Bernard Ringeissen
Bernard Ringeissen (s. 15. toukokuuta 1934 Pariisi) on ranskalainen pianisti.[1]
Ringeissen aloitti pianotunneilla käymisen 7-vuotiaana. Hänen ensimmäinen opettajansa oli Georges de Lausnay. Hän pääsi Pariisin konservatorioon vuonna 1947 ja sai neljä vuotta myöhemmin konservatorion ensipalkinnon sekä erillisen palkinnon kamarimusiikkiopinnoistaan Pierre Pasquierin johdolla. Vielä konservatoriosta valmistuttuaan Ringeissen täydensi opintojaan Marguerite Longin ja sitten Jacques Févrierin johdolla. Hän aloitti aktiivisen konserttiuran eri Euroopan maissa.[1]
Vuodesta 1953 lähtien Ringeissen keskittyi julkisten esiintymisten sijaan kansainvälisiin kilpailuihin valmistautumiseen. Vuonna 1955 hän sijoittui neljänneksi Varsovan Chopin-pianokilpailussa ja saavutti Dmitri Baškirovin kanssa jaetun toisen sijan Pariisin Long–Thibaud-kilpailussa. Näiden kahden kilpailumenestyksen jälkeen Ringeissen lähti puolen vuoden kiertueelle, jonka aikana piti toistasataa konserttia Kanadassa, Meksikossa ja Brasiliassa. Hän jatkoi tulevina vuosikymmeninä esiintymisuraansa ja teki monia levytyksiä muiden muassa Eratolle, Harmonia Mundille sekä Naxokselle.[1]
Ringeissen on pitänyt mestarikursseja Mozarteumissa ja Weimarissa. Hän on istunut lukuisten kansainvälisten kilpailujen tuomaristoissa, esimerkiksi Chopin-kilpailuissa vuosina 1975, 1985, 1990, 1995 ja 2000.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Bernard Ringeissen (Arkistoitu – Internet Archive) The Fryderyk Chopin Institution