Bob Bradley (s. 3. maaliskuuta 1958 Montclair, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jalkapallovalmentaja. Syyskuusta 2023 lähtien hän on toiminut Stabækin päävalmentajana.

Bob Bradley
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Frank Bradley
Syntymäaika 3. maaliskuuta 1958 (ikä 66)
Syntymäpaikka Montclaier, NeW Jersey, Yhdysvallat
Seura
Seura Norja Stabæk
Tehtävä päävalmentaja
Valmennusura
1981–1982 Yhdysvallat Ohio Bobcats
1983–1984 Yhdysvallat Virginia Cavaliers (apuv.)
1984–1995 Yhdysvallat Princeton Tigers
1996 Yhdysvallat Yhdysvallat U23 (apuv.)
1996–1997 Yhdysvallat D.C. United (apuv.)
1997–2002 Yhdysvallat Chicago Fire
2002–2005 Yhdysvallat MetroStars
2005–2006 Yhdysvallat Chivas USA
2006–2007 Yhdysvallat Yhdysvallat U23
2006–2011 Yhdysvallat
2011–2013 Egypti
2014–2015 Norja Stabæk
2015–2016 Ranska Le Havre
2016 Wales Swansea City
2017–2021 Yhdysvallat Los Angeles
2022–2023 Kanada Toronto
2023– Norja Stabæk

Bradley on viidenneksi eniten MLS-liigan otteluita voittanut valmentaja (tilanne syyskuussa 2016)[1]. Hänen poikansa Michael on maajoukkuetason jalkapalloilija ja veljensä Scott on entinen baseball-pelaaja.

Ura muokkaa

Bradley aloitti valmennusuransa 1981 Ohion yliopistojoukkueen päävalmentajana 22-vuotiaana. Hän valmensi myös Princetonin yliopistojoukkuetta, jonka hän johti Ivy Leaguen mestaruuteen vuosina 1988 ja 1993, sekä toimi Bruce Arenan apulaisvalmentajana Virginian yliopistossa, DC Unitedissa ja Yhdysvaltain olympiajoukkueessa. Vuonna 1998 Bradley palkattiin MLS-joukkue Chicago Firen päävalmentajaksi. Joukkue voitti heti ensimmäisellä kaudella MLS Cupin ja US Open Cupin, ja Bradley valittiin MLS:n vuoden valmentajaksi. Joukkue voitti US Open Cupin toistamiseen vuonna 2000.

Vuonna 2002 Bradley siirtyi Chicagosta MetroStarsin valmentajaksi. Hän johdatti 2003 joukkueen US Open Cupin loppuotteluun ensimmäistä kertaa seuran historiassa. Hän sai potkut MetroStarsista lokakuussa 2005 aivan kauden lopulla. Kaudella 2006 Bradley toimi Chivas USA:n päävalmentajana. Hän luotsasi edellisellä kaudella liigan viimeiseksi sijoittuneen joukkueen pudotuspeleihin, ja hänet valittiin toista kertaa urallaan MLS:n vuoden valmentajaksi.

Joulukuussa 2006 Bradley siirtyi Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentajaksi. Seuraavana kesänä joukkue voitti Pohjois-Amerikan-, Keski-Amerikan- ja Karibian-mestaruusturnauksen CONCACAF Gold Cupin häviämättä otteluakaan. Kesäkuussa 2009 Bradleyn valmentama Yhdysvallat eteni Maanosaliittojen cupissa loppuotteluun pudottamalla välierässä hallinneen Euroopan-mestarin ja FIFA-rankingykkösen Espanjan. Loppuottelussa Brasilia oli kuitenkin vahvempi.

Kesällä 2011 Bradleyn luotsaama Yhdysvallat hävisi toista kertaa peräkkäin Meksikolle CONCACAF Gold Cupin loppuottelussa. Heinäkuussa 2011 hän sai potkut Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä. [2]

Syyskuun puolivälissä 2011 Bradleystä tuli Egyptin maajoukkueen uusi päävalmentaja. [3] Bradleyn johdolla Egypti ei selvinnyt kertaakaan arvoturnaukseen. Joukkue oli menettänyt mahdollisuutensa selvitä Afrikan mestaruusturnaukseen 2012 jo ennen Bradleyn tuloa päävalmentajaksi. Suuren pettymyksen Bradley koki vuoden 2013 kisojen karsinnoissa, kun Egypti hävisi 1. karsintakierroksella Keski-Afrikan tasavallalle yhteismaalein 4–3 eikä selvinnyt kisoihin. Bradleyn ura Egyptin maajoukkueen peräsimessä päättyi lopulta marraskuussa 2013, kun Egypti karsiutui MM-kisoista 2014 hävittyään ratkaisevan karsintaotteluparin Ghanalle yhteismaalein 7–3. [4]

Tammikuun alussa 2014 Bradley kirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Norjan pääsarjaan nousseen Stabækin kanssa. [5] Debyyttikaudellaan Bradley luotsasi entisen Norjan mestariseuran Tippeligaenissa sijalle 9, mikä riitti sarjapaikan säilyttämiseen. Norjan cupissa Stabæk eteni välieriin saakka. [6] Kaudella 2015 Bradley palautti Stabækin takaisin Tippeligaenin kärkitaisteluun. Rosenborg BK dominoi kautta vieden mestaruuden ylivoimaisesti, mutta Stabækin hyvä kausi toi kolmannen sijan vain pisteen erolla kakkoseksi sijoittuneeseen Strømsgodsetiin. Sijoitus oli joukkueen paras kuuteen vuoteen. Norjan cupissa Stabæek putosi toistamiseen välierissä. Marraskuussa 2015 kerrottiin, ettei Bradley jatka sopimustaan seuran kanssa kauden jälkeen. [7]

Pian ilmoituksen jälkeen Bradley allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Ligue 2:ssa pelaavan Le Havren kanssa. [8] Lokakuussa 2016, kesken kauden 2016–2017, hän siirtyi Englannin Valioliigassa pelaavan walesiläisseura Swansea Cityn päävalmentajaksi Francesco Guidolinin irtisanomisen jälkeen.[9] Bradley ei saanut Swansean peliä kulkemaan juurikaan edeltäjäänsä paremmin, vaan walesilaisseura juuttui Valioliigan putoamiskamppailuun. Joukkue voitti vain kaksi pelaamistaan 11 ottelusta Bradleyn alaisuudessa ja seurajohto erotti hänet joulukuun lopussa 2016, kun West Ham oli murskannut joukkueen tapaninpäivän kierroksella maalein 4–1.[10]

Heinäkuussa 2017 Bradley palasi valmentamaan kotimaahansa, kun hänestä tuli MLS-liigan uuden täydennysjoukkue Los Angelesin päävalmentaja.[11] Bradley luotsasi seuransa kolmena perättäisenä kautena MLS-liigan pudotuspeleihin. Ainoaksi mestaruudeksi jäi vuoden 2019 MLS Supporters’ Shieldin voitto. Bradley jätti seuran marraskuussa 2021 juuri ennen kuin varmistui, että Los Angeles jäi ensimmäistä kertaa neljään vuoteen pudotuspelien ulkopuolelle.[12]

Kaudeksi 2022 Bradley siirtyi Toronton organisaatioon päävalmentajaksi ja urheilutoimenjohtajaksi.[13] Bradley johdatti seuran Kanadan mestariksi 2020. Mestaruusturnaus pelattiin koronapandemian vuoksi vasta kesällä 2022.[14] Kuukautta myöhemmin Toronto hävisi vuoden 2022 mestaruusturnauksen finaalissa Vancouverille.[15] Toronto erotti Bradleyn kesäkuussa 2023 heikkojen tulosten vuoksi. [16]

Syyskuussa 2023 Bradley palasi norjalaisen Stabækin päävalmentajaksi pelastamaan seuraa putoamiselta.[17]

Meriitit muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Biographies United States Soccer Federation. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Baer, Benjamin: Bruce Arena joins exclusive club with 200th win in Major League Soccer MLSSoccer.com. 5.9.2016. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  2. Klinsmann trainiert das US-Team
  3. Bob Bradley Egyptin peräsimeen
  4. Bradley va partir
  5. Bradley presentert som ny Stabæk-trener
  6. Sendte Molde til cupfinalen: – Går ikke an å beskrive følelsen
  7. Bob Bradley forsvinner fra Stabæk ved sesongslutt. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. 2 : l'ancien sélectionneur américain Bob Bradley nommé nouvel entraîneur du Havre
  9. James, Stuart: Swansea City hire Bob Bradley after sacking manager Francesco Guidolin The Guardian. 3.10.2016. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  10. Bob Bradley: Swansea City sack American manager BBC Sport. 30.12.2016. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  11. Bradley returns to MLS to coach Los Angeles FC Reuters. 30.12.2016. Viitattu 30.12.2016. (englanniksi)
  12. Bob Bradley is out as LAFC coach after four seasons Los Angeles Times. 18.11.2021. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
  13. Toronto FC hires Bob Bradley as new head coach and sporting director sportsnet.ca. 24.11.2021. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
  14. RECAP: Toronto FC Takes Belated Canadian Championship Final Northern Tribune. 5.6.2022. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
  15. Vancouver Whitecaps sink the Toronto FC in penalty kicks in Canadian Championship final Toronto Sun. 27.7.2022. Viitattu 21.9.2023. (englanniksi)
  16. Toronto FC Announce Coaching Changes Toronto FC. 26.6.2023. Viitattu 21.9.2023. (englanniksi)
  17. Bob Bradley returnerer til Stabæk Fotball. Stabaek. Viitattu 21.9.2023. (norjaksi)


Edeltäjä:
Tor Ole Skullerud
Norjan vuoden valmentaja
2015
Seuraaja:
Lars Arne Nilsen
Edeltäjä:
Hans Westerhof
Chivas USA:n päävalmentaja
2006
Seuraaja:
Preki
Edeltäjä:
Bruce Arena
Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentaja
2006–2011
Seuraaja:
Jürgen Klinsmann
Edeltäjä:
Hassan Shehata
Egyptin maajoukkueen päävalmentaja
9/2011–11/2013
Seuraaja:
Shawky Garib
Edeltäjä:
Petter Belsvik
Lars Bohinen
Stabækin päävalmentaja
2014–2015
9/2023–
Seuraaja:
Billy McKinlay
Edeltäjä:
Thierry Goudet
Le Havren päävalmentaja
11/2015–10/2016
Seuraaja:
Oswald Tanchot
Edeltäjä:
Francesco Guidolin
Swansea Cityn päävalmentaja
10–12/2016
Seuraaja:
Paul Clement