eurotrib.com/story/2009/6/26/124622/537
- ↑ Airbus omistaa nyt enemmistön Bombardier C Series CSALP-yhtiöstä 1.7.2018. Lentoposti. Viitattu 1.7.2018.
- ↑ https://www.eraa.org/membership/our-members
- ↑ https://www.brp.com/en/about-brp/our-footprint/manufacturing-facilities.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.bombardier.com/en/transportation/products-services/rail-vehicles/metros/helsinki--finland?docID=0901260d8000d16a
- ↑ HS 20.4.2007 HKL haluaa irti viallisten raitiovaunujen kaupasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ HS 17.5.2007 Vikojen vaivaamat raitiovaunut pysyvät Helsingin liikenteessä.
- ↑ Salomaa, Marja: HKL hankkiutuu eroon vanhoista matalalattiaraitiovaunuista – Bombardier maksaa korvauksia 33 miljoonaa euroa 22.8.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.9.2017.