Avaa päävalikko
DNA on biopolymeeri

Biopolymeerit ovat eloperäisiä eli orgaanisia polymeereja. Tärkkelys, selluloosa, proteiinit, peptidit, DNA ja RNA ovat kaikki esimerkkejä biopolymeereista, jotka koostuvat monomeereista eli sokerista, aminohapoista ja nukleotideista.

Biopolymeerit ja polymeeritMuokkaa

Toisin kuin tavalliset polymeerit biopolymeerit koostuvat monenlaisista monomeereistä ja muodostavat erilaisia, usein hyvin mutkikkaita rakenteita. Monomeerien (esimerkiksi proteiinissa aminohappojen) järjestys määrää biopolymeerin primaarirakenteen. Biopolymeerin muoto (α-kierteet ja β-laskokset) määrää biopolymeerin sekundäärirakenteen. Tertiäärirakenteella viitataan koko molekyylin avaruudelliseen rakenteeseen. Jokaisella rakenteenosalla on oma merkityksensä biopolymeerin toimintaan. Suurin ero biololymeerien ja keinotekoisten polymeerien välillä on biopolymeerien useimmiten paljon yksinkertaisempi rakenne.

Biopolymeerit luontoystävällisenä materiaalinaMuokkaa

Joitakin biopolymeereja, kuten maissin sisältämä proteiini ja polyhydroksibutyraatti (PHB) voidaan käyttää monen keinotekoisen polymeerin tilalla. Biopolymeerit ovat tavallisia polymeereja luontoystävällisempiä, sillä ne hajoavat luonnossa huomattavasti nopeammin (90% 6 kuukaudessa) kuin tavalliset öljyperäiset polymeerit ja hajotessa ne vapauttavat yhtä paljon hiilidioksidia kuin mitä kasvit - joista biopolymeerit tuotetaan - sitovat. Biopolymeereja voidaan valmistaa muun muassa sokerijuurikkaasta, perunasta ja vehnästä. Biopolymeerien valmistukseen voidaan käyttää myös monimuotoiseen metanotrofien ryhmään kuuluvia gramnegatiivisia bakteereja, jotka hapettavat metaania ja tuottavat poly-β-hydroksibutyraattia metaanista, kun niiden kasvualustasta puuttuu jokin ravinne.

Katso myösMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa