Birmingham City FC
Birmingham City Football Club (lempinimi: Blues) on 1875 perustettu birminghamilainen jalkapalloseura. Aiemmin seuran nimi on ollut Small Heath ja Birmingham Football Club. Birmingham pelaa Englannin mestaruussarjassa. Seuran paikallisvastustaja on Aston Villa FC. Birmingham Cityn ja Aston Villan välisiä otteluita kutsutaan Second City derbyksi.
| Birmingham | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Birmingham City Football Club | |||
| Lempinimet | Blues[1] | |||
| Perustettu | 1875 | |||
| Kenttä | St Andrews Stadium, Birmingham | |||
| – kapasiteetti | 30 009 | |||
| Sarja | Englannin mestaruussarja | |||
| Omistaja | Trillion Trophy Asia | |||
| Puheenjohtaja |
 Wenqing Zhao |
|||
| Päävalmentaja |
 Tony Mowbray (sairauslomalla) Gary Rowett (väliaik.) |
|||
|
||||
Birmingham City on pelannut pääasiassa Englannin korkeimmalla ja toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Seuran paras sijoitus on kuudes vuodelta 1956. Birmingham on voittanut liigacupin kahdesti, viimeisimpänä voittamalla Wembleyllä 2011 Arsenalia vastaan sekä päässyt kahdesti finaaliin FA Cupissa ja Messucupissa.
Historia muokkaa
Birmingham Cityn perusti joukko kriketin pelaajia vuonna 1875. Seuran alkuperäinen nimi oli Small Heath Alliance. Vuonna 1885 siitä tuli ammattilaisseura 1885 ja kolme vuotta myöhemmin siitä tuli ensimmäinen yhtiömuotoinen jalkapalloseura.[2] Small Heath pelasi 1889–1892 Football Alliance -sarjassa.[3] Sarja lakkautettiin 1892 ja suurin osa seuroista, mukaan lukien Small Heath, siirtyi Football Leagueen perustettuun 2. divisioonaan.[3] Small Heath voitti 2. divisioonan heti ensimmäisellä kaudella,[4] mutta nousi korkeimmalle sarjatasolle 1. divisioonaan vasta vuotta myöhemmin.[5] Small Heath putosi 1. divisioonasta kauden 1895–1896 päätteeksi, kun se keräsi sarjassa vain 20 pistettä. Seura nousi vuonna 1901 takaisin 1. divisioonaan, mutta putosi uudelleen heti seuraavalla kaudella 1901–1902. Small Heath oli sarjan toiseksi viimeinen 30 pisteellä. Vain Manchester City, joka sai 28 pistettä, jäi sen taakse. Small Heath nousi takaisin 1. divisioonaan heti seuraavan kauden jälkeen.[6]
Vuonna 1905 seura otti nimekseen Birmingham FC ja kasvun myötä siirtyi uudelle St Andrewsin stadionille 1906.[2] Birmingham kuitenkin jäi sarjakaudella 1907–1908 sarjan viimeiseksi 30 pisteellä ja putosi 2. divisioonaan[6], jossa se pysyi kunnes voitti sarjan kaudella 1920–1921.[5][7] Tällä kertaa seura säilyi pääsarjatasolla aina toisen maailmansodan alkuun saakka.[5]
Vuonna 1945 seuran nimi muuttui nykyiseen muotoonsa Birmingham City Football Club.[8] Sodan jälkeen Birmingham palasi takaisin pääsarjatasolle voittamalla 2. divisioonan kaudella 1947–1948.[9] Seura putosi jälleen 1950, mutta nousi takaisin 1955.[5] Nousun jälkeinen kausi oli Birminghamin historian toistaiseksi menestyksekkäin, kun se sijoittui sarjassa kuudenneksi ja pääsi FA Cupin finaaliin. Birminghamista tuli tuolloin myös ensimmäinen englantilaisjoukkue Euroopan kentillä, kun se pelasi Messucupin ottelun toukokuussa 1956. Vuosina 1960 ja 1961 seura eteni Messucupissa finaaliin asti, mutta hävisi ne Barcelonalle (yhteistulos 4–1) ja AS Romalle (yhteistulos 4–2). Birmingham voitti liigacupin 1963 paikalliskilpailijaa Aston Villaa vastaan.[2] Birminghamin menestyksekäs jakso päättyi putoamiseen 1965.[5]
Birmingham palasi 1. divisioonaan 1972 ja säilyi siellä kahta yksittäistä kautta lukuun ottamatta 1986 asti. Seuran alamäki jatkui 3. divisioonaan 1989. Neljän kauden jälkeen Birmingham nousi jälleen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, jonka nimi oli Valioliigan perustamisen myötä muuttunut 1. divisioonaksi. Keväällä 1994 Birmingham putosi taas, mutta nousi heti ensimmäisellä yrityksellä takaisin 1. divisioonaan.[2]
Kaudella 2001–2002 Birmingham sijoittui divisioonassa viidenneksi, mutta nousi Valioliigaan voitettuaan nousukarsinnoissa ensin Wolverhampton Wanderersin ja sitten finaalissa rangaistuspotkukilpailun jälkeen Norwich Cityn.[10] Kaudella 2003–2004 Steve Brucen valmentama seura ylsi parhaaseen sijoitukseensa yli 30 vuoteen, kun se pystyi Christophe Dugarryn ja Mikael Forssellin johdolla kymmenenteen sijaan.[2] Birminghamin neljän vuoden Valioliiga-vierailu päättyi 2006. Se nousi heti takaisin 2007, mutta ei pystynyt säilyttämään sarjapaikkaansa. Tälläkin kertaa paluu Valioliigaan onnistui heti ensi yrityksellä, kun Birmingham nousi sijoittuen Mestaruussarjassa toiseksi.[11]
Stadion muokkaa
Birmingham City pelaa kotiottelunsa St Andrewsin stadionilla, jota se on käyttänyt jo vuodesta 1906 asti. Sitä ennen se käytti Muntz Streetin stadionia. Nykyään St Andrewsille mahtuu 30 000 katsojaa, mutta sen katsojaennätys on 66 844 vuodelta 1939 FA Cupin ottelusta Evertonia vastaan.[2][8]
Saavutukset muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Birmingham City history Birmingham City FC. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b England - Football Alliance RSSSF. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ England 1892-93 RSSSF. Arkistoitu 1.2.2013. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e English Clubs Divisional Movements 1888-2005 RSSSF. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172. Otava, 1970.
- ↑ England 1920-21 RSSSF. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Birmingham City Football Club records Birmingham City FC. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
- ↑ England 1947-48 RSSSF. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ England 2001-02 RSSSF. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Fletcher, Paul: Birmingham clinch top-flight spot 3.5.2009. BBC Sport. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Birmingham Cityn viralliset sivut
- BCFC Fanzine (Arkistoitu – Internet Archive)