Wikipedia

Bobby Fischer

yhdysvaltalainen shakkimestari

Robert James ”Bobby” Fischer (9. maaliskuuta 1943 Chicago, Illinois, Yhdysvallat – 17. tammikuuta 2008 Reykjavík, Islanti) oli yhdysvaltalaissyntyinen shakin yhdestoista maailmanmestari.

Bobby Fischer
Bobby Fischer vuonna 1972, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.
Bobby Fischer vuonna 1972, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert James Fischer
Syntynyt13. maaliskuuta 1943
Chicago, Illinois, USA
Kuollut17. tammikuuta 2008 (64 vuotta)
Reykjavík, Islanti
Kansalaisuus Yhdysvallat
Islanti
Shakinpelaaja
Titteli suurmestari
Maailmanmestari 1972–1975
Korkein Elo 2 785 (heinäkuussa 1972)
Aiheesta muualla
bobbyfischer.net

Fischer nousi maailman huipulle jo teini-ikäisenä 1950-luvun lopulla. Vuonna 1972 hänestä tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa amerikkalainen, joka on voittanut shakin virallisen maailmanmestaruuden, kun hän voitti hallitsevan maailmanmestarin Boris Spasskin MM-ottelussa Reykjavíkissa, Islannissa. Ottelu sai runsaasti huomiota kylmän sodan vuoksi. Islanti myönsi Fischerille myöhemmin kansalaisuuden tunnustuksena siitä, että ottelu laittoi Islannin ”maailmankartalle”.[1]

Vuonna 1975 Fischer menetti tittelinsä, kun hän ei päässyt sopimukseen Maailman shakkiliitto FIDE:n kanssa ottelun ehdoista. Hän ei pelannut kilpashakkia ennen vuotta 1992, jolloin hän pelasi uusintaottelun Spasskin kanssa. Ottelu käytiin Jugoslaviassa, joka oli tuolloin YK:n kauppasaarrossa. Asia johti konfliktiin Yhdysvaltain hallituksen kanssa, eikä Fischer palannut enää synnyinmaahansa.

Myöhäisinä vuosinaan Fischer asui Unkarissa, Saksassa, Filippiineillä ja Japanissa. Tänä aikana hän antoi lisääntyvästi Yhdysvaltain vastaisia ja antisemitistisiä lausuntoja. Vuosina 2004–2005, kun hänen Yhdysvaltain passinsa oli mennyt vanhaksi, japanilaiset viranomaiset pidättivät hänet yhdeksäksi kuukaudeksi, ja häntä uhkasi luovutus Yhdysvaltoihin. Kun Islanti myönsi hänelle kansalaisuuden, Japani kuitenkin vapautti hänet. Hän muutti Islantiin, jossa asui vuodesta 2005 kuolemaansa vuonna 2008 saakka.

Nuoruus

muokkaa

Fischer syntyi 9. maaliskuuta 1943 Chicagossa. Hänen äitinsä Regina oli sveitsiläissyntyinen puolanjuutalainen, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin lapsena.[2] Fischerin biologinen isä oli unkarinjuutalainen fyysikko Paul Neményi, jonka kanssa Reginalla oli ollut salattu avioliiton ulkopuolinen suhde.[3]

Fischer oli vain parin vuoden ikäinen, kun hänen äitinsä ja tämän aviomies Gerhardt Fischer erosivat. Lapset jäivät äidille, joka hankki elantonsa ensin opettajana ja myöhemmin Brooklynissa New Yorkissa sairaanhoitajana.[2] Fischerillä oli vanhempi sisar Joan, joka lasten joutuessa olemaan päivisin yksin opetti veljelleen erilaisia pelejä ajankuluksi.[2]

Shakkiura ennen maailmanmestaruusottelua

muokkaa

Fischer oppi shakin säännöt isosiskoltaan Joanilta kuusivuotiaana ja alkoi pelata kerhoissa ja kilpailuissa nelisen vuotta myöhemmin. Hän ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi ihmelapseksi kuin esimerkiksi Samuel Reshevsky tai José Raúl Capablanca.[2][4] Vielä 12-vuotiaana Fischerin vahvuusluku oli vain 1830, mutta sen jälkeen hän kehittyi pelaajana ennennäkemättömän nopeasti. Ensimmäiseen mestarien kutsukilpailuunsa Fischer osallistui vuonna 1956. Siinä hän voitti kansainvälisen mestarin Donald Byrnen pelissä, jota kutsuttiin yhdysvaltalaisessa shakkilehdessä ”vuosisadan peliksi”.[4]

Fischer voitti ensimmäisen Yhdysvaltain-mestaruutensa vuodenvaihteessa 1957–1958. Sitä seurasi Portorožissa järjestetty alueidenvälinen turnaus, josta Fischer selviytyi ehdokasturnaukseen, jonka voittaja pääsisi maailmanmestaruusotteluun. Samalla hänestä tuli historian nuorin shakin suurmestari, jota ennätystä hän piti hallussaan 34 vuoden ajan.[4]

 
17-vuotias Fischer pelaamassa maailmanmestari Mihail Talia vastaan vuonna 1960.

Fischer ei vielä ensimmäisessä ehdokasturnauksessaan mahtanut mitään Neuvostoliiton parhaille pelaajille. Voitettuaan Yhdysvaltain-mestaruuden kahdesti uudestaan hän selviytyi Tukholman alueidenväliseen turnaukseen 1962. Hän voitti turnauksen ylivoimaisesti, mutta epäonnistui Curaçaon ehdokasturnauksessa 1962 jääden tulokseen +1. Turnauksen jälkeen hän syytti neuvostoliittolaisia pelaajia yhteispelistä häntä vastaan. Seuraavina vuosina Fischer pelasi Yhdysvalloissa harvakseltaan ekä osallistunut alueiden väliseen turnaukseen 1964.[4]

Fischer liittyi vuonna 1962 kristilliseen Worldwide Church of God -kirkkoon. Se määritteli lepopäivän lauantaille, minkä vuoksi Fischer ei voinut seuraavina vuosina pelata turnauspelejään lauantaisin ennen auringonlaskua.[5]

Fischer palasi kansainväliseen shakkiin vuonna 1965 osallistumalla etäyhteydellä Havannassa Kuubassa järjestettyyn turnaukseen. Soussen alueidenvälistä turnausta 1967 Fischer johti kahdeksan kierroksen jälkeen. Hänen vaatimuksiinsa aikataulumuutoksista ei kuitenkaan suostuttu, minkä vuoksi Fischer keskeytti turnauksen.[6]

FIscher julkaisi vuonna 1969 Larry Evansin kanssa kirjoittamansa parhaiden peliensä kokoelman My 60 Memorable Games.[5]

Vuonna 1970 Fischer pelasi kakkospöydällä muun maailman joukkueessa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan ja voitti entisen maailmanmestarin Tigran Petrosjanin tuloksella +2=2-0. Yhdysvaltain shakkiliitto halusi Fischerin vuoden 1970 alueidenväliseen turnaukseen Palma de Mallorcaan, joten suurmestari Pal Benko suostui luovuttamaan Fischerille paikkansa. Fischer voitti alueidenvälisen turnauksen 3,5 pisteen erolla ja selviytyi ehdokasotteluihin. Niissä hän voitti ensin neuvostoliittolaisen Mark Taimanovin puhtaasti +6=0-0 ja sitten tanskalaisen Bent Larsenin samoin lukemin. Kolmannella kierroksella Fischer löi Tigran Petrosjanin +5=3-1 ja selviytyi maailmanmestaruusotteluun hallitsevaa mestaria, Neuvostoliiton Boris Spasskia vastaan.[6]

Shakin maailmanmestariksi

muokkaa

Fischerin ylivoima ehdokasotteluissa oli herättänyt huomiota ympäri maailmaa. Tämä oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun länsimainen pelaaja oli onnistunut murtamaan neuvostopelaajien hegemonian.[7]

Fischerin itsepäisyys tuli esille maailmanmestaruusottelua järjestettäessä. Mahdollisista paikoista Fischer piti Jugoslaviaa parhaana, kun taas Spasski halusi pelata Islannissa. Hetken vaikutti siltä, että kiista voitaisiin ratkaista jakamalla ottelu kahdelle paikkakunnalle, mutta järjestely ei toteutunut. Kun asia saatiin sovittua, Fischer kieltäytyi pelaamasta, ellei palkintosummaa kaksinkertaistettaisi. Lontoolainen rahoittaja Jim Slater lahjoitti 250 000 dollaria[8], mikä nosti palkkion ennennäkemättömän suureksi 500 000 dollariin. Fischer sai myös suostuttelevan puhelinsoiton Henry Kissingeriltä.[8] Lopulta, vain tunteja ennen kuin hänet olisi tuomittu hävinneeksi, Fischer ilmestyi Islantiin.[8]

Ottelu pelattiin Reykjavíkissa, Islannissa, heinä–elokuussa 1972. Fischer hävisi kaksi ensimmäistä peliä oudolla tavalla: ensimmäisen, kun hän ottamalla suuren riskin söi lähetillään sotilaan loppupelissä, joka olisi muutoin ollut selvä tasapeli. Toisen pelin hän hävisi luovutuksella kieltäydyttyään pelaamasta peliolosuhteita koskevan kiistan johdosta.[8] Fischer olisi luultavasti luovuttanut koko ottelun, mutta Spasski, joka ei halunnut luovutusvoittoa, myöntyi Fischerin vaatimuksiin vain minuutteja ennen kuin ottelulähde? olisi tuomittu luovutetuksi. Tämä saattoi olla ratkaiseva psykologinen virhe Spasskilta.[8] Seuraava peli pelattiin takahuoneessa Fischeriä häirinneiden kameroiden ulottumattomissa ja Fischer voitti ensimmäistä kertaa elämässään Spasskia vastaan.[8] Ottelu sujui sen jälkeen ilman suuria kiistoja, peliä jatkettiin suuressa salissa, mutta ilman kameroita.[8] Fischer voitti seitsemän seuraavista 19:stä pelistä häviten ainoastaan yhden ja 11 päättyi tasan. Näin Fischer voitti ottelun pistein 12½–8½ ja hänestä tuli yhdestoista shakin maailmanmestari.

Mestaruuden menetys ja vetäytyminen julkisuudesta

muokkaa

Fischer ei pelannut shakkia julkisesti vuoden 1972 MM-ottelun jälkeen kahteenkymmeneen vuoteen. Hän olisi joutunut puolustamaan mestaruuttaan Anatoli Karpovia vastaan 1975, mutta Fischer ja FIDE eivät päässeet sopimukseen ottelun säännöistä. Fischer vaati muun muassa pelkkien voittojen ottamista huomioon pistelaskennassa ja mestaruuden saavuttamisen edellytykseksi kymmentä voittoa. Erimielisyyden takia Fischer menetti mestaruutensa ilman ottelua, ja Karpovista tuli maailmanmestari.

Boris Spasskin mukaan FIDE:n silloisen presidentin Max Euwen olisi pitänyt olla neuvotteluissa tiukempi neuvostoliittolaisten suhteen eikä hylätä Fischeriä.[9] Euwe eräällä tavalla kosti Fischerille tämän itsepintaisen käytöksen vuoksi.[9]

Myöhempi elämä

muokkaa

Bobby Fischer haastoi Spasskin uusintaotteluun 1992. Ottelu järjestettiin Udvassa Jugoslaviassa, joka oli urheilutapahtumiakin koskevassa YK:n kauppasaarrossa. Fischer voitti ottelun ja sai 3,3 miljoonan dollarin palkinnon. Kauppasaarron rikkomisen vuoksi Yhdysvaltain District of Columbian oikeus asetti hänet syytteeseen ja antoi hänestä etsintäkuulutuksen.[10]

Fischer katosi jälleen. Vuonna 1999 hän antoi unkarilaisella radioasemalla haastattelun, joka alkoi hänen vastatessaan kuuntelijoiden kysymyksiin, mutta muuttui pian Fischerin saarnaksi, jossa hän kuvasi itsensä kansainvälisen juutalaissalaliiton uhriksi ja kielsi holokaustin.[11] Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen hän antoi haastattelun pienelle filippiiniläiselle radioasemalle, jossa hän ylisti iskua Yhdysvaltoihin ja ilmoitti palaavansa maahan nähdäkseen sen tuhoutuvanlähde?. Fischer antoi myöhemmin haastattelun Islannissa ja asui Unkarissa, Japanissa ja Filippiineillä.

13. heinäkuuta 2004 hänet pidätettiin Naritan kansainvälisellä lentokentällä Japanissa hänen käyttämänsä passin vanhennuttua.

Elokuussa 2004 Fischer ilmoitti avioituvansa Japanin shakkiliiton puheenjohtajan Miyoko Watain kanssa. Hän oli asunut Watain kanssa jo vuodesta 2000. Fischer pyysi Yhdysvaltain ulkoministeriltä Colin Powellilta kansalaisuutensa peruuttamista. Japanin oikeusministeriö hylkäsi kuitenkin Fischerin vetoomuksen maahan jäämiseksi ja määräsi hänet karkotettavaksi, mutta syyskuussa oikeus kumosi karkotuspäätöksen. Fischer anoi poliittista turvapaikkaa Islannista, ja Islannin parlamentti hyväksyi 21. maaliskuuta 2005 erityislain, jolla Fischerille myönnettiin Islannin kansalaisuus.[12] Näin Fischer pääsi matkustamaan Islantiin.

1970-luvulla Fischerin vaatimuksia muun muassa MM-ottelun ehdoista pidettiin hulluina, mutta nykyisin hänen ajamansa taloudelliset ja ammattimaiset ottelu- ja turnausehdot ovat arkipäivää maailman huippupelaajien keskuudessa.

Fischer kuoli 17. tammikuuta 2008 oltuaan pitkään vakavasti sairas.[13] Kuolinsyy oli munuaissairaus.[14][15] Fischer haudattiin Laugardælurin kirkon pienelle hautausmaalle, 60 km Reykjavíkista etelään.[15]

5. heinäkuuta 2010 Fischerin ruumis kaivettiin haudasta DNA-näytteiden ottamista varten[16] filippiiniläisen Marilyn Youngin 9-vuotiaan tyttären isyyden selvittämiseksi. DNA-näytteiden tulosten mukaan Fischer ei ollut tytön isä.[17]

Pelitapa ja vahvuudet

muokkaa

Fischeriä pidetään shakin kaikkien vaiheiden mestarina. Hän hallitsi aloitteen ja painostuksen käytön sekä etujen muuntamisen toisenlaisiksi pelin aikana. Hänen loppupelitekniikkansa on rinnastettu Capablancan tekniikkaan, ja hän kykeni realisoimaan pienenkin loppupeliedun voitoksi. Fischer pelasi yleensä loppuun asti, eikä useinkaan suostunut nopeisiin tasapeleihin. Tämä peräänantamattomuus toi hänelle useita tärkeitä voittoja, ja esimerkiksi Anatoli Karpov pitää Fischerin kilpailuhenkisyyttä tämän luonteenomaisimpana ominaisuutena. Fischer hallitsi myös psykologisen pelin ja onnistui usein horjuttamaan vastustajiensa tasapainoa vaatimuksillaan.[18]

Fischer suosi aina aktiivisia avauksia niin valkeilla kuin mustillakin. Hän tutki avauksia tarkkaan ja kriittisesti, ja löysi monessa muunnelmassa parannuksia aiempiin pelitapoihin. Valkeilla hän pelasi 1.e4 aina 1970-luvulle saakka, jolloin hän alkoi pelata muitakin avaussiirtoja. Siirtojen 1.e4 e5 jälkeen hän pelasi espanjalaista peliä sekä toisinaan italialaista peliä ja kuningasgambiittia. Avoimessa sisilialaisessa hän suosi Lc4-siirtoa. Ranskalaista puolustusta ja Caron–Kannin puolustusta vastaan Fischerillä oli usein vaikeuksia. Mustilla Fischer pelasi 1.e4:ää vastaan enimmäkseen sisilialaista puolustusta ja sen aktiivista Najdorf-muunnelmaa, sekä 1.d4:ää vastaan kuningasintialaista puolustusta ja Grünfeldin puolustusta. Toisinaan Fischer kokeili myös esimerkiksi Pircin puolustusta ja Alehinin puolustusta sekä Nimzo-intialaista puolustusta.[19]

Jälkimaine

muokkaa

Fischeriä pidetään yhtenä historian parhaista shakinpelaajista. Fischer oli etenkin vuosina 1970–1972 täysin ylivoimainen, ja ennen maailmanmestaruusotteluaan 1972 hänellä oli 125 pisteen johtoasema maailman rankinglistalla. Esimerkiksi 2000-luvun alussa järjestetyssä internet-kyselyssä Fischer valittiin ”vuosituhannen pelaajaksi”. Fischerin suorituksen arvoa on korostettu muistuttamalla, että hän pystyi voittamaan Neuvostoliiton shakkijärjestelmän kokonaan omin avuin. Fischerin menestys synnytti Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa shakkibuumin, ja shakin pelaamisesta tuli hyväksyttävä ammatti.[20]

Lähteet

muokkaa
  • Böök, Eero: Bobby Fischer - Tie maailmanmestaruuteen. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00642-4.
  • Müller, Karsten: Bobby Fischer – The Career and Complete Games of the American World Chess Champion. Russell Enterprises, 2009. ISBN 978-1-888690-68-2.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Fischer 'put Iceland on the map' 23.3.2005. BBC. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Böök: Bobby Fischer - tie maailmanmestaruuteen s. 15
  3. ↑ Ashley Fantz: Among Bobby Fischer's many mysteries: Chess champ's own father 7.7.2010. CNN. Viitattu 23.6.2024.
  4. ↑ a b c d Müller 2009, s. 15–16.
  5. ↑ a b Müller 2009, s. 9–10.
  6. ↑ a b Müller 2009, s. 16–19.
  7. ↑ A great moment in chess (Part 1) 27.11.2007. Chessbase. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g HISTORY OF THE WORLD CHESS CHAMPIONSHIP: Fischer vs Spassky 1972 Chessgames.com. Viitattu 10.02.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b Genna Sosonko: Remembering Max Euwe (PDF) 03.11.2001. Chesscafe.com. Viitattu 20.02.2008. (englanniksi)
  10. ↑ Will Fischer be extradited? 19.07.2004, 11:46 GMT. Chessbase. Arkistoitu 7.8.2007. Viitattu 19.1. 2008. (englanniksi)
  11. ↑ Parr, Larry: "Is Bobby Fischer Anti-Semitic?", Chess News, May 2001.
  12. ↑ Bobby Fischer: ich bin ein Icelander!
  13. ↑ Chess legend Fischer dies at 64 Friday, 18 January 2008, 11:46 GMT. BBC. Viitattu 18.1.2007. (englanniksi)
  14. ↑ Bobby Fischer dies in Iceland 18.1.2008. Chessbase. Viitattu 19.1. 2008. (englanniksi)
  15. ↑ a b Bobby Fischer – his final weeks 25.01.2008. Chessbase. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  16. ↑ http://edition.cnn.com/2010/WORLD/europe/07/05/fischer.body.exhumed/index.html
  17. ↑ Melissa Gray: DNA results settle Bobby Fischer paternity case CNN. 18.8.2010. Viitattu 3.2.2013.
  18. ↑ Müller 2009, s. 21–23.
  19. ↑ Müller 2009, s. 24–34.
  20. ↑ Müller 2009, s. 14, 23.

Kirjallisuutta

muokkaa

Fisherin teoksia

muokkaa
  • Fischer, Bobby: My 60 memorable games. Faber & Faber, 1972. ISBN 978-0571099870.
  • Fischer, Bobby & Margulies, Stuart & Mosenfelder, Donn: Bobby Fischer opettaa šhakkia. (Bobby Fischer teaches chess, 1972.) Suomentanut Aarne Valpola. Porvoo - Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06240-5.

Muiden teoksia

muokkaa
  • Böök, Eero E.: Bobby Fischer: Tie maailmanmestaruuteen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00642-4.
  • Plisetsky, Dmitry & Voronkov, Sergey: Russians versus Fischer. 1. painos. Venäjä: Chess World Ltd., 1998. ISBN 978-5900767017.
  • Kasparov, Garry: Garry Kasparov on Fischer: On My Great Predecessors, Part 4. 1. painos. Everyman Chess; 1st edition, 2005. ISBN 978-1857443950.

Aiheesta muualla

muokkaa
Shakin maailmanmestarit
Kiistattomat (1886–1993):
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bobby_Fischer&oldid=22529693”