Wikipedia

Steve Bruce

Steve Bruce (s. 31. joulukuuta 1960) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.

Steve Bruce
Henkilötiedot
Koko nimi Stephen Roger Bruce
Syntymäaika 31. joulukuuta 1960 (ikä 63)
Syntymäpaikka Corbidge, Englanti
Pelipaikka puolustaja
Seura
Seura –
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1977–1984 Gillingham 205 (29)
1984–1987 Norwich City 141 (14)
1987–1996 Manchester United 306 (36)
1996–1998 Birmingham City 72 (2)
1998–1999 Sheffield United 10 (0)
Valmennusura
1998–1999 Sheffield United
1999–2000 Huddersfield Town
2001 Wigan Athletic
2001 Crystal Palace
2001–2007 Birmingham City
2007–2009 Wigan Athletic
2009–2011 Sunderland
2012–2016 Hull City
2016–2018 Aston Villa
2019 Sheffield Wednesday
2019–2021 Newcastle United
2022 West Bromwich Albion

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Pelaajana Bruce aloitti keskikentällä, mutta siirtyi myöhemmin puolustukseen. Brucea pidetään 1980–1990-lukujen parhaana englantilaisjalkapalloilijana, joka ei pelannut yhtäkään A-maaottelua.

Pelaajaura

muokkaa

Bruce aloitti uransa Gillinghamissa vuonna 1977. Seuraavana vuonna hän debytoi edustusjoukkueessa ja kuului vakiokokoonpanoon seuraavan kuuden kauden ajan.

Vuonna 1984 Bruce myytiin Norwich Cityyn 130 000 punnalla. Hänen debyytiottelunsa oli epäonninen ja hän teki oman maalin 3–3 tasapeliin päättyneessä ottelussa Liverpoolia vastaan. Brucesta tuli kuitenkin nopeasti the Canariesien puolustuksen tukipilari. Vuonna 1985 Norwich putosi pääsarjasta, mutta se voitti Englannin liigacupin, kun loppuottelussa kaatui Sunderland. Bruce äänestettiin Norwichin vuoden pelaajaksi. Joulukuussa 1987, juuri ennen 27-vuotispäiväänsä, Bruce siirtyi Manchester Unitediin 825 000 punnan siirtosummalla. Vuonna 2002 Bruce äänestettiin Norwichin Hall of Fameen.

ManU:ssa Bruce debytoi 19. joulukuuta 1987 ottelussa Portsmouthia vastaan. Kahdeksan ja puolen vuoden aikana Unitedissa Bruce teki yhteensä 51 maalia 414 ottelussa ja oli voittamassa kolmea liigamestaruutta, kolmea FA Cupia, yhden liigacupin ja yhden Cup-voittajien cupin. Kaudella 1990/91 Bruce sijoittui sensaatiomaisesti Mark Hughesin ja Brian McClairin jälkeen kolmanneksi Unitedin maalintekijäpörssissä, tehden 19 maalia (11 rangaistuspotkuista). Vuonna 1994 Brucesta tuli joukkueen kapteeni Bryan Robsonin siirtyessä Middlesbroughiin.

Vuonna 1996 Bruce siirtyi Birmingham Cityyn, jossa hän pelasi kaksi kautta ennen kuin siirtyi pelaaja-manageriksi Sheffield Unitediin, missä hän lopetti pelaajauransa vuonna 1999.

Saavutukset pelaajana

muokkaa

Valmennusura

muokkaa

Kauden 1997–1998 Sheffield Unitedin pelaaja-managerina toiminut Bruce palkattiin vuonna 2001 Huddersfield Townin peräsimeen. Ensimmäisellä kaudella terrierit jäivät täpärästi ulos ykkösliigan pudotuspeleistä, sijoittuen kahdeksanneksi.

Maaliskuussa 2001 Bruce nimitettiin Wigan Athleticin manageriksi. Wigan selvisi kakkosliigan pudotuspeleihin saakka, mutta hävisi välierissä. Vain seitsemän viikkoa Wiganin manageriksi nimittämisen jälkeen Crystal Palace ilmoitti palkanneensa Brucen.

Neljän kuukauden päästä Bruce oli jo Birmingham Cityn manageri. Brucen tehtävänä oli nostaa joukkue Valioliigaan kaudeksi 2002/03. Tavoite onnistui ja Birmingham nousi Englannin pääsarjaan ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Ensimmäisellä kaudella (2002/02) sijoitus oli 13 ja seuraavalla kymmenes. Kaudella 2004/05 siniset sijoittuivat sijalle 12.

Kauden 2005/06 päätteeksi Birmingham putosi mestaruussarjaan, mutta Bruce sai nostettua joukkueen takaisin Valioliigaan vain heti seuraavalla kaudella. Marraskuussa 2007 Bruce siirtyi Birminghamista Wigan Athleticin päävalmentajaksi.

Bruce luotsasi Wigania puolitoista kautta ja seura sijoittui turvallisesti Valioliigan keskikastiin. Kauden 2008/09 jälkeen hän jätti tehtävänsä ja siirtyi kolmen vuoden sopimuksella toisen Valioliigaseuran, Sunderlandin päävalmentajaksi.[1] Brucen johdolla Sunderland kamppaili Valioliigassa keskikastin sijoituksista ollen hänen debyyttikaudellaan 13:s ja kaudella 2010/11 kymmenes. Kausi 2011/12 lähti Brucen suojateilta käyntiin kehnosti ja lopulta seurajohto erotti hänet marraskuun lopussa 2011. Sunderland oli liigassa vasta kuudestoista.[2]

Kesäkuussa 2012 Bruce allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Mestaruussarjassa pelaavan Hull Cityn kanssa.[3] Brucen johdolla Hull taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Tiukassa kärkikamppailussa Hull oli lopulta sarjakakkonen ja nousi kauden päätteeksi Valioliigaan.[4] Kausi 2013/14 oli Hullin osalta menestyksekäs, sillä joukkue säilytti taistelun jälkeen sarjapaikkansa ja eteni FA Cupissa aina loppuotteluun saakka. Brucen suojatit taistelivat jopa mestaruudesta, mutta lopulta Arsenal oli vahvempi jatkoajan jälkeen 3–2.[5] Kaudella 2014/15 Hull ei kyennyt enää säilyttämään sarjapaikkaansa, vaan putosi liigasta. Bruce sai kuitenkin jatkaa seuran valmentajana ja kaudella 2015/16 hän johdatti joukkueen jälleen takaisin liigaan, tällä kertaa nousukarsintojen kautta voittamalla finaalissa Sheffield Wednesdayn.[6] Bruce erosi tehtävistään kesäkuussa 2016. Taustalla olivat erimielisyydet seuran varapuheenjohtajan kanssa.[7]

Lokakuussa 2016 Brucesta tuli Mestaruussarjassa sijalle 19 vajonneen Aston Villan päävalmentaja.[8] Brucen johdolla Aston Villa pelasi vahvan loppukauden ja nousi Mestaruussarjassa keskikastiin. Kaudella 2017/18 Villa taisteli noususta Englannin Valioliigaan. Joukkue sijoittui neljänneksi, mutta hävisi nousukarsintojen finaalissa Fulhamille.[9] Kaudella 2018/19 Villa valui keskikastiin ja Bruce joutui kannattajien epäsuosioon. Lokakuun alussa 3-3 tasapeliin päättyneessä ottelussa Preston North Endia vastaan katsoja heitti Brucea kaalilla.[10] Ottelua seuraavana päivänä Bruce sai potkut seurasta. Villa oli voittanut vain yhden kymmenestä edellisestä ottelustaan.[11]

Tammikuun alussa 2019 Bruce allekirjoitti sopimuksen Mestaruussarjassa pelaavan Sheffield Wednesdayn kanssa. Hän aloittaa seuran päävalmentajana helmikuun alussa. Siihen saakka valmennusvastuuta kantavat Brucen apuvalmentajat Steve Agnew ja Stephen Clemence.[12] Brucen johdolla Sheffield Wednesday hävisi vain kolme kevätkauden 18 ottelustaan ja nousi lopulta sijalle 12. Heinäkuussa 2019 Bruce jätti seuran ja siirtyi Valioliigan Newcastle Unitedin päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella. Agnew ja Clemence siirtyivät hänen valmennustiimiinsä.[13] Brucen johdolla Newcastle sijoittui Valioliigan keskikastiin ollen kaudella 2019/20 yhdestoista ja kaudella 2020/21 kahdestoista. Brucen sopimus purettiin yhteisymmärryksessä seuran johdon kanssa lokakuussa 2021 Newcastlen vaihdettua omistajaa.[14]

Helmikuussa 2022 Brucesta tuli Mestaruussarja-seura West Bromwich Albionin päävalmentaja.[15] Brucen johdolla West Bromin menestys jäi vaisuksi. Kausi 2021/22 päättyi sijalle 10 ja kaudella 2022/23 joukkue juuttui syksyn aikana putoamiskamppailuun. Lopulta seurajohto erotti Brucen lokakuussa 2022.[16]

Saavutukset valmentajana

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Edeltäjä:
Bryan Robson 		Manchester Unitedin kapteeni
1991–1996 		Seuraaja:
Éric Cantona
Edeltäjä:
Trevor Francis 		Birmingham City FC:n päävalmentaja
2001–11/2007 		Seuraaja:
Alex McLeish
Edeltäjä:
Colin Greenall
Frank Barlow 		Wigan Athleticin päävalmentaja
2001
11/2007–2009 		Seuraaja:
Paul Jewell
Roberto Martínez
Edeltäjä:
Ricky Sbragia 		Sunderland AFC:n päävalmentaja
2009–11/2011 		Seuraaja:
Martin O’Neill
Edeltäjä:
Nick Barmby 		Hull Cityn päävalmentaja
2012–2016 		Seuraaja:
Mike Phelan
Edeltäjä:
Roberto Di Matteo 		Aston Villan päävalmentaja
10/2016–11/2018 		Seuraaja:
Dean Smith
Edeltäjä:
Jos Luhukay 		Sheffield Wednesdayn päävalmentaja
2–7/2019 		Seuraaja:
Garry Monk
Edeltäjä:
Rafael Benítez 		Newcastle Unitedin päävalmentaja
7/2019–10/2021 		Seuraaja:
Eddie Howe
Edeltäjä:
Valérien Ismaël 		West Bromwich Albionin päävalmentaja
2–10/2022 		Seuraaja:
Carlos Corberán
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Steve_Bruce&oldid=21553539”